sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Suomen Briard ry:n toko-rotumestaruuskoe ja erikoisnäyttely

Herätys klo 04 ja auton nokka kohti Järvenpäätä, huoh. Erittäin epävarmana osaamisestamme osallistumassa ensimmäisiin AVO-luokan karkeloihin.
Kisaa edeltävällä viikolla olin ottanut päivittäin muutaman lyhyen tokosession. Suurimpana ongelmana oli luoksetulon pysäytys. Perjantainä päätin vaihtaa suullisen käskyn käsimerkkiin ja kokeilla, että miten se toimii. Noudossa tökki, että joko Aura ryntäsi ilman lupaa kapulan perään tai sitten se mutlasi kapulaa. Ja sitten vielä Aura alkoi ennakoida sivulle tuloa, ja jäi silleen kivasti puoliväliin.

Kisan tuomaroi Riikka Pulliainen.
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Noutaminen 8
Kauko-ohjaus 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutelma 10
Yhteispisteet 188,5.

Kisailu sujui yli odotusten. Paikallaolo ok. Seuraaminen sujui ihan ok ja pikkuhiljaa siinä alkoi tolkuton jännityskin laantumaan, kun huomasin, että Auran hyvässä vireessä ja tykkää tehdä. Ja luoksetulo, juhuuu. Siihen pyssäs :D Miinusta tuli juuri tuosta ennakoivasta sivulle tulosta lopussa kuten myös noutamisessa. Kauko-ohjauksessa Aura teki hitaasti, mutta miinukset tulivat lähinnä minun liian pitkistä käsimerkeistä. Ja nouto :D, ei pieni briardi aina voi nähdä minne se kapula lentää. Ensin ohijuoksu ja sitten palaaminen kapulalle riemukkaalla loikalla...
Tuomari antoi kyllä aika kiltisti pisteitä, moni muu olisi kyllä rokottanut paljon enemmän esim. juuri noista sivulletuloista. Auralle tuli vielä rotumestaruuskin ja palkinnoksi aivan ihana nalle <3 p="">
Kauneuspuolella tuomaroi Wera Hübenthal. Aura sai erin ja olin oikein tyytyväinen, sitä enempää ei voi erikoisnäyttelystä Auralle toivoakaan.
"Exl. size and type. Could have some more ???, otherwise nice head & expression. Exl. neck and body. Nice angulation. Moving very well. Exl. coat, colour & temperament."

Annamari Aarnion ottama kuva Aurasta näyttelyssä.


Auralle reissun parasta antia olivat varmasti järveen pääsy Tarton kanssa, reipas ralli rantanurmikolla (Se siis ihan oikeasti leikki Tarton kanssa!) ja Lohjan ABC:llä ruokailu :D.


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Näyttelyreissu Viroon

Ensimmäisenä kesälomapäivänä lähdettiin Tomin, Lauran, Auran ja Tarton kanssa kohti Viroa ja Haapsalun sekä Luigen näyttelyitä. Lähtöä varjosti iso huoli Mirkusta, jonka kunto romahti edellisellä viikolla. Mummokoiran vointi näytti tasaantuvan, joten uskaltauduin lähtemään matkaan.

Laivalla koirat otettiin kannelle ja kyllä nuo briardit herättävät ihmisten mielenkiinnon. Paljon saivat rapsutteluja ja pääsivät taas moniin valokuviin.
Auran luonnetestin jälkeen kävin kentällä muutamia kertoja vain leikkimässä sen kanssa ja olin tyytyväinen, kun se ei ainakaan reagoinut naapurikentän ampumisiin ja oli ihan oma itsensä. Samoin nyt laivalla se ei välittänyt mistään kolinoista ja paukkeista.

Tallinnasta ajettiin suoraan Haapsaluun, majoittauduttiin hostelli Reinholdiin. Oli edullinen ja varsin oiva majapaikka näin koirien kanssa reissaamiseen. Odotellessamme Haakin naisia saapuvaksi käytiin kiertelemässä Haapsalua, joka on  varsin viehättävä pikkukaupunki. Illalla käytiin syömässä porukalla ja otettiin kaikki neljä koiraakin mukaan :). Syömään tuli myös Auran Mikkuveljen omistaja Kadri, joten sai kuulla hieman Mikkunkin kuulumisia.


Lauantaiaamuna taivas sitten repesi, kuten oli ennustettukin. Onneksi Tiinalla oli myyntikoju molemmissa näyttelyissä ja näin ollen iso teltta mukana, jonka suojiin saimme koirien häkit. Haapsaluun saapui myös Tarton velipoika Bonus Hiidenmaalta. Bonus pääsi vuohitilalle asustelemaan ja tietysti piti ostaa myös kotiinviemiseksi ihania, maukkaita vuohenjuustoherkkuja. Haapsalusta Tomi ei ottanut liiemmin kuvia sateen vuoksi.


Sisarukset vetivät rallia :) Tarto, Balatro ja Bonus:




Briardit tuomaroi varsin hauskanen norjalaistäti Anne Indergaard. Erittäin vilkkaalla Tartolla oli vaikeuksia rauhoittua kehässä esiintymään edukseen, mutta pomppukone sai kuitenkin erin. Auran esittämisessä jännitin, että miten suhtautuu luonnetestin jälkeen itseään tutkivaan vieraaseen ihmiseen, mutta no hätä. Tyttö seisoi tyynesti ja antoi tädin tutkia.

Auralle eri arvostelulla:
"3 years old bitch. Excellent size and proportion. Feminine head, with lovely impression. Could have more angulation in front. Streng body,  moderate kind angulation but the angulation she has front and behind in balanced and she uses it to advantage. In good coat. Steady temperament."
Auralle serti ja vsp. Ropiksi tuli aivan ihana törrökorvainen vetsku-uros.

Aura on tuollainen raamikas, perusnätti narttu, jonka suurimpana minuuksena on suht lyhyt  ja vaaleahko, sekavärinen turkki. Verrattuna esim. voittaneeseen urokseen Aura ei todellakaan aiheuta yleisössä mitään wow-huokauksia :D.

Näytelämän jälkeen lähdettiin oitis sateisesta Haapsalusta kohti Luigen sateita.
Tallinnassa asetuttiin hotelli Dzingeliin, joka näyttikin täyttyvän tasaisesti koirakansasta. Iltasella käytiin oman väen kesken syömässä, ajeltiin katsomaan näyttelypaikka ja köllöteltiin. Tarto sai hieman rauhoittua kaikesta hälinästä ja suureksi ihmeekseni myös Aura osoitti pieniä lämpiämisen merkkejä Tartoa kohtaan. 

Sunnuntaina briardit arvosteli charmantti herra Avi Marshak Israelista. Nyt Tarto oli kuin eri koira, jaksoi seistä hienosti ja juokseminenkin onnistui junnusertin edestä.



Ja Auralle myös eri ja serti arvostelulla, jonka lisään joskus, jos saan siitä jotain selvää. Niin täynnä lyhenteitä, etten oikein saa tolkkua :D

Onneksi eivät Laura ja Tarto päässeet vielä hyppimään nenille, joten Auralle rop :D
Jäätiin vielä ryhmäkehäänkin ja höpöttelemään Tiinan ja muiden tuttujen kanssa. Ryhmäkehässä päästiin juoksemaan kierros ja sitten kiitos ja ulos :) .




Auralla on kolme sertiä Virosta, joten nyt pitäisi saada muuta tulosta aikaiseksi, jotta tyttö voisi valioitua synnyinmaassaan. Jotain tällaista olen tainnut Tiinalle luvata tyhmyyksissäni :) .

Vielä pikainen käynti Peremarketissa ja sitten väsyneenä kotimatkalle. Taas otimme koirat laivaan, minusta on vastenmielistä jättää ne kesäkuumalla autoon. Nyt otimme yhden häkin mukaan, jotta muut pääsevät ostoksille/syömään yhden pitäessä koiria.
Ensimmäisenä jäin koirien kanssa kannelle. Tarto häkissä ja Aura remmissä. Laivan lähtiessä alkoi aivan mieletön tuuli, joka tarttui Tarton häkkiin. Hups vaan ja siellä se meni volttia heittäen pitkin kantta. Auralle paikka käsky, kassi Auran jalkoihin ja ryntäsin häkin perään. Tarto ketteränä tyttönä oli kuin hamsteri juoksupyörässä. Kun huomasin, ettei sille ollut käynyt mitään en meinannut kyllä saada nauruani katkeamaan millään. Ja kyllä nauroivat muutkin kannella olijat. Tarto oli kieltämättä hieman koomisen näköinen kurkkiessaan luukusta pyöritysten jälkeen.

Mutta joka matkalla pitää myös tapahtua jotain ikävääkin. Ollessani ostoksilla, Tomi piti Auraa ja yhtä äkkiä oli joku japanilaisturisti ollut Auran kanssa naamat vastakkain. Aura oli murahtanut, mutta ilmeisesti sen hammas osui "vahingossa" tätä miestä otsaan ja siihen tuli jälki. Ei mitään suurta draamaa, ja mies itse oli ollut pahoillaan, että oli lähestynyt koiraa noin. Mutta ikävä tapahtuma kaikkineen.

Kotona odotti touhukas mummelikoira, jolla oli paljon kerrottavaa :) Tarinatuokio loppui lyhyeen, kun se sai ihanan tuliaisensa; nallewubban suuhunsa.

Mukava reissu, rasittava, mutta mukava. Ensi viikonloppuna onkin vuorossa erkkari ja tokomestis. Tokoon osallistumista vielä hieman arvon, koska en ole jaksanut treenata oikeastaan yhtään. Mirkku, työt ja laiskuus on vienyt suurimman tarmon. Tai sitten mennään vaan reilusti ottamaan maksullinen treeni. Saas nähdä.



sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Luonnetesti

Tänään kiikutettiin Aura Ja Lola testattaksi Kaarinaan. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Sirkka Lempinen.
Lauran kanssa ennakkoon yritettiin hieman arvuutella, että miten koirat suoriutuvat. Serkkulikat ovat niin erilaisia luonteeltaan. Siinä missä Lola on hilpeä hössö niin Aura on totinen torvensoittaja.

Auran luonteessa on piirteitä, joihin en oikein ole päässyt sisälle. Se on työteliäs tyttö, mutta lukkiutuu jännästi jjoissakin tilanteissa. Me saamme laittaa sen vaikka solmuun, mutta vieraita ihmisiä kohtaan on pidättyväinen, ei kestä mitään kumartelua ylleen tai taputteluja. Tuntuu, ettei se osaa lukea toisten koirien elekieltä, ei siedä niitä yhtään ihollaan. Mielenkiinnolla lähdin odottamaan testin tulosta.

Onneksi testissä ei mitattu ohjaajien hermorakennetta, sillä minulla se olisi ainakin paukahtanut miinukselle vahvasti. Kaatosade, testialue aivan kuravelliä ja aikataulu liki 2 tuntia myöhässä.

Ensin pääsi Lola testattavaksi, Laura varmasti blogissaan kirjoittaa siitä tarkemmin. 

Aura tuli touhukkaana alueelle, heti hämmentyi sadeasuisen tuomarin lähentelyistä. Sieti mielestäni sen yllättävänkin hyvin. Ja mitenkään yllätyksenä se ei tullut, ettei suostunut leikkimään tuomarin kanssa. Minun kanssa kepin vetoa hieman, mutta lopetti aina kun tuomari  tarttui keppiin. Siitä en viitsi videopätkää laittaa, kun pääosassa on tuo minun peräpää... 

Kelkka

Puolustus


Haalari ja tynnyri

Seinä

Ampuminen

Testauksen jälkeen Aura oli selkeästi hyvin väsynyt ja ymmällään kaikesta, reppana.


I Toimintakyky (kerroin 15) +1
II Terävyys (kerroin 1)  +3
III Puolustushalu (kerroin 1) +2
IV Taisteluhalu (kerroin 10)  -1
V Hermorakenne (kerroin 35) +1
VI Tempperamentti (kerroin 15) +2
VII Kovuus (kerroin 8) -2
VIII Luoksepäästävyys (kerroin 15) +2b
Laukauskokematon


Yhteispisteet säälittävät 89.
Olenko pettynyt pisteisiin...kyllä. Olenko pettynyt Auraan...en. Tyttö teki parhaansa saamillaan eväillä. Taisteluhaluun ehkä olisin voinut treenillä vaikuttaa, mutta mutta. Näillä mennään eteenpäin. Ja sama rakas otus tuo on testin jälkeenkin :)

Palautteessa tuomari sanoi Auran olevan kovin kaksijakoinen koira, pehmeys ja terävyys taistelevat ja vaikuttavat koiran käyttäytymiseen. Kehui meidän suhdetta ja sitä, että koira haluaa miellyttää minua. Ja kuitenkin Aura kykenee ottamaan myös ohjat käsiinsä esim. puolustaa itseään ja meitä molempia.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Vieraita Savonmualta ja Harjavallan ryhmis

Sari saapui perjantaina meille Ellinsä kanssa etelänlomalle. Jännitin, miten meidän koirat ottavat uuden tulokkaan vastaan. Molemmat tuulettelivat ikeniään ja tekivät selväksi Ellille, että saat elää. jos et tule liian likelle. Elli fiksuna likkana ymmärsi kiertää molemmat hapannaamat kaukaa. Lenkillä uskalsin päästää Auran Ellin kanssa vapaaksikin, koska ei Aura kenenkään päälle hyökkää, ja tsekkipimu ymmärsi pitää riittävän välimatkan.

Onneksi Laura tuli illemmalla käymään ja Tartosta tuli Ellin toivoma leikkikaveri.



Lauantaiaamuna lähdettiin ajelemaan kohti Harjavallan näytelmiä. Halusin viedä Auran Salvatore Giannonen arvioitavaksi ja Elli pääsi edustamaan tsekinpaimenkoiria luokkansa ainoana. Tietysti briardit olivat aamupäivällä ja tsekkiläinen iltapäivällä, joten oli pitkä päivä tiedossa.

Mirkun kanssa reissaaminen aikoinaan oli melkoisen raskasta, se reppana jännitti häkissä olemista, paineistui vieraista koirista ja ihmisistä ympärillään. Läähätti ja stressasi ja oli aina puolikuollut väsymyksestä. Nyt nautin suuresti Auran kanssa olemisesta. Vieläkin jaksan ihmetellä, että se vaan tyynesti alkaa vetää sikeitä häkissään kaiken hälinän keskellä.


Auran saamaan arvosteluun olen oikein tyytyväinen:
3 years. Correct size. Exel. breed type. Nice head. Typical expression. Complete & scissors bite. Exel. body. Well angulated. Correct coat texture. Changing colour. Exel. Movement & temperament.
Aura sijoittu toiseksi nartuissa saaden varasertin.



Susann ja Pihka olivat myös paikalla ja Susanin häärätessä kameran kanssa, sain lällytellä Pihkaa. Kyllä  niissä Lolan kanssa jotain samaakin on, vaikka Pihka on se asiallisempi versio sisaruksista :).


 Sarin Elli oli ROP ja pääsimme vielä odottelemaan ryhmäkehääkin :)

Aura ja Elli matkustivat ihan sopuisasti autossa, Karehdin niin tuota Sarin häkkisysteemiä.

Sunnuntaina tehtiin koirille vielä pienet jäljet ennen Sarin kotimatkalle lähtöä. Sari sai Ellille lisää kokemusta erilaisita alustoista ja tarkasti se tyttö jäljestikin. Auralle tein lyhyen jäljeen nakinpaloilla. Piti oikein näyttää Sarille, että miten hyviä me ollaan ;) Aura lähti jäljelle ja alkoi heti kakomaan. Kurkistus nameihin ja just juu nakit täynnä kusiaisia eli se siitä sitten. 

Oli ihanaa tavata Sari ja Ellikin, parantaa maailmaa saunassa, syödä ja juoda riittävästi ;) Hitsi tuota meidän välimatkaa.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kevään touhuja


Kevään aikana on alkanut löytyä kateissa ollut treenihalu ja -ilo. TPH:lla on pyörinyt toko-ryhmä, jossa ollaan käyty säännöllisesti (mitä nyt yksi kerta jäi väliin pikku kolarin vuoksi). Tokoryhmän suurinta antia on ollut saada treenata vieraiden koirien kanssa paikallaoloa ym. häiriöhommaa. Saapi nähdä saadaanko koottua jatkoonkin oma pieni ryhmä. 
Agilityssä ollaan käyty alkeis- ja jatkokurssi ja nyt ollaan oikein pienryhmässä :D. Säälittävää räpellystä minun osaltani, mutta kivaa on ja Aura nauttii.

Toukokuun toisena lauantaina suunnattiin Lauran, Auran, Tarton ja Lolan kanssa Poriin briardien harrastepäiville. Mukavaa oli nähdä toistakymmentä hippitukkaa enemmän ja vähemmän työntouhussa. 



Porissa nähtiin myös Auran siskopuoli Peippo ensimmäistä kertaa.


Näin keväisin, vielä kun lähipellot ovat lyhyessä heinässä saan aina intoa jäljestämiseen. Kauheasti kiinnostaisi peltojälki, mutta en tiedä siitä tarpeeksi ja olen koettanut kyttäillä jotain sopivaa koulutustakin, mutta eipä ole osunut kohdalle.
Auralle olen tehnyt sellaisia muutaman sadan askeleen jälkiä, nappula joka askeleelle ja vaatinut, että se ottaisi ne. Huomasin sitten, että yritän sen saada syömään jäniksen papanoitakin, niin jälkinamia vaihtamaan... Luin josta blogista, että verilätyt ovat hyviä, erottaa kauempaakin. No letun palaset jäljelle ja takaisin pihalle hommiin. Reilun tunnin päästä Tomi huuteli, että tulehan kattomaan kuinka paljon pellolla on variksia... ei toimineet lätytkään :D

Mirkkukin pääsee aina pienelle jäljelle ja mummo nauttii.


Aura hommissa


Parantelen parhaillaan kotona murtunutta pikkurilliä ja on ainakin aikaa touhuta koirien kanssa. Hiotaan avoimen luokan liikkeitä ja jäljestellään. Kesän aikana pitäisi uskaltautua varmaan johonkin kokeeseenkin. Tai sitten ensi kesänä.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Mirkku 11 vuotta

 Mistä on hyvät synttärit tehty?
No tietysti makoisista lahjoista...







Kunnon lumileikeistä...


Hieman oli vain turhan tuulista...


Kaverin kanssa leikkimisestä...


Pakkohan oli Aurastakin laittaa yksi kuva...


Ja kaiken juhlimisen jälkeen maistuu mummokoiralle kunnon tirsat, jahka tuosta heräilee niin vielä on maksalaatikkokakkua tarjolla :)




lauantai 2. maaliskuuta 2013

Helmikuun kootut

Mirkku-muori on aiheuttanut päänvaivaa koko alkuvuoden. Patteja löytyy joka puolelta lisää ja lisää. Sitten se lopetti syömisen ja oli muutenkin oikein apaattinen. Harkitsimme, että joko on tullut aika päästää mummeli ikiuneen. Aloin tehdä sille puuroa ja ostin "märkämuonaa", jotta saisin sen syömään. Ja söihän se näitä herkkuja. Mirkku sai myös luvan tulla iltaisin sänkyyn jalkopäähän, tuntui, ettei sitä voi hemmotella liikaa. Ja sanonta, ettei vanha koira opi uutta, ei pidä sitten paikkaansa tippaakaan. Mirkku on oppinut hyppäämään joka ilta sänkyyn ilman pyytämistä, ja koko ajan se valtaa röyhkeästi itselleen enemmän tilaa :D
Sitten se aloitti tavaroiden repimisen, oma patja revittiin paloiksi, puukorista mutusteltiin kaikki mahdollinen silpuksi... Ja syykin luultavasti selvisi; Mirkulta on lähtenyt edestä alahampaat. Ilmankos ruoka ei maistunut ja ikeniä ilmeisesti kutitti niin, että täytyi pureskella jotain jatkuvasti. Nyt maistuu taas nappulat ja aamulenkille otan molemmat yhtäaikaa ja muutenkin Mirkku on reipastunut tosi paljon. Laiha se on, tuntuu, ettei mikään ruokamäärä imeydy.




Auran kanssa aloitettiin TSAUlla agilityn alkeiskurssi ja olen aivan haltioissani, miten hauskaa se taas onkaan. Oma motoriikka on syvältä ja elopainoakin liikaa, mutta mukavaa on ja sellaisena harrastuksena sen haluan pitääkin, ei mitään kisahaaveita enää. Kyllä on Mirkunkin ajoista muuttunut hirmuisesti alkeiden opetus. Ennen hinkattiin esteitä, nyt suoraan vaan rataa tekemään. Aura on ensimmäinen aikuinen koira, jonka kanssa olen agiliitoa aloitellut ja on se helppoa! Aura perustottelevaisena ja yksoikoisena koirana tekee mitä pyydetään, ei sille raukalle varmaan tule edes mieleen lähteä luvatta riekkumaan ympäri hallia :)

TPH on vastannut muutamana vuonna Muumimaailman Taikatalvi-tapahtuman koiravedätyksestä. Laura innostui asiasta Lolan kanssa, mutta itse en arvannut Auraa viedä treeneihin, ajattelin, ettei siitä ole veturiksi. Ja ennen kaikkea en osannut kuvitella sitä juoksevien lasten ja ihmismassan keskelle. Kun alkoi näyttää, että koirista voi tulla pulaa, niin käytiin Auran kanssa kerran kentällä harjoittelemassa ja sehän meni hienosti.
Auran kanssa olin kahtena sunnuntaina muumimaailmassa ja olen niin tyytyväinen tuohon koiraan. Pampulakoiraa saivat lapset silitellä, jopa halata ja Aura oli aivan luontevasti hommissa.
Muutama entinen briardin omistajakin tuli jutustelemaan, selkeästi ainakin toiselle perheelle briardin kohtaaminen oli herkkä hetki.


Mukavana yllätyksenä tuli TPH:n vuosikokouksesssa vuoden tokokoiran-titteli Auralle! Nyt pitäisi hieman ryhdistäytyä tokorintamalla, jotta voisi yrittää pystiä Auralle myös tänä vuonna :D Laiskoja ollaan oltu, tai siis minä olen ollut..

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Turun näytelmä ja muuta touhua

Ilmoitin Auran "kotinäyttelyyn", edellisestä näytelmästä olikin vierähtänyt jo liki 1,5 vuotta. Mukavasti meni, Aura käyttäytyi superhienosti ja kotiin tuomiseksi saatiin sertikin (en tosi tiedä mitä hyötyä niistä on meille :)). Näyttelyn parasta antia oli kuitenkin tavata tuttuja briardisteja. Kerrankin jäi näyttelystä hyvä maku suuhun, kehä oli iso, briardit olivat heti aamulla ja meille oli varattu mukava kulma viimeisestä mahdollisesta hallista, eli sai olla rauhassa ja pois tungoksesta.

Näyttelyn tulokset briardien osalta löytyvät täältä:

Auran arvostelu:
Fem. type, Exc. head, good expression. Good front. Good neck, chest. Deep chest. Exc. topline. Good angulation. Very good in movement. Exc. temperament. Good hair texture.


Muutenkin alkaa olla ilmassa pientä heräämistä talvihorroksesta, ollaan Lauran kanssa vuokrattu hallia muutamana lauantaina ja käyty hieman tokoilemassa. Ensimmäisellä kerralla näkyi kyllä selkästi Auralla tuollainen 4 kk tauko. Eli seuraavalla kerralla palauteltiinkin mieliin, mikä on perusasento ja paikka luoksetulossa.

Lauralta sain Lolaa "lainaksi" viikolla, kävin kokeilemassa, että tekeekö se töitä kanssani ja tekihän se, reilu likka kun on. Lola pääsee hommiin muumimaailmaan hiihtolomaviikolla (www.muumimaailma.fi/fi/taikatalvi/yleista), kun TPH (www.turunpalveluskoiraharrastajat.net) vastaa siellä lasten vedätyksestä. Lola nauttii tästä hommasta, lapset on sen mielestä superihania ja minusta on mukavaa osallistua briardin kanssa tällaiseenkin tapahtumaan.

Mirkun kiikutin tammikuun alussa lääkäriin, kun minusta se oli jotenkin outo. Mummo ultrattiin ja lääkäri ilmoitti vaivan olevan hormonaalinen, nimittäin juoksu... Mutta Mirkku on minusta edelleen outo ja tutkin sen päästä varpaisiin ja sieltähän löytyi vielä nisäkasvainkin :(.
Mirkun käsitys ulkoilustakin on muuttunut täysin, ensimmäisen 10 m:n aikana hoidetaan tarpeet pois alta ja loppuajan voi sitten käyttää lumen syöntiin.
Nyt olen joutunut jo viemään koirat erikseen aamuisinkin ulos, Mirkku ei enää pysy Auran tahdissa ja siitä on rentous kaukana, kun toista vetää perässä ja toista jarruttaa. Paremmalla päällä ollaan kaikki, kun ulkoillaan erikseen.


perjantai 28. joulukuuta 2012

Askel lyhenee ja lyhenee


Mirkulle on tämä talvi on ollut rankka. Askel on lyhentynyt ja mummo on vanhentunut silmissä. Mirkulla on muutamia patteja, toinen rinnassa ja toinen lantiolla, olen niitä seuraillut ja eivät ole mihinkään kasvaneet. Nyt marraskuussa rokotusten yhteydessä lääkäri tutkaili niitä ja epäili ainakin rinnassa olevan patin olevan pahalaatuinen. 
Mirkun kohdalla olen tehnyt päätöksen, että kaikki vaivat, joita ei saa hoidettu kipulääkkeellä tai ab-kuurilla, saavat olla. Mirkun jalat ovat niin huonot, että en usko minkään pattien leikkauksen parantavan sen elämänlaatua siinä määrin, että se kannattaa tehdä.
Aamulenkeille otan molemmat koirat yhtäaikaa, mutta muuten Mirkun kanssa tehdään useampia lyhyitä lenkkejä. Saamme helposti kilometrin matkaan kulumaan puolisen tuntia, mennään hissukseen, haistellaan ja ihmetellään talvista luontoa. Meillä ei ole enää kiire mihinkään, Mirkku on työnsä tehnyt. 

Portaiden kapuaminen on viimeisen kuukauden aikana alkanut tuottaa suuria vaikeuksia, Tomin kanssa iltaisin "saattelemme" mummon yläkertaa. Jaloissa ei ole enää oikein voimaa ja rappuset ovat liukkaat. Ja kiipeämistä helpottaisi paljon, jos ei Mirkun pitäisi aina kantaa niitä vietävän lelujaan samalla :)

Joulupukki toi Mirkulle ihanan, ison possun ja siitä ei irroiteta hetkeksikään...


Mutta täydestä sydämestäni toivon, että saamme pitää Mirkun vielä kauan luonamme. Vielä ruoka maistuu, kaikessa halutaan olla mukana ja vatsa toimii :D Ja Tarto-pentukin pistettiin ojennukseen...
Toivon, että maaliskuussa saan tehdä maksalaatikkokakun 11 nakin kera, kesästä Mirkku nauttisi, ja sitten mennäänkiin taas jo joulua kohti. Ei ole koskaan sopivaa aikaa luopua jostain niin rakkaasta kuin Mirkku minulle on.