Luulin tosiaan, että olin julkaissut jo nämä kuvat, mutta mutta...
Kerrataan hieman alkuvuoden tapahtumia.
Tammikuussa aloitimme Auran kanssa toko-kurssin Tuijan koirakoulussa. Kurssin piti pitää sisällään alo-evl-liikkeitä, mutta kyllä se täysin painottui evl-liikkeisiin, vaikka neljä ryhmän viidestä koirasta oli täysin möllejä. No antoihan tuokin kurssi jotain ja oli hyvä nähdä miten noita ylemmän tason liikkeitä voidaan opettaa, mutta kurssi ei kuitenkaan vastannut ihan sitä, mitä olin hakemassa. Mutta saipahan ainakin touhuta pahimmilla pakkasilla lämpimässä hallissa :)
Tuo tokoilu on minulle kyllä niin vaikeaa, en oikein osaa olla silleen "tikkupaskajäykkänä", vanha agilityohjaaja on tottunut käyttämään kroppaa ohjaukseen. Mutta kun tämän vanhan agiohjaajan kroppa on laajentunut huomattavasti Mirkun kisa-ajoista, ja ikääkin tullut lisää niin täytyy keksiä joku muu laji, jossa uskaltautuisi vaikka ihan kisaamaan asti.
Nyt maaliskuussa alkoi myös jo TPH:n (www.turunpalveluskoiraharrastajat.net) ulkotreenit ja sielläkin lähti pyörimään toko, joten sinne myös ilmoittauduin ja lisäksi menimme vielä Kaisan (www.koirataito.net) tokokurssille. Kyllä tästä vielä jotain tulee, ehkä.
Auran touhuja:
Tuijan kurssilla ollessani sain Jereltä kesken kaiken puhelun: naapurin koiran remmi oli mennyt poikki ja Ilona-koira oli rynnännyt 150 m:n matkan ja suoraan kiinni Mirkun päähän. PRKL. Kyllä niin sattuu, kun meidän mummoa purraan. Ensin luulin, ettei niin pahaa jälkeä tullutkaan, mutta parin päivän päästä haava sitten tulehtui puhdisteluista huolimatta. Lääkärireissu ja lääkekuurit. Hyvin Mirkku onneksi toipui tästä ja ei tämä ainakaan ole käytökseen vaikuttanut. Yhtä touhukas ja itsevarma, onneksi.
6.3. Mirkku vietti 10-vuotissynttäreitään. Ikä alkaa näkyä liikkeissä ja tietysti nivelrikkokin vaikuttaa asiaan, mutta vielä on kovat menohalut ja mukaan pitäisi joka paikkaan päästä. Kyllä minä niin nautin tämän mummon seurasta. Vanhoissa koirissa on sitä jotakin. Se katse <3
Fetan kuulumisista saa Laura kirjoittaa myöhemmin. Vielä kuitenkin tyttö sinnittelee. Välillä sitä jo kyllä miettii, että olemmeko liian itsekkäitä, onko Fetalla vielä koiranarvoista elämää. Tosin olen myös tässä oppinut, ettei sairauksista saa kirjoittaa, ollaan vaan ihan hiljaa, ehkä niitä ei sitten olekaan...
Ja vielä. Haakin Tiinan Queenille on suunnitteilla pentue:
www.sarapiku.net/PLAANITAV-PESAKOND
Queeni on eloisa, leikkisä ja erittäin sosiaalinen tyttö. Kaunis pikkulikka. Toivottavasti tämä pentue toteutuu, niin pääsisi kesällä haistelemaan pennuntuoksuja Tartoon.
Tänä vuonna emme lähde näytelmäreissuille Viroon, niin pentue olisi hyvä syy lähteä "naapurissa" käymään ;)