Tänään oli odottamani ja pelkäämäni kontrolli.
Ensin Eva Einola-Koponen halusi nähdä Auran liikkeessä, juostiin lääkäriaseman pihalla edes takas ja ympyrää. Hän oli tyytyväinen liikkeeseen, vähän lyhyempi askel on oikeassa jalassa. Tunnustelemalla tutkiessa ei löytynyt turvotusta, ei väljyyttä. Hyvä.
Ennen röntgeniä pistettiin vielä Auran rokotukset ajan tasalle.
Tomi tuli mukaan, jotta Auraa ei tarvitse nukuttaa. Viimeksikin saimme sen kuvattua niin hienosti. Aura nostettiin pöydälle ja ensin jalka kuvattiin suorana. Onnistui kerrasta, sitten se olisi pitänyt laittaa kyljelleen ja siitä alkoi painiottelu briard vastaan kolme ihmistä. Briard voitti. Auralle riitti potilaana olo. Pientä hikeä pukkasi pintaan, kun yrittää lyijyessu päällä saada kiemurtelevaa koiraa sopivaan asentoon.
Eläinlääkäri päätti, että yksi kuva riittää ja ei ruveta koiraa enää rauhoittamaan. Kuvassa oli luusto niin nätisti paikoillaan verrattuna viime syksyn tilanteeseen.
Auralle ostettiin neopreeninen rannetuki lähinnä muistuttamaan sitä, että vähän varoisi jalan käyttöä maastossa.
Ja me saatiin lupa treenata. Varovasti, koiraa kuunnellen. Eli tokoa voi jatkaa ja ehkäpä peltojälkeä... Kaikki liiallinen hypyttäminen on tietenkin poissuljettu.
Mutta olen niin onnellinen, Auralla on edessä vielä aktiivista koiramaista elämää.