maanantai 12. toukokuuta 2014

Jippiii!



Tänään oli odottamani ja pelkäämäni kontrolli. 
Ensin Eva Einola-Koponen halusi nähdä Auran liikkeessä, juostiin lääkäriaseman pihalla edes takas ja ympyrää. Hän oli tyytyväinen liikkeeseen, vähän lyhyempi askel on oikeassa jalassa. Tunnustelemalla tutkiessa ei löytynyt turvotusta, ei väljyyttä. Hyvä. 
Ennen röntgeniä pistettiin vielä Auran rokotukset ajan tasalle. 
Tomi tuli mukaan, jotta Auraa ei tarvitse nukuttaa. Viimeksikin saimme sen kuvattua niin hienosti. Aura nostettiin pöydälle ja ensin jalka kuvattiin suorana. Onnistui kerrasta, sitten se olisi pitänyt laittaa kyljelleen ja siitä alkoi painiottelu briard vastaan kolme ihmistä. Briard voitti. Auralle riitti potilaana olo. Pientä hikeä pukkasi pintaan, kun yrittää lyijyessu päällä saada kiemurtelevaa koiraa sopivaan asentoon.
Eläinlääkäri päätti, että yksi kuva riittää ja ei ruveta koiraa enää rauhoittamaan.  Kuvassa oli luusto niin nätisti paikoillaan verrattuna viime syksyn tilanteeseen. 
Auralle ostettiin neopreeninen rannetuki lähinnä muistuttamaan sitä, että vähän varoisi jalan käyttöä maastossa.


Ja me saatiin lupa treenata. Varovasti, koiraa kuunnellen. Eli tokoa voi jatkaa ja ehkäpä peltojälkeä... Kaikki liiallinen hypyttäminen on tietenkin poissuljettu. 
Mutta olen niin onnellinen, Auralla on edessä vielä aktiivista koiramaista elämää. 



perjantai 4. huhtikuuta 2014

Odotusta ja odotusta :)

Auran piti mennä uusintakuvaan maaliskuun loppupuolella, mutta ajattelin lykätä sen pääsiäisen alusviikolle, lomaviikolle. No eikös tuo lääkärikin ole tietysti silloin lomalla... Aika on vasta 12.5.

Auran liikuntaa (ja myös omaa) on lisätty melkoisesti. Paljon vapaana liikkumista niin metsässä kuin pellollakin. Remmilenkeillä (pitkilläkään) ei ontumista tule, mutta vapaana liikkumisen jälkeen selkeästi keventää leikattua jalkaansa. Siinä mielessä odotan niin tuota kuvausta ja lääkärin tuomiota, että tietäisin paremmin suunnitella Auran ja minun yhteistä tulevaisuutta, noin niinkuin treenimielessä. Uskaltaako sitä ikinä enää hypyttää tokohyppyä? Metsässä se ainakin vipeltää kaatuneidun puiden yli...





Jotta Aura ei ihan tylsistyisi, niin ollaan me tehty pari pienenpientä peltojälkeä, raahattu Laura ja Tarto metsään opettelemaan esineruutua yms. Ja Aura kyllä niin nauttii näistä pienistä virikkeistä. Ja se ei edes syönyt Tartoa, vaikka ne olivat vapaana yhdessä!

Meidän tienoot ovat peurat vallanneet. Joka ilta niitä nekee isompia ja pienempiä laumoja. Ja tien yli ryntäävä peuralauma aiheuttaa erinäisiä tuntemuksia taluttajassa. Aura ei onneksi ole niin riistan perään kuin Mirkku oli, se tarvitsee sen näköhavainnon lähteäkseen ja kunnon karjaisu jopa pysäyttää ajon. Mutta sieviä nuo peurat ovat.




Ja sitten olen onnistunut saamaan aikaiseksi elämäni ensimmäiset Olgat ja Pöllöt :)



Ja näidenkin odotetaan kasvavan :) Yleensä keväisin innokkaana istutan siemenestä kaikenlaista. Loppukeväällä ne ovat kuitenkin kuolleet ja nöyrästi käyn ostamassa torilta taimet :D Näiden kyllä pitäisi onnistua, ovat tulleet tavallista kalliimmiksi. Onnistuin kastellassa pilaamaan tuon artekin pöydän...



Koira-asioista vielä sen verran, että olen läpi talven seurannut Haakin Tiinan mietteitä Queenin astuttamisesta ja mahdollisesta urosvalinnasta. Itselle suunnittelen tästä tulevasta pentueesta sitä ensimmäistä mustaa briardia.
Tiinan kanssa ollaan ilta jos toinenkin istuttu koneella ja kirjoiteltu ja linkitelty toisillemme toinen toistaan upeampien urosten kuvia ja sukutauluja :)
Itselläni on ollut kauan haaveena saada briardi eräästä kennelistä ja nyt vaikuttaisi, että se toteutuu puoliksi :D
Pieni, kaunis uros, jolla tuloksia myös harrastuspuolelta. Olen niin tyytyväinen Tiinan valintaan. Toivottavasti kaikki toteutuu ja menee hyvin, niin minulla voi olla ensi keväänä oma pikkumusta, virolais-ruotsalainen pihakoira ;)




sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kevättä kohti



Auran kanssa ollaan pidennetty lenkkejä, molemmat ollaan kyllä niin rapakunnossa. Remmilenkit sujuvat ilman ontumista, mutta vapaana juoksun jälkeen ontuminen tulee heti takaisin. Kivulloinen koira ei ole, ilmeisesti käyttää laukatessaan vaan niin eri lihaksia. Viimeinen fyssärikäynti oli 6.2. ja silloin ei ontumista ollut, selkä tosin aivan jumissa. Pitäisikin löytää Auralle hyvä hieroja, koska selkä näyttää sillä nyt jämähtävän helposti jumiin. Se näkyy hyvin lisääntyneenä venyttelynä. Eläinlääkärin kanssa kirjoiteltiin ja sovittiin jalan kuvaamisesta maalis-huhtikuun vaihteessa.

1.3. käytiin Ruissalossa kävelyllä

Tällaista Auran meno oli helmikuun lopulla.



Kun koiran kanssa ei ole voinut touhuta ja ulkoilla, niin on pitänyt keksiä muuta tekemistä (syömisen lisäksi). Olen niin koukussa kutomiseen... Säärystimiä, sukkia, tuubeja, kaulureita. On ollut hauskaa opetella erilaisia palmikoita ja kuvioita, sekä selata taitavien käsityöläisten blogeja.
Tallinnassakin käväistiin työkavereiden kanssa ihan vaan lankaostoksilla :), ennen sieltä tuli kärrättyä vähän muita tuotteita. Tänä talvena vaan ei ole ollut täällä Turun seudulla tarvetta villavaatteille, eli ensi jouluna tietää mitä minun paketeista löytyy :D.


tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi vaihtuu

Aura on jatkanut käyntejään fyssärillä ja vesialtaassa. Ensi torstaina on viimeinen kerta, tai siis tehdään jatkosuunnitelma, mutta käyntejä ilman muuta harvennetaan. Lääkäriäkin pitäisi nähdä jossain välissä ja ilmeisesti jalka kuvataankin vielä. Ihan hyvä, että siirtyy tammikuun puolelle, niin ehtii taas tuo vakuutuskausikin nollaantua. On meinaan Auralla hieman hintava jo tuo etujalka. 
Mutta pääasia on, että paraneminen on edennyt hyvin.



 Joulukuussa ollaan kierrelty paljon lähiseutujen ja tietty Turun joulumarkkinoita. Jostain sitä joulutunnelmaa on pitänyt ammentaa tämän sateen ja pimeyden keskellä. Joulukuun alussa suurtorin markkinoilla tontut suostuivat samaan kuvaan Auran kanssa.



Laura laumansa kanssa tuli jouluaattoa viettämään. Pakollinen joulupose:


 Nyt joululomalla olen minäkin päässyt nauttimaan päivänvalosta ja ollaankin käyty metsässä kävelemässä. Auraa en ole vielä päästänyt vapaana liikkumaan edes metsässä ja remminpäässä roikkuminen liukkailla kallioilla ja juurakoissa on tällaiselle täti-ihmiselle hieman haastavaa.





Ja facessa pyörineestä piparihaasteesta innostuneena piti myös kokeilla moista.

Viidellä meni ihan hyvin...


Seitsemän alkoi olla hieman liikaa Auran sietokyvylle :)



torstai 21. marraskuuta 2013

4-vuotias houkutuslintu

 Eilen Auralle tuli täyteen jo neljä vuotta. Huono emäntä unohti ostaa maksalaatikkoa, joten piti tyytyä "vain" nakkeihin.
Aura oli hauska, kun asettelin nakit kuvaa varten sen jalkojen väliin. Se ei voinut katsoa niitä päinkään, pää täristen ja kuola valuen se tuijotteli kohti kattoa :D


Viime viikon torstaina Auralla oli ensimmäinen käynti fysioterapeutti Sofie Henrikssonin vastaanotolla Koira-Kissa klinikalla. Silloin keskityttiin Auran hieromiseen ja liikkeiden seuraamiseen. Yllätyin kuinka kauniisti Aura antoi itseään käsitellä. Välillä teki hieronta jopa niin hyvää, että piti oikein kuorsata. Auralla on selkä sekä vasen etulapa täysin jumissa, eikä ihme. Sovimme, että jatkokäynneillä hieronnan lisäksi Auraa käytetään myös vesialtaassa.

Tänään Auralla oli sitten ensimmäinen "allaskerta". Ensin hieronta, saimme samalla luvan vähentää siteiden määrää jalassa, koska Auran liikkuminen on parantunut ja paksuista siteistä alkaa olla jo haittaa.
Allas oli Aurasta ensin aivan hirveä. Aura on alkanut reagoida joihinkin ääniin viime aikoina ja altaan täyttyessä kuului sen mielestä vähintäänkin epäilyttävää nitinää ja pulputusta. Vettä lisättiin altaaseen niin paljon, että enimmillään se ylti Auran kainaloiden tasolle. Aura "hoksasi" nopeasti hyvän tekniikan juoksumatolle ja tepasteli altaassa n. viitisen minuuttia. Aura käytti hyvin jalkaansa. Askel oli aivan samanlainen kuin terveessäkin jalassa, ihanaa.

Aura on viime päivinä selkeästi halunnut ulkona tehdä pidempiä lenkkejäkin. Eihän me vieläkään olla kävelty kuin alle parin kilsan matkoja, mutta se haluaa ohittaa kotiin vievät risteykset. Pari viikkoa sitten se halusi niistä aina kiireesti kotiin.

Auralla jatkuu viikottaiset allaskäynnit ainakin jouluun asti.




Auralla oli tänään toinenkin klinikkakäynti. Kasvattaja haluaisi käyttää vielä työkaverin 11-vuotiasta labukkaa jalostukseen ja kun Auralla on juoksu parhaimmillaan, niin lupauduin avuksi näytteen saamiseksi. Varottelin kyllä etukäteen, että Aura on vähän "tiukka" tapaus vieraiden koirien suhteen. Oliver-herra riemastui valtavasti juoksuisesta Aurasta, sen iso pää tuntui leviävän entisestään. Auraa ei tilanne sitten taas napannut yhtään. Sen koko olemus kertoi, että senttikin vielä lähemmäs, niin olet vainaa. Ja Oliver uskoi. Sen naama meni aivan ryttyyn ja pieni 50-kiloinen poika yritti kiivetä emännän syliin turvaan. Samalla vielä eläinlääkärikin roikkui sen sukukalleuksissa kiinni. Ei ole helppoa uroksella ja tuskin tuo osuus on eläinlääkärillekään mieluisinta puuhaa :D No Oliverille on luvassa huomenna uusi yritys, toivottavasti on ymmärtäväisempi tyttö tällä kertaa.


lauantai 9. marraskuuta 2013

Jatko-osa sairaskertomukseen

7.10. Auralta poistettiin kipsi ja edelleen jalan asento näytti hyvältä. Nyt jalka tuettiin vielä siteellä (pinteli), jota on määrä pitää seuraavat kolme viikkoa. Aura tuntui vierastavan uutta sidettään ja ei luottanut jalkaansa vaan mennä vipelsi täysin kolmella jalalla. 
Aloin olla ensimmäisen viikon jälkeen jo melkoisen epätoivoinen, että mitä tuon kanssa oikein pitäisi tehdä. Sitten ajattelin koettaa Auran metsään viemistä. Ajalin parin kilsan päähän "helppokulkuisempaan" metikköön lenkille. Ja siellä Aura alkoi heti käyttämään jalkaansa. Viikon verran kävimme n. 10 minuutin metsälenkeillä. Jalassahan ei ole mitään lihasta ja muutenkin vielä voimaton, Aura väsähti nopeasti. Nyt olemme pidentäneet aikaa ja jalka on selkeästi vahvistunut. Aura ontuu edelleen ja voi olla, että se jääkin.
Siteitä on pitänyt vaihtaa ja pestä välillä ja yhden siteen vaihdon jälkeen tulikin sitten ikävästi takapakkia. Olin suojannut kannuskynnet huonosti ja ne olivat päässet rikkomaan ihon syvältä. 
Ensi viikolla pitää mennä näyttämään jalkaa lääkärille ja kuulemaan tuomio.

Nyt metsälenkit joutuu jättämään lähes viikonloppujen varaan. Tänään kävimme kiipeilemässä Maanpään kallioilla.



Tällaista Auran meno oli tänään. En ole Auraa pitänyt lainkaan vapaana metsässäkään, koetan nyt varoa, ehkä vähän liikaakin, ettei vaan mitään vahinkoa kävisi.


Auran loukkaantuminen katkaisi minulta Mirkun suremisen kesken. Ja nyt syksyn tultua ikävä on taas kova. Aamuisin on suuri pettymyt, kun tossuni odottavat minua juuri siinä, minne ne jätinkin. Kuinka kaipaankaan sitä joka aamuista "tappelua" tossuistani. Samoin aamulla meikatessa kukaan ei yritä jahdata peilin valokeilaa seiniltä. Mirkku <3 .="" p="">


maanantai 30. syyskuuta 2013

Syksyn yhteenvetoa


Aura pääsi leikkaukseen vihdoin ja viimein 17.8., kun lääkäri ja hoitaja uhrasivat mökkeilylauantainsa. Kiikutin Auran Koira-Kissa klinikalle klo 7 ja siitä alkoi raastava odotus. Alkuperäisenä suunnitelmana oli ruuvailla luut paikoilleen.
Koko päivän odotin puhelua, että jokin on mennyt pieleen (pessimisti ei pety...). Iltapäivällä noutaessani tokkuraista otusta kotiin ja lääkäri selitti, että oli leikkauksen aikana päätynyt "vain" kiristämään jännettä, jotta luut asettuivat kohdalleen. Jalassa oli ollut jo niin paljon ylimääräistä kudosta, jotta ruuvaus olisi ollut hankalaa ja lisäksi on kuitenkin vielä olemassa mahdollisuus, että jalka kuitenkin joudutaan jäykistämään, niin jalassa olevat ruuvit haittaisivat tätä toimenpidettä. Hän oli kuitenkin tyytyväinen leikkaukseen ja varsin toiveikas paranemisen suhteen. Auran jalka oli kipsattu niin, että se joutui astumaan ikään kuin "varpaillaan", jotta se liikkuessaan joutuisi rasittamaan mahdollisimman monia lihasryhmiä. Lisäksi Tramalia, Norocarpia ja antibioottia.

Jo ennen leikkausta Auran kanssa tuli monenlaisia ongelmia. Se on tottunut tekemään tarpeensa vapaana ja nyt lyhyet remmilenkit eivät toimineet toivotulla tavalla. Minä roikuin remmissä ja hoin, että pissaa, pissaa. Aura hyväkäs alkoi käskystä kyykkimään ja touhukkaana tuli ikäänkuin ilmoittamaan, että homma tehty. Aloin epäillä nopeita kyykkäämisiä ja oikein kädellä piti maata koettaa ja kuivahan se oli... Pakkojuottoa, jotta koira ei kuivuisi ja sitä pissaakin tulisi. Onneksi tuo on niin ahne, että riitti, kun heitti pari nakin palaa veden joukkoon.

Haakin Tiina on ollut suurena tukena jakamassa huoltani ja hätääni Aurasta ja luulen, ettei Virosta löydy yhtään ortopediä, joka ei olisi Auran jalkojen röntgenkuvia nähnyt ;)

22.8. oli ensimmäinen kipsin vaihto. Tai kipsi on pysynyt koko ajan samana, se on vaan avattu ja siteet vaihdettu. Haava oli parantunut oikein kauniisti. Viikon päähän sovittiin seuraava aika ja silloin poistettaisiin myös tikit.
29.8. aika oli keskellä päivää ja hälytin Lauran hakemaan Auran kotoa ja tuomaan minulle töihin, jotta ei tarvitsisi niin paljoa töistä lintsata. Luulin, etten silti ehdi ajoissa lääkäriin ja hieman minua ihmetytti klinikalle tullessani, että henkilökunta hörähti nauramaan minun puuskuttaessani ja huusivat vielä kovaan ääneen, että briardi saapui. Kellonaika oli oikea, päivä vaan oli väärä... Aura pääsi silti tikeistään eroon ja haava oli edelleen siisti.
9.9. jalka kuvattiin ja siteet vaihdettiin. Lääkäri vaikutti kuviin tyytyväiseltä kuten myös jalan liikerataan.
Seuraavana päivänä minusta Aura käytti huonommin jalkaansa ja soitin vielä illalla asemalle. Saimme luvan lähteä näyttämään jalkaa sinne heti. Klinikan sulkemisajan jälkeen "paketti" jälleen avattiin ja varpaiden välissä oli reipasta punoitusta, ilmeisesti kipsi oli päässyt hankaamaan ja se oli vaivannut Auraa.
23.9. oli vuorossa kipsin puolitus eli kipsistä poistettiin etuosa ja kipsi jäi vielä tukemaan jalkaa takaa. Nyt myös Aura pystyy astumaan jalka normaalissa asennossa. Edelleen jalan liikerata ja asento näyttävät normaalilta. Mutta on se jalka kuihtunut ja voimaton.
Ensi viikolla pitäisi kipsi poistaa lopullisesti ja pari viikkoa mennään eteenpäin jalka siteellä tuettuna. Mikäli ei tule takapakkia.

Aura on ollut superhieno potilas, kaikki kipsin vaihdot ja kuvaukset on voitu tehdä ilman nukutusta. Samoin kotona kaikki jalan suojaamisviritykset se on kestänyt kärsivällisesti. Auralla on kipsin tukeana "liivi", joka menee yli selän ja pitää kipsiä paikoillaan. Sitä, mitä tämä liivi on tehnyt turkille ei voi kirjoittamalla kuvata.

Auran menoa vielä kokokipsin kanssa.

Viime sunnuntaina käväistiin myös metsän reunassa


Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kurakintaita ostanut. Myyjä hieman hämmästeli, kun pyysin suurinta kokoa ja hänen kysyessään ikää, niin sanoin 3-vuotiaalle ;)


Pitkä toipuminen ja kuntoutuminen on vielä edessä. Ja mihin kuntoon jalka parenee, ei voi tietää. Toivottavasti ei mitään vahinkoa pääse nyt vaan tapahtumaan lisää. Koirassa riittäisi tarmoa reippaaseen riekkumiseen ja sillä on selkeästi tylsää. Ja kaikki, mitä yritän sitä aktivoida liittyy makupaloihin, joten painoakin sille on tullut ikävän paljon lisää.

torstai 1. elokuuta 2013

Antakaa mulle koira...



niin kyllä minä sen rikon. Mirkulta meni tapaturmaisesti lonkka 3,5 kk:n iässä. Auran sain pidettyä ehjänä sentään 3,5-vuotiaaksi. Ensimmäinen lääkäri etsi kuvasta murtumaa ja sitä ei näkynyt, joten Auraa on nyt pidetty vaan levossa ja kivuttomana. Ontumisen jatkuessa sain Auran loppujen lopuksi ortopedin tutkimuksiin. Oli karua kuultavaa, luut ovat siirtyneet nilkasta, itseasiassa koko nilkan luusto on retkahtanut. Aura leikataan mahdollisimman pian ja mikäli se ei onnistu, niin jalka jäykistetään. Vasemmalla loukkaantunut jalka ja vertailuna terve oikealla.


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Voi meidän kolmijalkaista

Mirkun poismenon jälkeen Auralla riitti ihmeteltävää pari kolme päivää. Aina aikaisemmin ulkoa tullessa Mirkku oli ovella vastassa lelu/tossu suussaan ja urahti Auralle, että minä jatkan tästä emännän kanssa ja Aura meni pedilleen rappujen alle. Nytkin se meni suoraan omalle pedilleen ja tuli hämmästyneen näköisen parin sekunnin päästä katsomaan, että missäs se pirttihirmu on.  Samoin ruokailut olivat Auralle outoja. Aina Mirkku sai ensin ruuan ja nyt Auran saadessa kupin eteensä ja luvan syödä se vaan "nyki" paikoillaan ja katseli ympärilleen, että mitä tämä nyt on. 
Aura on myös siirtynyt parvekkeelle nukkumaan öisin, olin luullut, ettei se välitä siitä, mutta ilmeisesti sillä ei ollut lupaa mennä Mirkun kanssa sinne :).

Tyhjää on ollut meillä ihmisilläkin, kun Mirkku puuttuu.

Sunnuntaina 14.7. oli pitkästä aikaa agitreenit ja ajattelin raahautua sinne, oli hieman huono omatunto Auran puolesta, kun en ollut saanut aikaiseksi tehdä sen kanssa mitään koko viikkona. Aura oli oikein vauhdikas ja innokas päästessään pitkästä aikaa hallille. Ja se tietysti kostautui varsin ikävästi. Aura meni luvatta puomille ja kääntyi katsomaan taakseen, että mihin minä jäin. Aura kokemattomuuttaan humskahti alas korkealta ja varsin pahasti oikean etutassunsa päälle. Voi sitä huutoa. Aura ei ole aiemmin loukannut itseään ja en oikein osannut arvioida, että sattuuko oikeasti kovin vai onko se vaan hämmästynyt kivusta. Hieman aikaa sitä rauhoteltuani, ei laskenut edelleenkään jalkaa alas, joten pakko oli todeta, että kyllä nyt sattuu ja kovin. Koira syliin ja kannoin sen autolle.
Kotona kipulääkettä ja kylmää jalkaan, mutta maanantaina ei edelleenkään ottanut jalalle, joten lääkäriin. Jalka kuvattiin ja väännneltiin. Murtumaan ei löytynyt ainakaan ranteesta, joka oli selvimmin turvoksissa. Koira lepoon ja kipulääkekuurille.

Auraa on nyt ajelutettu ympäri Varsinais-Suomea. Ollaan Tomin kanssa kierrelty läpi kaunista saaristoa ja Aura päässyt aina mukaan. Tylsää sillä olisi ollut vain kotona olla.

Tässä kaffettelua Korppoossa.

Viikon päästä soitin lääkärille uudelleen, koska Auran jalka ei oikeastaan ole mennyt kovinkaan paljon paremmaksi. Toki kulkee jo portaita ja tukee jalalleen.
Hänen mukaansa toipuminen noin kovasta iskusta ottaa pitkän ajan ja kirjoitti lisää kipulääkettä sekä ohjasi meitä kääntymään ortopedin puoleen, koska hänen kykynsä/mahdollisuutensa hoitaa omalla klinikallaan ovat rajalliset tällaisissa tapauksissa. No ortopedin metsästys alkoi ja ovat kaikki lomailemassa vielä muutamia viikkoja. Yhdelle klinikalle vien tänään kuvan konsultoitavaksi.

Harmittaa niin vietävästi. Vaivalla saadut kisapaikat olen peruuttanut elokuulta, ehkä eniten jurppii ettemme päässeet osallistumaan piirimestaruusjoukkueeseen.
Tärkeintä on toki, että Auran jalka tulisi kuntoon ja se saisi nauttia koiranelämästä täysillä. Kisoja tulee ja menee. Onneksi ehdimme sentään korkkaamaan AVO-luokan.

Tässä Auran menoa eilen Kuusiston linnan raunioilla.





tiistai 9. heinäkuuta 2013

Manmainio Miäletön-Mira "Mirkku" 6.3.2002 - 8.7.2013

Sairaudet veivät meidän mummokoiran voimat. 

Luopuminen Mirkusta ottaa minulle todella koville. Se oli niin rakas, rakkain.

Kiitos Jaana, että saimme Mirkun perheeseemme!



Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua 

Kiitos Mirkku, Hyvä Tyttö!