Feta leikattiin perjantaina 20.11 Liedon eläinlääkäriasemalla. Olin huolesta suunniltani jo muutamana edellisenä päivänä, ja leikkauspäivänä olin suorastaan kauhuissani. Leikkaus sujui kuitenkin todella hyvin, se suoritettiin inhalaatioanestesiassa ja Feta sai jopa kipulääkettä suonensisäisesti. Vielä illallakin se oli niin sekaisin, että ainakin on ollut tuju kipulääkitys!
Leikkauksen jälkeen Feta nukkui käytännössä koko illan, eikä oikeastaan kiinnittänyt meihin sen enempää huomiota. Olin tehnyt jo valmiiksi sille pedin lattialle ja häkinkin väsäsin, ja sen seurauksena Mira viihtyikin koko illan häkissä tyytyväisenä... Hieman huolestuin kun se pyysi päästä ulos, muttei kuitenkaan ulkona sitten pissannut. Tätä kesti monta tuntia, mutta loppuillasta sain sen kuitenkin pissaamaan edes vähän.
Petasin myös itselleni pedin huoneeni lattialle, ettei Fetan tarvitse kiivetä sänkyyn. Ensimmäisen yön Feta olikin todella kivulias eikä nukkunut oikeastaan lainkaan (en minäkään), se vaan ulisi koko ajan. Sitä oli hirveä seurata vierestä, kun sain sen rauhoittumaan vaan hetkeksi kerrallaan. Aamuyöstä luovutin ja tein sille vähän ruokaa ja annoin kipulääkkeen. Ylös asti ei ikinä enää selvitty, vaan jäätiin yhdessä alas nukkumaan :)
Seuraana päivänä Feta oli kuin toinen koira; se oli jo iloinen ja pirteä vaikka hieman kivulias vieläkin. Parasta kuitenkin oli, että se kerjäsi ihan yhtä häpeilemättömästi kuin aina ennenkin, eli toipuminen oli varmasti alkanut :D
Sunnuntaina huolestuin taas, kun Fetan vatsa oli ihan sekaisin ja sen piti päästä pissalle moneen kertaan parin tunnin sisällä. Eläinlääkäri kuitenkin kehotti vaan lopettamaan kipulääkkeet, ja sanoi tiuhan pissaamisen olevan ihan normaalia, ja kyllä sekin siitä sitten rauhottui.
Hiukan olen ollut huolissani myös Fetan mielialasta, se on hyvällä päällä, leikkisä ja suorastaan riehakas ja toivon, ettei se jää tuollaiseksi vaan Hapannaama-Feta palaa kuvioihin ;)
Sunnuntai-illalla uskaltauduin jättämään sairaan lapsen kotiin ja lähdin baariin kavereiden kanssa, ja kotiin yöllä palatessani myös Mira oli huomannut sairastamisen edut: sekin tuli tyytyväisenä nukkumaan lattialle mun ja Fetan kanssa... Sen jälkeen Mira on yrittänyt saada säälipisteitä mm. kannuskynnet yhteen sitomalla, mutta Feta on edelleen talon potilas :D
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Feta sairastaa part. 2
Noin kaksi viikkoa ensimmäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen varasimme uuden ajan ns. kontrollikäynnille. Fetan vointi parantui selkeästi jo muutaman päivän jälkeen kiitos antibioottien, ja saman kerroin myös eläinlääkärille. Feta ultrattiin vielä kerran, mutta mitään merkkejä tulehduksesta ei enää ollut. Lääkäri kuitenkin varoitteli edelleen tulevista tulehduksista, ja suositteli ehdottomasti sterilisaatiota. Hän sanoi, että jos Fetalla kerran on joka juoksun jälkeen tullut valeraskaus, niin käy jatkossakin, ja hyvin todennäköistä on, että tulehdukset vain pahenevat.
Tämän vuoksi päätin varata ajan leikkaukseen heti kun olimme lomamatkaltamme tulleet. Eläinlääkärin suosituksen vuoksi oletin tietenkin, että vakuutus korvaisi leikkauksen, vaan toisin kävi (tietenkin.) Vakuutusta ei saa kuulemma käyttää ennaltaehkäisevästi, ja koska Fetan tulehdus on hoidettu, leikkausta ei enää tarvita. Ilmeisesti vaihtoehtona onkin sitten odotella jotain vielä vakavampaa tulehdusta tai märkäkohtua, tai maksaa koko leikkaus itse.
Eli toisin sanoen ensi viikon kilpailutan Turun eläinlääkäriasemia ja varaan ajan marraskuun loppupuolelle. Ainakaan ei tarvitse enää huolehtia niistä typeristä valeraskauksista ja pelätä tulehduksia.
Tämän episodin yhteydessä ollaan aloitettu Fetan kanssa uusi "harrastus", juokseminen! Kiinnitän Fetan aina vyötärööni kiinni ja sitten juoksemme kahdeksan kilsan lenkin melkein joka ilta. On ollut hauskaa seurata, miten Fetan kunto nousee, ja miten se tosissaan nauttii juoksulenkeistä. Fetan kanssa juostessa ei tarvitse välittää minkäänlaisista häiriötekiöistä; juoksi ohi sitten rusakko tai kissa, meistä kumpikaan ei niitä huomaa :)) Tosin viikolla törmäsimme kolmeen hirveen, ja ne kyllä huomasimme...
Tämän vuoksi päätin varata ajan leikkaukseen heti kun olimme lomamatkaltamme tulleet. Eläinlääkärin suosituksen vuoksi oletin tietenkin, että vakuutus korvaisi leikkauksen, vaan toisin kävi (tietenkin.) Vakuutusta ei saa kuulemma käyttää ennaltaehkäisevästi, ja koska Fetan tulehdus on hoidettu, leikkausta ei enää tarvita. Ilmeisesti vaihtoehtona onkin sitten odotella jotain vielä vakavampaa tulehdusta tai märkäkohtua, tai maksaa koko leikkaus itse.
Eli toisin sanoen ensi viikon kilpailutan Turun eläinlääkäriasemia ja varaan ajan marraskuun loppupuolelle. Ainakaan ei tarvitse enää huolehtia niistä typeristä valeraskauksista ja pelätä tulehduksia.
Tämän episodin yhteydessä ollaan aloitettu Fetan kanssa uusi "harrastus", juokseminen! Kiinnitän Fetan aina vyötärööni kiinni ja sitten juoksemme kahdeksan kilsan lenkin melkein joka ilta. On ollut hauskaa seurata, miten Fetan kunto nousee, ja miten se tosissaan nauttii juoksulenkeistä. Fetan kanssa juostessa ei tarvitse välittää minkäänlaisista häiriötekiöistä; juoksi ohi sitten rusakko tai kissa, meistä kumpikaan ei niitä huomaa :)) Tosin viikolla törmäsimme kolmeen hirveen, ja ne kyllä huomasimme...
torstai 10. syyskuuta 2009
Feta sairastaa
Olen jo pidemmän aikaa seurannut Fetan valeraskauden jälkioireita, jotka ovat voimakkaampia kuin aiemmin. Fetallahan on joka juoksun jälkeen tullut valeraskaus, mutta yleensä se on sitten ajan myötä vaan loppunut. Tällä kertaa Fetan roikkuvatsa ei ole kuitenkaan kiinteytynyt takaisin, ja sen nisät ovat todella turvonneet ja täynnä maitoa. Se, että se on juonut tavallista enemmän ja nuolee jatkuvasti alapäätään kirkkaan vuodon takia, sai minut lopulta huolestumaan niin, että varasin ajan eläinlääkärille.
Eilen aamulla lähdimme eläinlääkärille, joka tunnusteli ja ultrasi Fetan masua. Vuodon syyksi paljastui kohdun limakalvon tulehdus, jonka hoitoon Fetsku sai antibioottikuurin. Kuurin loputtua on kontrollikäynti, jossa todennäköisesti varataan aika myös sterilaatiolle. Sterilaatio on tietenkin paras vaihtoehto tulehdusten ennaltaehkäisemiseksi, etenkin kun ne iän karttuessa pahentuvat hyvin todennäköisesti. Tavallaan leikkaus myös harmittaa, olen kuitenkin salaa elätellyt pentuetoiveita, mutta saa nähdä nyt...
Eläinlääkärin jälkeen joudun käymään koulussa, ja äiti vei koirat kotiin. Selitin äidille seikkaperäisesti, miten Feta pitää asetella tyynyjen kera sohvalle ja miten sitä pitää silitellä ja syöttää koko ajan. Kotiin tullessani löysin Fetan puuhun sidottuna märisemässä pihalla. Feta ei ollut edes syönyt rustoaan, joten Mira sitten söi kaksi. Onneksi paha saa palkkansa, ja äiti juoksi koko yön ulkona Miran ripulin vuoksi ;))))
Nyt toisena ab-kuurin päivänä Feta on oksennellut sappinestettä pari kertaa. Se on muutenkin ollut vielä tavallista rauhallisempi ja hitaampi liikkeissään, joten olen todella huolestunut. Tosin illalla tultuamme kauppareissulta, jonne otimme koirat mukaan, äidin avattua takaluukun Mira ryntäsi naapurin kissan perään ja Feta epähuomiossa juoksi lähestulkoon parikymmentä metriä sen mukana ennen kuin ymmärsi pysähtyä, eli kyllä sillä vielä on reippaat hetkensä!
Eilen aamulla lähdimme eläinlääkärille, joka tunnusteli ja ultrasi Fetan masua. Vuodon syyksi paljastui kohdun limakalvon tulehdus, jonka hoitoon Fetsku sai antibioottikuurin. Kuurin loputtua on kontrollikäynti, jossa todennäköisesti varataan aika myös sterilaatiolle. Sterilaatio on tietenkin paras vaihtoehto tulehdusten ennaltaehkäisemiseksi, etenkin kun ne iän karttuessa pahentuvat hyvin todennäköisesti. Tavallaan leikkaus myös harmittaa, olen kuitenkin salaa elätellyt pentuetoiveita, mutta saa nähdä nyt...
Eläinlääkärin jälkeen joudun käymään koulussa, ja äiti vei koirat kotiin. Selitin äidille seikkaperäisesti, miten Feta pitää asetella tyynyjen kera sohvalle ja miten sitä pitää silitellä ja syöttää koko ajan. Kotiin tullessani löysin Fetan puuhun sidottuna märisemässä pihalla. Feta ei ollut edes syönyt rustoaan, joten Mira sitten söi kaksi. Onneksi paha saa palkkansa, ja äiti juoksi koko yön ulkona Miran ripulin vuoksi ;))))
Nyt toisena ab-kuurin päivänä Feta on oksennellut sappinestettä pari kertaa. Se on muutenkin ollut vielä tavallista rauhallisempi ja hitaampi liikkeissään, joten olen todella huolestunut. Tosin illalla tultuamme kauppareissulta, jonne otimme koirat mukaan, äidin avattua takaluukun Mira ryntäsi naapurin kissan perään ja Feta epähuomiossa juoksi lähestulkoon parikymmentä metriä sen mukana ennen kuin ymmärsi pysähtyä, eli kyllä sillä vielä on reippaat hetkensä!
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Näyttelyreissu Tartoon
Lähdettiin taas näyttelyreissulle Viron puolelle, vielä suurinpiirtein samalla kokoonpanollakin. Tällä kertaa suunnattiin Tartoon, Betty-siskon kotikaupunkiin, jossa Tiina ja Annemai auttoivat järjestelyissä mm. etsimällä meille asuinpaikan, joka hurjasta ulkonäöstään huolimatta olikin oikein siisti sisältä (...kunnes me asetuimme sinne tietenkin ;) ).
Me lähdimme matkaan aamuneljältä, kyllä, aamuneljältä, koska äiti oli ilmeisesti fiksun idean saatuaan varannut aikaisimman lauttamatkan... Jatkossa pidämme huolta ettei näin tapahdu!
Matka Tartoon oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun äidin ja Sarin ollessa kuskeina kauas taakse jäivät niin rekat kuin motoristitkin. Kauas taakse jäivät myös Susku ja Pete sekä fokus numero 2, kun Sari äkkäsi loistavan ohituspaikan ja voitonriemuinen hymy huulilleen paineli kaasu pohjassa rekan, ja valitettavasti myös yhdessä sovitun taukokahvilan ohitse. Aten kanssa oltiin hyvin hämmästyneitä Sarin ratkaisusta, mutta kuka tietää, ehkä hän ei vaan halunnut kahville?
Perjantai-iltana Haakit kutsuivat meidät grillijuhliin. Tähän kohtaan äiti kirjottaisi upeista kukkaistutuksista (...), mutta oleellista on kuitenkin juhlissa tarjottu ruoka, joka oli todella hyvää, ja jota oli niin paljon, ettei yksi ihminen millään pystynyt syömään kaikkea, vaikka äiti ja Sari kovasti yrittivätkin. Onneksi paikalla oli Marilinin ihanat koirat sekä Breivin komeita sukulaiskoiria, jotka auttoivat syömään paprikoita ja vähän lihaakin. Illan päätteksi vyöryimme kaikki takaisin majapaikkaan valmistautumaan seuraavan päivän koitokseen.
Kaikki koirat olivat siistissä kunnossa, joten niiden harjaamiseen ei aamulla tarvinut käyttää paljon aikaa. Fetalta puuttuu vielä turkkia ja Ossilta väriä, joten suunnittelimme lainaavamme karvoja Bodelta, mutta Susku ei antanut lupaa? Olimme kuitenkin heränneet hyvissä ajoin ettei tulisi mitään kiirettä, joten arvata saattaa että lähdimme matkaan paniikissa noin varttia ennen kehän alkua :))
Pääsimme paikalle kuitenkin suhteellisen nopeasti, eikä mitään kiirettä sitten ollutkaan. Olimme sopineet äidin esittävän Miran ja Boden, ja Annemain esittävät Fetan ja Ossin, ja kaikki sujui oikein mukavasti: kaikki koirat saivat vaaleanpunaisen nauhan ja hyvän arvostelun. Ossista tuli paras uros, mutta yllätys oli suuri, kun Feta valittiin parhaaksi nartuksi; tämä oli vaihtoehto johon kukaan ei ollut valmistautunut :DD Myös Annemaille tuli paniikki, hänenhän piti esittää molemmat koirat, mutta hirveässä sekasorrossa Sari tyrkättiin kehään Fetan kanssa. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi ja Fetasta tuli ROP. Huh huh!
Fetan pärjääminen sotki kaikki shoppailusuunnitelmamme, joten päätimme ennen ryhmäkehiä suunnata ostoskeskuksiin edes hetkeksi. Aika kuitenkin kului nopeammin kuin Sari kenkäostoksiltaan huomasi, ja painelimme taas kaasu pohjassa kohti näyttelyaluetta ja tietysti hieman eksyimmekin. Näyttely oli kuitenkin pahasti myöhässä ja Sari sai anteeksi :) Ryhmäkehässä Fetsku sijoittui sitten kolmanneksi.
Näyttelystä kotiutuminen sujui reippaasti, ja menestyksen hämmentämänä tietenkin.
Hauskaa oli, ja ensi kesän reissua suunnitellaan jo ;)
Me lähdimme matkaan aamuneljältä, kyllä, aamuneljältä, koska äiti oli ilmeisesti fiksun idean saatuaan varannut aikaisimman lauttamatkan... Jatkossa pidämme huolta ettei näin tapahdu!
Matka Tartoon oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun äidin ja Sarin ollessa kuskeina kauas taakse jäivät niin rekat kuin motoristitkin. Kauas taakse jäivät myös Susku ja Pete sekä fokus numero 2, kun Sari äkkäsi loistavan ohituspaikan ja voitonriemuinen hymy huulilleen paineli kaasu pohjassa rekan, ja valitettavasti myös yhdessä sovitun taukokahvilan ohitse. Aten kanssa oltiin hyvin hämmästyneitä Sarin ratkaisusta, mutta kuka tietää, ehkä hän ei vaan halunnut kahville?
Perjantai-iltana Haakit kutsuivat meidät grillijuhliin. Tähän kohtaan äiti kirjottaisi upeista kukkaistutuksista (...), mutta oleellista on kuitenkin juhlissa tarjottu ruoka, joka oli todella hyvää, ja jota oli niin paljon, ettei yksi ihminen millään pystynyt syömään kaikkea, vaikka äiti ja Sari kovasti yrittivätkin. Onneksi paikalla oli Marilinin ihanat koirat sekä Breivin komeita sukulaiskoiria, jotka auttoivat syömään paprikoita ja vähän lihaakin. Illan päätteksi vyöryimme kaikki takaisin majapaikkaan valmistautumaan seuraavan päivän koitokseen.
Kaikki koirat olivat siistissä kunnossa, joten niiden harjaamiseen ei aamulla tarvinut käyttää paljon aikaa. Fetalta puuttuu vielä turkkia ja Ossilta väriä, joten suunnittelimme lainaavamme karvoja Bodelta, mutta Susku ei antanut lupaa? Olimme kuitenkin heränneet hyvissä ajoin ettei tulisi mitään kiirettä, joten arvata saattaa että lähdimme matkaan paniikissa noin varttia ennen kehän alkua :))
Pääsimme paikalle kuitenkin suhteellisen nopeasti, eikä mitään kiirettä sitten ollutkaan. Olimme sopineet äidin esittävän Miran ja Boden, ja Annemain esittävät Fetan ja Ossin, ja kaikki sujui oikein mukavasti: kaikki koirat saivat vaaleanpunaisen nauhan ja hyvän arvostelun. Ossista tuli paras uros, mutta yllätys oli suuri, kun Feta valittiin parhaaksi nartuksi; tämä oli vaihtoehto johon kukaan ei ollut valmistautunut :DD Myös Annemaille tuli paniikki, hänenhän piti esittää molemmat koirat, mutta hirveässä sekasorrossa Sari tyrkättiin kehään Fetan kanssa. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi ja Fetasta tuli ROP. Huh huh!
Fetan pärjääminen sotki kaikki shoppailusuunnitelmamme, joten päätimme ennen ryhmäkehiä suunnata ostoskeskuksiin edes hetkeksi. Aika kuitenkin kului nopeammin kuin Sari kenkäostoksiltaan huomasi, ja painelimme taas kaasu pohjassa kohti näyttelyaluetta ja tietysti hieman eksyimmekin. Näyttely oli kuitenkin pahasti myöhässä ja Sari sai anteeksi :) Ryhmäkehässä Fetsku sijoittui sitten kolmanneksi.
Näyttelystä kotiutuminen sujui reippaasti, ja menestyksen hämmentämänä tietenkin.
Hauskaa oli, ja ensi kesän reissua suunnitellaan jo ;)
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Kesän 2009 touhuja
Päivittely on jäänyt täysin retuperälle "alakerran" koneen hajoamisen myötä... samalla meni taivaan tuuliin paljon tärkeitä valokuvia yms., sähköpostin asetukset... Varmuuskopiointi on aivan yliarvostettu juttu :( Eli minut tavoittaa varmimmin sähköpostitse osoitteesta: teija.ketola@turku.fi.
Muutamin kuvin kesän touhuista:
Vähän tokoilua
Muutamin kuvin kesän touhuista:
Vähän tokoilua
tiistai 5. toukokuuta 2009
Treenausta
Otin nyt sitten äidin neuvoista vaarin ja aloitin treenaamaan ihan tosissaan Fetan kanssa. Se on kuitenkin jo niin vanha, että sitä voi vaatia keskittymään ja tekemään asiat kunnolla, ja nyt huomasinkin, että sillä saa myös tulosta!
... aika ovelaa, vai mitä?
Tässä vähän kuvia treeneistä:
... aika ovelaa, vai mitä?
lauantai 2. toukokuuta 2009
Mirkulla on tassu pipi
Perjantaina tehtiin rantalenkki koirien kanssa ja mukaan saatiin vielä Eppu-vehniskin. Koirat aloittivat vedessä möyryämisen jo heti ensimmäisen kuraojan kohdalla :( (se niistä puhtaista koirista). Rannalla sitten jo uitiinkin kunnolla ja nautittiin vedestä. Kotona Laura otti koirat sisään ja minä jäin ulos puuhastelemaan. Pian Laura huusi, että meillä on lattiat täynnä verta, Mirkulla on tassu auki.
No sisällä kyllä näyttikin siltä, että siellä oli teurastettu joku/jokin... Kuinka voi yhdestä tassuhaavasta tulla niin paljon verta. Ja miksi nämä haavat tulevat aina pyhäpäivinä, päivystysaikoihin... Viimeksi, kun kävin Mirkkua tikkauttamassa, niin se touhu maksoi lähes 200 €. No nyt haava mielestäni ei ole syvä, vaan lähinnä anturan pinta on kuoriutunut pois. Täytyy seurailla, miten se lähtee parantumaan ja täytyykö hakea mahd. antibiootit myöhemmin. Mutta tuollainen vanha, juoni narttu osaa ottaa myös sairastamisesta kaiken irti ; ) Kyllä oli Mirkun huokailut hieman teatraalisia eilen illalla, kun istuskelin sen kanssa lattialla ja tyrehdyttelin verenvuotoa tassusta (jäinen sekavihannespussi sidottua tassua vasten). Toivottavasti tämä parantuu nopeammin kuin edellisellä kerralla, meni meidän viimeinen agilitykesä ihan pieleen.
No tänään otin Mirkun ja Fetan mukaan kauppareissulle "ajelemaan", kun Mirkku on pari päivää levossa, niin onpahan sillä jotain touhua. Ja mukaan pääseminenhän on jo se huippujuttu. Enpä taas ajatellut, että on helteinen päivä ja reissu yleensä venyy, kun ollaan Lauran kanssa liikenteessä. Käytiin kirpparilla sekä vaate- ja ruokakaupoissa ja vielä haettiin koirille komeat sääriluutkin palvaamosta.
Ikean luona päätettiin pitää jätsitauko ja päästää koirat vilvoittelemaan. Mikä ihme siinä on, että koirat, jotka kotioloissa paskovat pienen pieniä kikkaroita intoutuvat leikkimään lehmää heti yleisillä paikoilla ja yhtäaikaa. No eihän meillä yleensä mitään pusseja ole mukana, ei auttanut kuin rynnätä takaisin autolle, tyhjennellä vihannekset pusseista ja korjaamaan posket punasena läjät pois. Kyllä saatiin paheksuvia silmäyksiä (ja ei syyttä).
Lauran odotellessa minua jätskin hausta, oli hänen luokseen pysätynyt ensin mies rapsuttelemaan koiria ja kertonut, että heiltä oli viime kesänä jouduttu lopettamaan briardi. Hetken päästä oli tullut nainen ja jäänyt rapsuttelemaan ja kertonut samaa tarinaa. Oli Laura siinä kohtaa sentään ymmärtänyt kysäistä, että menikö miehesi edeltä kauppaan... ja oli mennyt. Eli ei sentään viime kesänä ollut mitään briardien joukkotuhoa Tampereen suunnilla :)
Laura oli viikolla BH-treeneissä Haunisissa, sen seurauksena hän peruutti osallistumisensa käyttäytymiskokeeseen ensi viikonlopulla. Eivät ole kuulemma vielä valmiita...
Paskatykit herkuttelee:
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Vieraita ja harjaustalkoot
Tämä viikko hurahti vauhdilla; meillä oli vieraana Mélanie Ranskasta Lauran koulun kautta. Mélanie oli oikein viehättävä nuori nainen ja onneksi vielä koirasellainen :) Hänelläkin oli kotona kaksi koiraa; bordercollie ja beagle. Briardia ei tuntenut entuudestaan...
Oli hauskaa "tutustua" omaan kotikaupuunkiinsa vieraan silmin ja esitellä kotimaan ruokaherkkuja. Tämä tyttö ainakin rakasti suklaata ja ihastui näkkileipään :) Toivottavasti saamme tavata Mélanien uudelleenkin.
Oli hauskaa "tutustua" omaan kotikaupuunkiinsa vieraan silmin ja esitellä kotimaan ruokaherkkuja. Tämä tyttö ainakin rakasti suklaata ja ihastui näkkileipään :) Toivottavasti saamme tavata Mélanien uudelleenkin.
Viikolla lueskelin foorumista koirien kampaamisesta posket punottaen... Meillä kun tuo tahtoo vähän jäädä heikoille. No lauantaina koirat pestiin ja tänään kaivettiin kammat yms. tykötarpeet esiin. Mirkun sain selvitettyä yllättävän nopeasti, Laura askarteli Fetan (oikeastaan Fetan jalkojen) kanssa kauemmin. Ihan siistejä tyttöjä niistä tuli:
Tänään on ollut aivan huikea sää, touhusin koko päivän pihalla ja koirat olivat myös siinä. Naapurissa asustaa maailman rumin otus; valkoinen bokseri, joka tylsistyksissään käy vähän väliä raja-aidalla tuhisemassa ja haastamassa näitä meidän koiria. No nehän tietysti ottavat haasteen riemulla vastaan... ja en voi sietää sitä räyhäämistä aidalla. Jälleen koirat ryntäsivät sinne, kauhea rähinä, hyvä ettei tuijapuskat kaatuneet. Minähän sain kuningasidean siinä juostessani, että potkaisen siinä sopivasti ollutta pyykkikoria päin aitaa ja pelästytän koirat. No kunnon potku ja jalka läpi korista, muovireunukset repi jalkaa oikein mukavasti, mutta toimi. Taisi olla huudossa ihan uudenlaista pontta, kun koirat juoksivat suoraan toiseen päähän pihaa ja tuijottivat minua siellä hämmentyneinä. Taas sai paha palkkansa.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Briarditreffit
Tänään ohjelmassa oli pihatöiden sijaan briarditreffit! Paikalle saapui omien karvaturrien lisäksi
neljä aika valloittavaa pentua omistajineen, ja yhdessä sitten teimme pienen lenkin vanhalla maankaatopaikalla.
Jännitin vähän etukäteen Fetan suhtautumista, se kun vahtii mua koko ajan, mutta Fetapas käyttäytyi oikein nätisti! Toki pari kertaa piti hammasrivi paljastaa mutta nekin ihan asiallisessa mielessä, ja käskystä se pysyi kauempana mun luota kun halusin leikkiä pentujen kanssa. Kenties kolmen vuoden ikä toi viisautta mukanansa? ;)
Otin Fetan kanssa myös paikallaolon niin että jätin sen noin parinkymmenen metrin päähän meistä ja sen piti kymmenisen minuuttia pysyä siellä välittämättä pentujen ärinöistä ja leikeistä, ja hyvin meni! Itseasiassa meni todella hyvin ottaen huomioon sen, että Mira yritti lähestyä Fetaa vaanien koko ajan, ja jatkoi aina kun silmä vältti...
Tietenkin käytin myös hyväkseni mahdollisuuden ottaa Fetan kanssa henkilöryhmää, missä ei tietenkään ollut mitään ongelmaa: mikäs neljän tolpan kiertämisessä olisi hankalaa?
Myöhemmin hioin pihalla vielä Fetan hyppytekniikkaa, joka alkaa jo näyttää normaalilta...
Tässä pari kuvaa sessiosta:
lauantai 11. huhtikuuta 2009
Pihatouhuja
Tulihan se kevät tänne :) On päästy jo pihahommiin ja mikäs sen mukavampaa kuin tehdä niitä oman "avustajakoiran" kanssa.
Huomenna treffataan monta piprun pentua, saapi nähdä millainen vilske siellä on. Vielä kun löydettäisiin joku hyvä paikka, missä saataisiin "porhaltaa" vapaasti. Tuolla vanhalla maankaatopaikalla on aina se riski, että siellä on ulkoilemassa myös joku kuuma kalle, joka ei osaisi olla pentujen kanssa.
Niin ja Sari, Mellu alias Melanie saapuu meille viikon päästä. Jännää. Tumma tyttö tulossa :D
Haravoinnissa Mirkusta on niin suuri apu, että se päätyy aina sisälle tai narun päähän...
Mirasta pihalla puuhaaminen on taas muutenkin mukavaa: aina voi livahtaa aidan alta (ja lonkat ei vaivaa yhtään) mummin puolelle hakemaan possukorvia. Mummia kun sopivasti katsoa tillittää, niin aina irtoaa herkkuja ; )
Huomenna treffataan monta piprun pentua, saapi nähdä millainen vilske siellä on. Vielä kun löydettäisiin joku hyvä paikka, missä saataisiin "porhaltaa" vapaasti. Tuolla vanhalla maankaatopaikalla on aina se riski, että siellä on ulkoilemassa myös joku kuuma kalle, joka ei osaisi olla pentujen kanssa.
Niin ja Sari, Mellu alias Melanie saapuu meille viikon päästä. Jännää. Tumma tyttö tulossa :D
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Kevättä vai takatalvea...
Voisi tuo säidenhaltija pikkuhiljaa päättää. Alkaa hieman tuo toppavaatteiden poislaittaminen ja takaisin hakeminen kyllästyttämään...
"Koirarintamalla" on ollut varsin hiljaista noin niin kuin treenimielessä. Edellisviikko meni Jeren rippijuhlien järjestelytouhuissa ja viime viikko niistä toipumisessa. Koirien kanssa on käyty lenkeillä ja hieman tottisteltu sisätiloissa. Usein suunnataan lenkki Vilmaa ja Keijua moikkaamaan, vaikka Mirkusta ja Fetasta satulahuoneessa odottelu on tosi tylsää.
Ja sitten meillä käy nykyään varkaita. Tavarat ovat saaneet olla rauhassa, mutta pöydälle jääneet ruuat ovat kadonneet. Syyllistä vielä etsitään... Eräänä päivänä otin pienet ruokalevot ja herättyäni ajattelin laittaa loppuruuat kylmään, eipä tarvinnut. Laura oli täysiin vakuuttunut, että Mirkkuhan ne oli syönyt. Hieman olin eri mieltä, mutta uskoin häntä, eihän Feta olisi uskaltanut mitään ottaa, jos Mira oli vieressä. Mutta seuraavana aamuna minulta pääsi iso ja äänekäs hymy. Alakerran lattialla oli kasa Lauran ulkovaatteita, oli tainnut Fetalla olla ripuli yöllä :D
Sen kerran jälkeen on pöydiltä hävinnyt muutakin ruokaa, kertaakaan ei ole vuoat tai lasilautaset tippuneet lattialle, taitavia tyttöjä!
No nyt on sentään jo vähän jaksanut suunnitella kevään ajaksi jotain mukavaakin; pääsiäissunnuntaina on "briardtreffit". Lehtosen Janette tuo oman katraansa ja lähialueille sijoittuneet pennut Peltolan vanhalle maankaatopaikalle puolenpäivän aikoihin. Jos joku tämän blogin lukija innostuu pääsiäismunien syönniltään lähtemään mukaan, niin tervetuloa!
Ja sitten pääsiäisen jälkeisellä viikolla meille on todennäköisesti tulossa Ranskasta tyttö (poikakin käy...). Saas nähdä millainen hurmuri sieltä tulee ;)
Lauran kommentti: Silminnäkijöiden mukaan Mira vei ensimmäisen kerran lihapalan, ja myös muiden kertojen syyllinen on pääteltävissä äidin sävystä kirjoittaa. Jos Feta olisi tosiaan vienyt pöydältä, täällä olisi kuvia siitä ristiinnaulittuna, mutta koska varas on ollut Mira, sillä "on vaan ollut vähän nälkä lässynlässyn."
"Koirarintamalla" on ollut varsin hiljaista noin niin kuin treenimielessä. Edellisviikko meni Jeren rippijuhlien järjestelytouhuissa ja viime viikko niistä toipumisessa. Koirien kanssa on käyty lenkeillä ja hieman tottisteltu sisätiloissa. Usein suunnataan lenkki Vilmaa ja Keijua moikkaamaan, vaikka Mirkusta ja Fetasta satulahuoneessa odottelu on tosi tylsää.
Ja sitten meillä käy nykyään varkaita. Tavarat ovat saaneet olla rauhassa, mutta pöydälle jääneet ruuat ovat kadonneet. Syyllistä vielä etsitään... Eräänä päivänä otin pienet ruokalevot ja herättyäni ajattelin laittaa loppuruuat kylmään, eipä tarvinnut. Laura oli täysiin vakuuttunut, että Mirkkuhan ne oli syönyt. Hieman olin eri mieltä, mutta uskoin häntä, eihän Feta olisi uskaltanut mitään ottaa, jos Mira oli vieressä. Mutta seuraavana aamuna minulta pääsi iso ja äänekäs hymy. Alakerran lattialla oli kasa Lauran ulkovaatteita, oli tainnut Fetalla olla ripuli yöllä :D
Sen kerran jälkeen on pöydiltä hävinnyt muutakin ruokaa, kertaakaan ei ole vuoat tai lasilautaset tippuneet lattialle, taitavia tyttöjä!
No nyt on sentään jo vähän jaksanut suunnitella kevään ajaksi jotain mukavaakin; pääsiäissunnuntaina on "briardtreffit". Lehtosen Janette tuo oman katraansa ja lähialueille sijoittuneet pennut Peltolan vanhalle maankaatopaikalle puolenpäivän aikoihin. Jos joku tämän blogin lukija innostuu pääsiäismunien syönniltään lähtemään mukaan, niin tervetuloa!
Ja sitten pääsiäisen jälkeisellä viikolla meille on todennäköisesti tulossa Ranskasta tyttö (poikakin käy...). Saas nähdä millainen hurmuri sieltä tulee ;)
Lauran kommentti: Silminnäkijöiden mukaan Mira vei ensimmäisen kerran lihapalan, ja myös muiden kertojen syyllinen on pääteltävissä äidin sävystä kirjoittaa. Jos Feta olisi tosiaan vienyt pöydältä, täällä olisi kuvia siitä ristiinnaulittuna, mutta koska varas on ollut Mira, sillä "on vaan ollut vähän nälkä lässynlässyn."
perjantai 6. maaliskuuta 2009
lauantai 28. helmikuuta 2009
Rentoa menoa....
Tänään on ollut mukava lauantai; upea ilma, flunssa alkaa olla takanapäin, Lauralla ja Jerella koulupäivä :D.
Tosin heidän koulussaan oli "avoimet ovet"-päivä, joten sinne oli pakko vääntäytyä. Siellä oli sitten kojua kaikenlaista, kiertelin niitä ja mietin, että kai täältä jotain pitää ostaakin... Kunnes löysin mieluista ostettavaa! Joku fiksu opettaja oli punonut koirille vetoleluja, niitähän piti ottaa oikein kaksin kappalein.
Koulusta Lauran kanssa lähdettiin ajelemaan TSAUn hallille katsomaan Neran kahta pentua; Lolaa ja Pihkaa. Kovin olivat söpö pari. Feta ei vaan oikein lämmennyt pennuille, tai kuuluisikohan paremminkin kirjoittaa, että lämpeni... Nuo ovat Fetalle niin hankalia tilanteita, kun seistään tiiviissä ryhmässä paikoillaan ja täytyy pitää huolta siitä, ettei tuollaiset pennelit pääse liian lähelle Lauraa.
Pihkan emäntä Susannilla on kotisivut, joista voi käydä ihailemassa upeita valokuvia http://personal.inet.fi/koti/karoonan/index.html
Hallilla oli muutenkin kiva käydä moikkaamassa tuttuja, kyllä aina kun pääsee kisoja seuraamaan, tulee sellainen olo, että jos sittenkin vielä joskus...
Fetasta moni saa sellaisen hieman tiukkapipoisen kuvan, mutta kyllä se ottaa yleensä varsin rennosti. Meillä on kotona portaiden kohdalla ikkuna, jonka kaikki meidän koirat ovat ottaneet tähystyspaikakseen. Muut koirat ovat myös istuskelleet siinä ja katselleet ulos, siis takamus ja takatassut yhdellä portaalla ja etutassut alemmalla. Mutta ei Feta. Feta istahtaa siis oikein sananmukaisesti "persiilleen". Puuttuu vaan, että se vielä aikansa kuluksi heiluttelisi takajalkoja : )
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Kuulumisia
Meidän perheessä on riehunut oikein megalomaaninen flunssa. Minäkin kunnon kaupungin työntekijänä otin muutaman päivän talvilomaa tällä viikolla ja sängyn pohjallahan ne tuli vietettyä. Hieman oli muita suunnitelmia vapaapäivien varalle. Ehkä eniten harmittaa, kun ei päässyt osallistumaan yhdistyksen vuosikokoukseen Tampereelle.
Muutenkin on tuntunut hieman "ahistavalta". Olen tajunnut, että olen vanha (eihän sen toki näy eikä tunnu missään), minun pieni kuopus vietti hiihtolomaviikon rippileirillä ja esikoisesta tuli virallisesti "vanha". Lauran vanhojen tansseja oli hieno seurata ja kyllä tuo tyttö ainakin äidin silmin näytti niin nätiltä :)
Koirien ulkoilutukset ovat jääneet vähän vähille, kun koko perhe on ollut puolikuntoisena. Pellolla ollaan tarvottu, kun siellä nuo onneksi liikuttavat itse itseään. Hieman ollaan myös pellolla harjoiteltu sellaista erästä kuviota ja laskettu askeleita, saas nähdä tuottaako se tulosta Lauralle ja Fetalle kevään aikana ;).
Laura ja Feta ovat sisällä harjoittelleet paljon noutoa. Jo alkaa kapula pysyä suussa loppuun asti ja hyvä niin, sillä meillä muilla alkaa mennä ne viimeisetkin hermonriekaleet, kolisee niin mukavasti tuo kapula tuossa laattalattialla...
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Köhinää ja muuta menoa
Fetalla on ollut harmittavaa köhimistä ja kakomista reilun viikon verran. Ensin luultin, että se on saanut kennelyskän, mutta nyt enemmän ollaan käännytty nielutulehduksen puoleen. Fetaa on pidetty levossa viikon ajan ja kakominen alkaa helpottamaan. Ja jos se olisi ollut kennelyskää, niin todennäköisesti myös Mirkku olisi aloittanut köhimisen, mutta se on pysynyt terveenä.
On tuo pentu pieni...
Mutta varsin anova tuijotus on jo hallussa :)
Tänään uskallettiin jo pyytää koiravieraitakin käymään :) Pia ja Lola tulivat pikaiselle visiitille. Lola oli oikein reipas pentu, hyvin jaksoi rämpiä märässä lumisohjossa pellolla isojen koirien perässä, muutaman kerran pääsi kauhistunut "pentuhuuto", kun Feta-täti juoksi yli... Fetakin oli pennun kanssa oikein nätisti, ei kai ilennyt siskon likkaa kurmottaa.
On tuo pentu pieni...
Mutta varsin anova tuijotus on jo hallussa :)
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Talvisia touhuja
Feta on sellainen asioihin varsin tyynesti suhtautuva koira, mutta nyt löytyi se juttu, josta tyttö kiihtyy nollasta sataan... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)