tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ja taas lomailua Virossa

Tänä vuonna kohteeksi valikoitui Viljandi, sieltä oli suht lyhyt matka Tiinalle ja siellä oli sopivasti keskiaikapäivät.

Perjantaina lähdettiinkin heti kävelemään kaupungille ja katsomaan päivien avajaisia ja syömään. Aura kulki reippaasti mukana, kiinnitin jossain kohtaa huomiota, että sen takajalkojen karvat olivat vähän märät, mutta selitin sen itselleni sillä, että tyttö kävi juuri pissalla ja varmaan siinä kastuivat.
Sen verran se jäi vaivaamaan, että hotellilla vielä paperilla vähän pyyhkäsin peräpäätä, mutta ei siihen mitään tullut.
Jurria kyllä kiinnosti Auran tuoksut kovasti.

 




Perjantain ja lauantain välisenä yönä Aura käyttäytyi tosi rasittavasti, tunki koko ajan meidän sänkyyn, kyllähän se muutenkin joskus tulee, mutta nyt se tunki meidän päälle makamaan ja läähätti.
Aamulla se tuntui jotenkin kuumalta käsiin ja kiroilin, ettei ollut kuumemittaria, mutta olihan meillä. Tuo armas siippa kun pakkaa aina kaikkea mahdollista mukaan. Lämpöä oli 38,5 eli ei varsinaista kuumetta.
Aloin miettiä pissatulehdusta vaihtoehtona, ja samalla laskeskelin aikaa viime juoksusta. Ja sitten kun sain päähäni mahdollisen kohtutulehduksen, niin pakkohan sitä oli kasvattajaan ottaa yhteyttä.
Viljandissa on kaksi eläinlääkäriasemaa, jotka olin jo toki etukäteen selvittänyt madottamisen takia. Tiina sai sovittua meille heti aamulla ajan ultraan Piia Vilun klinikalle.
Lääkäri puhui onneksi vähän suomeakin, niin asiointi oli helpompaa. Aura pistettiin katolleen ja ultraan ja siellä niitä mustia mätäpesäkkeitä näkyi.
Miten koira voi käyttäytyä niin normaalisti, vaikka sillä on jo pitkälle edennyt tulehtus? Torstai-illallakin se vielä rallatteli pitkin peltoja jäniksen perässä.
Lääkäri suositteli leikkausta ja sanoi, että hänellä on mahdollisuus tehdä se tunnin päästä. Hetken mietin, että koittaisiko vielä toiselle klinikalle , jonka tiesin olevan isompi ja ehkä vähän uudenaikaisempikin. Mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että sieltä ei leikkausaikaa löytyisikään ja kyllä Piia Vilu vaikutti hyvin asiansa osaavalta ja rauhalliselta lääkäriltä.
Tunniksi hotellille odottamaan ja Aura ei enää noussut takapoksissa jaloilleen, eli olisi varmasti huonontunut nopeasti.
Mutta oli se hirveää jättää tyttö vieraan lääkärin huostaan.
Kahden tunnin päästä tuli soitto, että saa tulla hakemaan Auran. Ensin en meinannut uskaltaa koko puheluun vastata...
Sieltä me saatiin tokkurainen tyttö mukaamme, kohtua ja munasarjoja köyhempänä (ja minä 550 € ).

Meille nämä Viron matkat ovat sellaisia rentouttavia pikku reissuja, jolloin kävellään ja ihastellaan luontoa ja kauniita pihoja kukkaloistossaan ja syödään kaikkia herkkuja.
Täytyy sanoa, että hyvältä maistui Rimin pizza ja perunasalaatti sängyllä istuen ja syöden, hotellin pihakin oli ihan riittävän rentouttava, pääasia, että meillä oli Aura hengissä.

Meidän piti sunnuntaina ajella Tiina luo Tartoon, mutta eihän Auraa viitsinyt autossa kuskata, joten Tiina tuli Viljandiin.

Jurri esittelee äidille parhaat muuvinsa




Maanantaina käytiin hakemassa Auralle vielä liivi Männimäen klinikalta, eihän sitä olisi voinut sen kamala kaulurin kanssa autossa kuskata.

Tiistaina lähdettiin ajelemaan kohti Tallinnaa ja siellä vähän ajeltiin kävelyn sijaan

Piritan rannoilla
Aura on toipunut leikkauksesta oikein hyvin. Ei ole ollut kivulloinen, ruoka maistunut ja nyt tikit alkavat olleet jo sulanneet pois ja haavakohta on siisti. Vielä kun saisi vakuutusyhtiöstä jotain hyvitystä lomabudjetille.

Jurrin läpivalaisu

9.5. oli jännääkin jännempi päivä, Jurri käväisi kuvissa Paimiossa Livian opetusklinikalla eläinlääkäri Hanna-Lea Taskinen kuvattavana.
Lääkärin mukaan terveeltä näytti, niin sitkeästi odottelin kennelliitosta lappunen kerrallaan tuloksia, ja samalla Jurppa rekattiin vielä suomipojaksi, niin kyllä kesti. Olen vähän typerästi tällainen vastarannan kiiski, enkä kuulu kennelliittoon. 











Jurri Koiranetissä

 Ja kyllä pieni mies tuolla luustolla pistelee menemään.

Jurrin muut strategiset mitat toukokuussa 60 cm / 28 kg.