Hyvää Joulua!

Joulutouhujen aloittelua

Pakattiin kolmikko autoon ja lähdettiin Lauran kanssa kiertelemään joulumyyjäisiä tarkoituksena löytää kaunis, jouluinen ovikranssi. Ensin suunnattiin Kuralan kylämäen (www.elamystenmaa.fi/kurala) myyjäisiin, paljon oli kauniita käsitöitä, mutta ei meidän kranssia :(. Tytöt pääsivät sen sijaan nauttimaan ulkoilusta kylämäen pelloille.

Feta ja Aura
Mira ja Aura
Aura
Mirkku
Ja sitten meidän Feta-lisko, jota alkoi jo poseeraaminen väsyttää
Seuraavaksi Vanhan suurtorin joulumarkkinoille (www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=11749&culture=fi-FI&contentlan=1). Siellä oli väkeä liikkeellä niin paljon, että päätimme ottaa pelkästään Auran mukaan. Tosin kolmen ison koiran kuskaaminen väenpaljoudessa olisi voinut olla mielenkiintoista :)
Aura selvisi hienosti reissusta. Sitä oli suorastaan yllättävän helppo viedä vaahtosammuttimen kokoisten ihmisten, lastenvaunujen ja muun ihmismassan seassa. Hyvä Aura.
Ainoat asiat, mitkä tuottivat Auralle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, olivat ihmiset, jotka kulkivat ruuan kanssa. Jopa riisipuuron tuoksu pisti pienen tytön kuolaamaan :)

Auran ekat synttärit

Tänään viettää Aura jo 1-vuotissynttäreitään. Mihin aika on oikein kulunut?

Koetin jopa hieman kammata tuota höttöturkkia, jotta olisin saanut siistejä kuvia :)

Mutta turha vaiva, pari minuuttia vapaana ja tulos on tällainen...
Kotona katettiin pöytä "koreaksi" ja juhlittiin tyttöjen kesken. Hieman pöydältä syöminen epäilytti Fetaa ja Miraa...

Tänä samana päivänä 10 vuotta sitten saatoimme Tomin kanssa Donnamme viimeiselle matkalle. Yhä Donna on usein mielessäni, olen onnellinen, että sain elää niin upean ja viisaan koiran kanssa yli 12 vuotta.

Donnan myötä kiinnostuin myös briardista rotuna. Donna oli sekarotuisen emän ja briardiuroksen jälkeläinen. Olisi hienoa saada tietää, kuka briardiherra Tampereen suunnilta vieraili Taivassalossa lemmenlomalla vuodenvaihteessa 1987/88.

Pikkuperkeleestä on kasvanut jo aika iso sellainen…

Aura alkaa olla jo ison tytön mitoissa, painoa n. 26,5 kg ja korkeutta ennen himpun yli 60 cm kuin ali. Aura on oikein mukavasti kaikesta tekemisestä syttyvä tyttönen, jaksaa keskittyä ja touhuta jo pidemmänkin aikaa.

Mutta tämä Bettyn ja Faberin rakkaudenhedelmä saisi olla varustettu huomattavasti vähemmällä itsetunnolla, sen usko omaan kaikkivoipaisuuteensa on horjumaton ja lisäksi pieni harkinta ennen suoraa toimintaa olisi sallittua. Eli toisin sanoen ensimmäiset koirien yhteenotot ovat tapahtuneet.
Pari tilannetta on sattunut niin, että kun olen tullut Auran kanssa treeneistä ja Mirkku on tulla höseltänyt vastaan autolle, niin tämä itseriittoinen ja itseensä tyytyväinen perkeles on käynyt takaluukusta suoraan Miran päälle. Ei siinä vielä hampaita ole käytetty, mutta varsin ikävää toimintaa 10 kk:n ikäiseltä ”pennulta”. Siinä on pitänyt hieman palautella Auraa maan pinnalle, minun Mirkkua eivät kakarat komenna.
Muutamia muitakin vastaavia tilanteita on ollut, ja on tosi kurjaa, että Aura kiskaisee oitis hihat ylös ja antaa tulla, ei pienintäkään merkkiä alistumisesta vanhemmalle koiralle.
Koirat voivat edelleen reissata kaikki samassa autossa, olla päivät yhdessä, syödä samassa huoneessa, ei siis tilanne ole niin paha, on vain opittava rauhoittamaan tiettyjä tilanteita, ettei liian suuria tunteita olisi pelissä.

Lauran kanssa tilattiin koirille ruokaa ja leluja zooplussasta. Laura lisäksi tilasi Fetalle oikean luksuspedin; keinonahkaa, pehmustetut reunat, käännettävä/pestävä alunen, siis oikea joka koiran unelma :) Fetakin oli oikein onnellinen lahjasta, siellä se makaili koko illan ja vahti sitä, ettei toiset vaan pääse lähellekään… maailman paras pahvilaatikko :D

Savolaiset kylässä

Saimme Sarin ja Ossin vieraiksi perjantaina 13.8., ilta meni mukavasti tissutellessa ja laitettaessa Ossia ja Fetaa näytelmäkuntoiseksi :)

Lauantaina Turun elonäyttelystä saatiinkin sitten viimonen serti Ossille ja nyt poika on komiasti Fin MVA ja samalla Ossista tuli vielä Eestinkin MVA. Feta pyörähti myös kehässä ja näytti kauneinta hännänkantoaan ;) Tuloksena oli EH.

Lauantaina mentiin vielä lähikentälle hieman tottistelemaan ja leikkimään koirien kanssa.

Ossi

Mirkku tarkkailee tilannetta:
Feta
Sunnuntaina käytiin tekemässä pellolla jälkeä. Lauran kanssa ollaan innostuttu pitkästä aikaa taas lajista.

Feta
Aura
Sari ja Ossi näyttivät meille mallia:

Miten jäljestetään...
Miten koira oikein palkitaan :)
Lisäksi Sari on aivan pistämätön esine-etsinnässä :D
Lopuksi vielä pienet viestijuoksut

Feta
Aura
Oli oikein mukavan aktiivinen viikonloppu, onneksi tätä herkkua on tiedossa pian lisää...

Loman loppu ja arki alkaa

Kyllä voi 5 viikkoa kulua nopeasti. Arjen alkamisen myötä alkavat onneksi myös taas kaikenlaiset treenit. Loma on mennyt täysin laiskotellessa. Helle on ollut uskomaton, jos olisi koirien kanssa jotain halunnutkin treenailla niin se olisi pitänyt tehdä joko kukonlaulun aikaan tai puolenyön jälkeen.

Laura ja Feta jatkavat ainakin agiliitoa ja tokoa, Mirkku jatkaa pupujen jahtaamista sekä oloneuvoksena oloa, Aura on vielä suuri kysymysmerkki. Mutta loppukesä jatketaan nauttien uimisesta ja lämmöstä!

Haapsalun näyttely 18.7.2010 ja Viroa ristiin rastiin

Haapsalun näyttelypaikkana oli jälleen upea linnapiha. Kehät ovat säälittävän pieniä, mutta muuten puitteet ovat kyllä upeat.

Näyttelyyn oli ilmoitettu vain viisi briardia ja jokainen näistä "meidän porukan" koirista pääsi vielä omaan luokkaansa :) Tuomarina oli Jan de Gids Alankomaista. Hän tutki jokaisen koiran perusteellisesti ja sekoittipa erään piprun jakauksenkin sanoen, ettei työkoirarotu moisia kaipaa ;).

Feta sai toisen sertinsä Eestinmaalta ja Aura oli roppipentu. Jäimme vielä ryhmäkehiin ja seuraamaan koira ja mies kilpailua. Luulin ensin, ettei moiseen kisaan osallistujia löytyisi, mutta siinähän oli miehet pistäneet parastaan. Huikeita asuja ja teemoja ja palkintona vielä olutta :D

BIS-kehässä oli yli 40 pentua, joista pudotettiin pois kahdessa erässä osallistujia. Tuntui mukavalta kuulla molemmilla kerroilla jatkoon pääsevien joukossa olevan myös briard. Lopulta Aura sijoittu 4. sijalle. Hienosti Aura jaksoi juosta ja esiintyä edukseen kovassa helteessä koko päivän.

Feta perusteellisessa syynissä:


Aura
Kisan voittaja

Näyttelyn päätyttyä auton nokka suunnattiin kohti Tartoa ja viettimme pari päivää tuossa ihanassa kaupungissa. Kahvittelua (www.pierre.ee), hyvää ruokaa (www.pyss.ee), Tiinan luona oleskelua ja Auran sisaruksiin tutustumista, ostoksia...

Hotellissa Aura onnistui järjestämään pientä ylimääräistä ohjelmaa: sain soiton ostoksilla ollessani, että koirat ovat poissa huoneesta. Aura näppäränä tyttönä oli helposti avannut oven ja lähtenyt Fetan kanssa pienelle tutkimusmatkalle... Seuraavana päivänä syömään lähtiessämme laitoimme Auran häkkiin, jossa on nyt sitten yksi aukko lisää :(

Sisaruksista yritettiin ottaa yhteiskuva, helppoa kuin heinänteko :D

Briardien erikoisnäyttely 17.7.2010

Päätettiin lähteä pitkästä aikaan erkkariin, ja yhdistää reissuun vielä toinenkin näyttely, Virossa.

Helle todella helli Espoossa. Onneksi kentän reunalta riitti varjopaikkoja koirille. Näyttelypaikka oli muutenkin hyvin valittu. Tuomarina oli englantilainen kasvattajatuomari Jan Rual.
Auran esiintyminen kehässä sujui paljon paremmin kuin Vantaan pentunäyttelyssä, valittiin "isojen" pentujen parhaaksi nartuksi ja kun velipojista ei ollut vastusta niin päätyi peräti oman ikäluokkansa rop-pennuksi. Lopullinen sijoitus oli BIS2-pentu. Feta sai EH:n. Fetan esittäminen on aina niin mukavan helppoa, meidän ihmisenmieli ♥


Erikoisnäyttelyn tuomarilta olisin toivonut kyllä hieman perusteellisempaa arvostelua, tosin olihan koiria paljon ja aikataulu tiukka, mutta silti. Esim. uroksia laitettaessa "arvojärjestykseen", hän valitsi suoraan joukosta pois osan, mielestäni liikkeet ovat niin oleellinen osa paimenkoiran arvostelua, että hän olisi voinut juoksuttaa koko poikalauman.

Erkkari oli järjestelyjen osalta hyvin onnistunut, isot kiitokset ahertaneille.

Paimentelua

Viisi briardia ohjaajineen suuntasi Rymättylään Kaisan paimennusoppiin http://www.koirataito.net/ ja vettä satoi, tietty. Kamera oli kyllä meilläkin matkassa, mutta ei raaskittu sitä sateeseen ottaa. Susannin kuvailuja sadetakin suojista on täällä: http://karoonan.kuvat.fi/kuvat/Sekalaisia+2010/Paimennus+19.6.2010/

Ensin Kaisa piti meille luennon ja sen jälkeen jokainen koira pääsi kolmesti hommiin lampaiden kanssa. Harjoiteltiin paimensauvan käyttöä, lampaiden kuljettamista, haettiin sopivaa etäisyyttä koiran ja lampaiden välillä yms. Oli mielenkiintoinen päivä, selkeitä eroja näkyi koirien käyttäytymisessä. Pihkalle selvisi parhaiten mistä hommassa on kyse kun taas Aura keskittyi lähinnä lampaan paskan syömiseen.

Auran ensimmäinen näytelmä

Auran ensivisiitti näyttelykehässä Vantaalla Päivi Eerolan tuomaroimana sujui yllättävän hyvin. Jännitin tytön esiintymistä ja sitä, että antaako tuomarin koskea, mutta suht mukavastihan tuo meni. Mitä nyt itse jännittäessäni sähläsin... tulipahan koira esitettyä todella vapaasti :D

Tosin luulin, että pentunäyttelyyn mennään naturellina ja noin niin kuin pystymetsästä, mutta kanssakisailijoina olikin kauniisti laitettu sisarusparvi, joilla oli myös kehäkäytös kiitettävää, kyllä hävetti ;)

Pientä päivitystä

Meille kuuluu yhtä hullunmyllyä. Lauran lakkiaisiin on pyritty valmistautumaan hyvissä ajoin ja silti tuntuu, että kaikki on edelleen kesken.

Ja tämä valmistautuminen on tietenkin ollut pois koirilta.

Auran kanssa saatiin pentukurssi päätökseen, muuten se on saanut kasvaa täysin pellossa ja se kyllä näkyy. Muuta ei osaa kuin kerjätä hienosti.

Parissa näyttelyssä ollaan käyty pitämässä sadetta. Salossa Feta sai ensimmäisen sertinsä ja oli rop. Harjavaltaan pääsi myös veteraani Mirkku mukaan, molemmat koirat saivat ERIn ja lähestulkoon myös samanlaisen arvostelun... meidän yö ja päivä.

Eilen käytiin uittamassa koiria ja Aurakin osaa jo uida :) Tyttö porhalsi isojen perässä veteen vauhdilla ja äkkisyvä pääsi yllättämään. Hetken rannalla luulin, jotta nyt täytyy itsekin heittää talviturkki, kun pentu oli muutaman sekunnin pinnan alla. Mutta sieltähän se poksahti pintaan kuin korkki ja upeasti kauhoi rantaan. Ja sitten sama uudelleen ja uudelleen... eli ei ainakaan kauhua tullut vettä kohtaan ja vaikuttaa samanlaiselta vesipedolta kuin Mirkku.

Ahne, ahneempi, Aura

Eipä paljon ehdi blogiin kuulumisia kirjata, Auran kanssa pyrin kulkemaan "maailmalla" niin paljon kuin mahdollista ja Mirkullekin pitäisi löytää sitä omaa aikaa.

Pentukurssille päädyin sitten kuitenkin menemään, tuntuu, että tarvitsen tuohon Auraan hieman enemmän käyttöohjeita. Mahtava tyttö tekemään ja keskittymään missä vaan, olemaan oman väen kesken, mutta ei tahdo oikein suvaita vieraiden koskettelua :( Ei räyhää eikä riehu, iholle ei vaan saisi tulla.

Ja Aura on ahne, pelottavan ahne, enkä tällä nyt tarkoita sellaista "hui se puri melkein sormeen"-touhua.

Annoin koirille pihalle rustot, kävin sisällä, takaisin ulos, ajatuksena ottaa Auralta rusto pois ja katsoa sanooko se minulle jotain. Eipä ollut Auralla enää rustoa... luulin, että Mirkku oli käynyt ottamassa sen. Illalla alkoi köhiminen ja sitten yhtäkkiä oksensi koko ruston ulos. Ruston, joka oli yli 20 cm pitkä! Mukavaa, että tuli oksentamalla ulos, eikä repinyt suolistoa... Tästä lähin tuo koira ei saa mitään naudan polvilumpiota pienempää.

Sunnuntaina päästiin kentällekin, oikein useamman briardin voimin. Oli huippu kivaa! Kiitos Ellu, Satu ja Mika!

Mika Vähän hienoja kuvia 25.4.

Vielä on vauhtia Mirkun luoksetulossa

Ja pakkohan oli kokeilla myös "pyörän päällä" olevaa keinua

Feta ja Laura

Fetalle haettiin vauhtia noutoon

Ja luoksetuloon :)

Aura pääsi kokeilemaan rautaputkea, joka ensin ihmetytti erilaisuudellaan

Mutta makkaran perässä mennään läpi mistä vaan...

Ja sitten ihmeteltiin kiikkerää puomia (näin varmaan pilattiin pohja puomin opettelulta)

Aurallekin hieman luoksetuloa :)

Ja ennen kaikkea leikkiä...