Laivalla koirat otettiin kannelle ja kyllä nuo briardit herättävät ihmisten mielenkiinnon. Paljon saivat rapsutteluja ja pääsivät taas moniin valokuviin.
Auran luonnetestin jälkeen kävin kentällä muutamia kertoja vain leikkimässä sen kanssa ja olin tyytyväinen, kun se ei ainakaan reagoinut naapurikentän ampumisiin ja oli ihan oma itsensä. Samoin nyt laivalla se ei välittänyt mistään kolinoista ja paukkeista.
Tallinnasta ajettiin suoraan Haapsaluun, majoittauduttiin hostelli Reinholdiin. Oli edullinen ja varsin oiva majapaikka näin koirien kanssa reissaamiseen. Odotellessamme Haakin naisia saapuvaksi käytiin kiertelemässä Haapsalua, joka on varsin viehättävä pikkukaupunki. Illalla käytiin syömässä porukalla ja otettiin kaikki neljä koiraakin mukaan :). Syömään tuli myös Auran Mikkuveljen omistaja Kadri, joten sai kuulla hieman Mikkunkin kuulumisia.
Sisarukset vetivät rallia :) Tarto, Balatro ja Bonus:
Briardit tuomaroi varsin hauskanen norjalaistäti Anne Indergaard. Erittäin vilkkaalla Tartolla oli vaikeuksia rauhoittua kehässä esiintymään edukseen, mutta pomppukone sai kuitenkin erin. Auran esittämisessä jännitin, että miten suhtautuu luonnetestin jälkeen itseään tutkivaan vieraaseen ihmiseen, mutta no hätä. Tyttö seisoi tyynesti ja antoi tädin tutkia.
Auralle eri arvostelulla:
"3 years old bitch. Excellent size and proportion. Feminine head, with lovely impression. Could have more angulation in front. Streng body, moderate kind angulation but the angulation she has front and behind in balanced and she uses it to advantage. In good coat. Steady temperament."
Auralle serti ja vsp. Ropiksi tuli aivan ihana törrökorvainen vetsku-uros.
Aura on tuollainen raamikas, perusnätti narttu, jonka suurimpana minuuksena on suht lyhyt ja vaaleahko, sekavärinen turkki. Verrattuna esim. voittaneeseen urokseen Aura ei todellakaan aiheuta yleisössä mitään wow-huokauksia :D.
Näytelämän jälkeen lähdettiin oitis sateisesta Haapsalusta kohti Luigen sateita.
Tallinnassa asetuttiin hotelli Dzingeliin, joka näyttikin täyttyvän tasaisesti koirakansasta. Iltasella käytiin oman väen kesken syömässä, ajeltiin katsomaan näyttelypaikka ja köllöteltiin. Tarto sai hieman rauhoittua kaikesta hälinästä ja suureksi ihmeekseni myös Aura osoitti pieniä lämpiämisen merkkejä Tartoa kohtaan.
Sunnuntaina briardit arvosteli charmantti herra Avi Marshak Israelista. Nyt Tarto oli kuin eri koira, jaksoi seistä hienosti ja juokseminenkin onnistui junnusertin edestä.
Ja Auralle myös eri ja serti arvostelulla, jonka lisään joskus, jos saan siitä jotain selvää. Niin täynnä lyhenteitä, etten oikein saa tolkkua :D
Onneksi eivät Laura ja Tarto päässeet vielä hyppimään nenille, joten Auralle rop :D
Jäätiin vielä ryhmäkehäänkin ja höpöttelemään Tiinan ja muiden tuttujen kanssa. Ryhmäkehässä päästiin juoksemaan kierros ja sitten kiitos ja ulos :) .
Vielä pikainen käynti Peremarketissa ja sitten väsyneenä kotimatkalle. Taas otimme koirat laivaan, minusta on vastenmielistä jättää ne kesäkuumalla autoon. Nyt otimme yhden häkin mukaan, jotta muut pääsevät ostoksille/syömään yhden pitäessä koiria.
Ensimmäisenä jäin koirien kanssa kannelle. Tarto häkissä ja Aura remmissä. Laivan lähtiessä alkoi aivan mieletön tuuli, joka tarttui Tarton häkkiin. Hups vaan ja siellä se meni volttia heittäen pitkin kantta. Auralle paikka käsky, kassi Auran jalkoihin ja ryntäsin häkin perään. Tarto ketteränä tyttönä oli kuin hamsteri juoksupyörässä. Kun huomasin, ettei sille ollut käynyt mitään en meinannut kyllä saada nauruani katkeamaan millään. Ja kyllä nauroivat muutkin kannella olijat. Tarto oli kieltämättä hieman koomisen näköinen kurkkiessaan luukusta pyöritysten jälkeen.
Mutta joka matkalla pitää myös tapahtua jotain ikävääkin. Ollessani ostoksilla, Tomi piti Auraa ja yhtä äkkiä oli joku japanilaisturisti ollut Auran kanssa naamat vastakkain. Aura oli murahtanut, mutta ilmeisesti sen hammas osui "vahingossa" tätä miestä otsaan ja siihen tuli jälki. Ei mitään suurta draamaa, ja mies itse oli ollut pahoillaan, että oli lähestynyt koiraa noin. Mutta ikävä tapahtuma kaikkineen.
Kotona odotti touhukas mummelikoira, jolla oli paljon kerrottavaa :) Tarinatuokio loppui lyhyeen, kun se sai ihanan tuliaisensa; nallewubban suuhunsa.
Mukava reissu, rasittava, mutta mukava. Ensi viikonloppuna onkin vuorossa erkkari ja tokomestis. Tokoon osallistumista vielä hieman arvon, koska en ole jaksanut treenata oikeastaan yhtään. Mirkku, työt ja laiskuus on vienyt suurimman tarmon. Tai sitten mennään vaan reilusti ottamaan maksullinen treeni. Saas nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti