MH-kuvaus 19.8.2012

Sain Lauran ja Lullero Polan matkaseuraksi. Olipas mukavaa pitkästä aikaa tehdä Lauran kanssa "koirareissu" yhdessä.
Olen yrittänyt scannata testiä, mutta minun ja koneiden yhteistyö ei nyt pelitä. Kopioita tulee vaan, halukkaille voin kyllä postitella sellaiset :D
Nyt elättelenkin toivoa, että Maiju jaksaisi vielä naputella tulokset forumiin.

Aura käyttäytyi testissä hyvin auramaisesti, sieltä tuli odottamani rähähdykset, ei leikkinyt, mutta yllätti minut iloisesti sillä, että antoi kopeloida itseään ihan kauniisti.

Eli kuvauksen alussa Aura otti itse kontaktia testaajaan, hillitysti, lähti tämän mukaan, ja hyväksyi vielä kopeloinninkin.
Menomatkalla sanoin Lauralle, että jos Aura saadaan leikkimään, saatikaan taistelemaan testitilanteessa, niin syön hatullisen.... Onneksi olin oikeassa ja sain pysytellä Hesen tuotteissa paluumatkallakin :D
Eli Aura ei kiinnostunut lelusta eikä leikistä. Kävi sentään ensimmäisellä kerralla haistamassa lelua...
Takaa-ajoon Aura lähti ensimmäisellä kerralla varsin rauhallisesti, kävi kurkkaamassa "vieheen" reittiä ja se siitä sitten...
Aktiiviteettitasoa mittaavassa osiossa Aura oli enimmäkseen rauhallinen, loppupuolella alkoi ympäristön tuoksut kiinnostamaan.
Etäleikki oli osio, jota hieman pelkäsin etukäteen. Näin silmissäni, että Aura ryntää leikkijän luo purukalusto paljaana... Mutta ei sentään, onneksi. Oli kiinnostunut leikkijästä, tarkkaili, mutta ei lähtenyt eikä syönyt leikittäjää ;)
Haalarilla tuli esiin hyvin tuttu Aura, pelästyessä tulee välittömästi rähähdys. Aura ei paennut, kyyristyi ja rähähti. Tuli haalarille vasta minun seistessä sen edessä, ei välittänyt siitä jälkikäteen.
Räminää Aura pelästyi enemmän, väisti kääntämättä katsettaan. Tuli laitteen luo vasta houkuteltuna, reagoi ohituskerroilla, varsin hillitysti kylläkin.
Aaveilla en osannut yhtään arvella Auran käytöstä, lähinnä pelkäsin, että miten käyttäytyy, kun pääsee aaveiden luo. Aura näki mielestäni kyllä aaveet, mutta alkoi piehtaroimaan. Hieman olin ällikällä, että tällainenkö tämä onkin... Mutta hetken kierittyään Aura ilmeisesti tulikin tulokseen, ettei tuo eukko teekään mitään ja hänen pitääkin hoitaa homma... Siirtyi eteeni ja haukkui aaveille, ja ihan uskottavaan sävyyn. Ja irrottaessani remmistä, meni itse aaveiden luo ottamaan kontaktia (ja käyttäytyi oikein asiallisesti).
Leikki ei onnistunut lopussakaan. Ja ampumisen Aura huomioi, mutta ei välittänyt siitä liiemmin.

Aura oli selvästi testin lopussa väsähtänyt, mutta ei mielestäni mitenkään paineistunut. Oli likan mielestä varmaan pikkasen outo metsälenkki.

Mutta kyllä minua harmitti, että unohdin videokameran kotiin...  Lauralla oli järkkäri mukana, mutta sillä ei saanut kuvata sen pitämän äänen vuoksi.

MH ei tuonut esiin Aurasta mitään uutta ja yllättävää, mielissäni olin lähinnä sen käytöksestä ihmisiä kohtaan. Ilmeisesti minulla on ollut siitä vähän liian huono kuva. Mutta kyllä nimi sitä melkoisen hyvin kuvaa; Acutus Piper = terävä pippuri :D.

Lauran ja Lolan kanssa oli kiva reissata, mukava oli nähdä FB-ystäviä :D Ja saada pallutella Tara-muoria. Kaikkineen hyvä päivä.
Auran kanssa meillä on takana varsin tapahtumarikas pariviikkonen, nyt me vaan ollaan, sienestellään ja nautiskellaan syksyisistä keleistä. Ja iltalukemiseksi voisin otta jonkun toko-opuksen ja ihmetellä, että mitäs liikkeitä siellä AVO-luokassa tuleekaan vastaan :D.

TK1 Ab Imo Pectore Acutus Piper

Tänään lähdin Auran kanssa Raumalle Ilkka Stenin tuomaroimaan kokeeseen. Jännitys oli taas melkoinen...

Ja pisteet:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10. 
Seuraaminen kytkettynä 10. 
Seuraaminen taluttimetta 8, itse seuraaminen oli nyt nättiä, iloista, mutta Aura unohti mitä kuuluu tehdä liikkeen loppuessa, prkl.
Maahanmeno 9.
Luoksetulo 10, reipas, yllätti ohjaajan tupsahtamalla suoraan sivulle...
Seisominen 9.
Hyppy 10.
Kokonaisvaikutus 10.
Pisteet 188 ja 1-tulos.

Tosin tällä kertaa saimme muutaman pisteen kyllä lahjaksi...

Mutta siinä se nyt on; TK1. En olisi koskaan uskonut tuota koularia koirallani olevan :D 
Avoimeen yritellään vielä, ensi vuonna, mutta sitten taitaa tämän ohjaajan palikat olla käytetty ;)

Auran kanssa käytiin vielä Vanhassa Raumassa kävelyllä ja ihailemassa upeita puutaloja, sisustusliikkeitä ja putiikkeja. Hauskutti Aura vähän raumlaisiakin yrittämällä pyydystää suihkulähteestä vettä suuhunsa :D
Nyt likka on helteisestä päivästä rättipoikki, mutta huomenna suunnataan kohti Espoota ja luonnekuvausta. Mielenkiinnolla odotan arviota tuosta meidän äkkiväärästä. 

TOKO Forssa 8.8.2012

Forssassa tuomaroi myös Tiina Heino, kuten Köyliössäkin. Ja taas Auran ohjaaja sai moitteita koiran painostamisesta...

Liikkuri oli ensikertalainen ja piti kyllä riittävät tauot kysymystensä ja käskyjensä välissä...

Pisteet:
Luoksepäästävyys 9, pylly nousi, kun tuomari kumartui päälle.
Paikalla makaaminen 10.
Seuraaminen kytkettynä 9.
Seuraaminen taluttimetta 8 ½.
Maahanmeno 9.
Luoksetulo 9, kaunis luoksetulo, Aura kyllästyi odottamaan edessä käskyä ja siirtyi oma-aloitteisesti sivulle, kun tiesi mitä tuleman kuitenkin piti...
Seisominen 9.
Hyppy 9.
Kokonaisvaikutus 10.
Yhteispistemäärä 182 ja 1-tulos.

Saas nähdä sanooko kolmas kerta toden ;) ja palauttaa minut taas maan pinnalle :D

TOKO Köyliö 5.8.2012

Vihdoin ja viimein olen onnistunut ilmoittamaan Auran muutamaan kisaan. Ja tänään oli ensimmäinen "startti" tiedossa. Hieman mietin, että voinko sittenkään lähteä. Aura on rapsutellut itseään koko kesän ajan ja nyt viime päivinä rapsuttelu ja kirputtelu vain on yltynyt.
Ajattelin, että esim. paikallaolo voi mennä aivan persiilleen tästä syystä. Mutta päätin lähteä ja ottaa liikkeestä nollan, jos näin käy ja ainakin itse tiedän, mistä tämä johtuisi.
Auran pesen vielä muutaman kerran hoitavalla shampoolla ja heitän myrkkyä niskaan ja jos tämä ei helpota, niin aloitetaan lekurilla tutkimukset.

Kisapäivä oli mukavan helteinen, yritin pitää Auraa hieman varjossa vuoroa odotellessa, ettei se ihan veltostuisi. Aura viihdytti itseään yrittämällä napata kultsin pennun luuta ja muutenkin tuijottamalla ja ahdistelemalla pentua.

Sitten pisteisiin:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9, Aura tippui kauniisti maahan käskystä, pysyi hienosti paikallaan, ja minä onneton astuin sen karvojen päälle palatessani viereen, Auran teki pienen sivuliikkeen palaten makuuasentoon.
Seuraaminen kytkettynä 9. Suht ok.
Seuraaminen taluttimetta 8. Aura selvästi odotti käskyä ja alkoi jätättämään.
Maahanmeno 9. Ilmeisesti taas hiipinyt askeleen pari käskyn jälkeen?
Luoksetulo 10. Tämä oli nätti, hieman tosin hypähti turhan korkealle sivulle siirtyessä.
Seisominen 8. Oli ottanut askeleita käskyn jälkeen.
Hyppy 7. Voihan nenä, Aura hyppäsi hienosti, mutta käänsikin kuononsa luuta syövää pentua kohti (argh). Minä lyllersin sen viereen ja annoin seuraa-käskyn, ei mitään reaktiota koirassa, tuijottaa lasittunein silmin pentua. Sivusilmällä näen tuomarin nauravan käden suojassa ja hieman alkaa kyrsiä..., karjaisen istu ja avot Aura istuu nätisti sivulle. Luulin, että liike menee nollille, mutta ei kuulemma koiran ole pakko kääntyä ohjaajan suuntaan. Aura pysähtyi seis-käskystä (tosin haluaamaansa suuntaan) ja annoin vain yhden lisäkäskyn (kylläkin hyvin voimakkaan ;)).
Kokonaisvaikutus 10.
Yhteispistemäärä 175 ja 1-tulos.

Olen tätä tokoilua pelännyt ja kauhistellut etukäteen melkoisesti, mutta ei tämä nyt ihan kauheaa ollutkaan. Jännitän varmaan jatkossakin kaikkia kisoja, mutta Auran kanssa on mukava tehdä yhdessä, se on sellainen reilu likka.

Kesätouhuja

Laura sai hoitoon tässä eräänä viikonloppuna Auran serkkulikka Lolan. Kyllä on serkuksissa eroa. Lola on sellainen mukavan ystävällinen, nöyrä, oikein helpon oloinen tyttö. Selvästi lempipuuhaa on syömisen lisäksi syöminen ;).  Noita omia koiria sai taas hävetä ihan mahdottomasti. Mirkun mielestä Lola oli varsinainen herkku, vanha muori yritti oitis Lolan selkään astumaan ja oikein siltä pääsi itku, kun moinen homma kiellettiin. Aura taas kertoi Lolalle, että "kato vielä kerran tänne päin niin syön sut kilon paloina" ja Lolahan totteli, ei kertaakaan katsonut meidän petoja kohti lenkilläkään, tai sitten sitä vaan kiinnosti hirveäti ojanpientareiden kasvillisuus...

Ehdittiin me vielä katsomaan Ellin pentujakin. Niistä lisää: http://niinkubriardinpentuja.blogspot.fi
Oli ne suloisia ja tuoksuivat juuri niin hyvältä kuin koiranpentu vain voi tuoksua <3

Auraa olen yrittänyt saada ilmoitettua eräisiinkin toko-kokeisiin, mutta minulla on ollut ihan väärä taktiikka. Seuraavien ilmoittautumisien aikana olemmekin lomareissulla, joten todennäköisesti nekin menevät ohi. Jälkeä ollaan muutaman kerran tehty ja se on mennyt täysin persiilleen, eli se siitä. 

Näin kesälomalla on aikaa myös yhdelle lempipuuhistani; kierrellä osto- ja myyntiliikkeitä. Ja tällaiset löytyivät, kyllä kelpaa juopotella :)

Muistelua, mietelmiä Fetasta

Laura oli jo kauan toivonut omaa koiraa, käynyt agilityssä lainakoirilla, jopa Mirkun kanssa koettanut kisaamista (kisat päättyivät yleensä kuulutukseen: alueella briardi vapaana...). 

Keväällä 2006 vihdoin viimein tuli oman koiran vuoro. Olen kiitollinen Fetan kasvattajalle, että antoi sijoitusnartun 14-vuotiaalle tytölle. 

Aloimme heti Fetan saavuttua tehdä töitä, että se leimautuu täysin Lauraan. En montaakaan kertaa antanut sille esim. ruokaa ensimmäsen elinvuoden aikana. Ja tiivis pari heistä tulikin. Minne vaan Laura lähti, niin mukaan pääsi touhukas juustopallero. 

Fetan kanssa Laura pääsi tutustumaan myös moniin eri harrastuksiin. Hieman jälkeä, pekoakin kokeilivat, viesti olisi ollut se ykkösjuttu, mutta, mutta ... sitä olisi pitänyt harrastaa metsässä :D Laura ei tosiaan ole mikään maastossa liikuskelija ja sellainen koira kuin emäntäkin. Otin joskus Fetan mukaan sienimetsään, niin siellä se istua nökötti polulla ja piti sitä harmistunutta märinäänsä, muurahaisia ja kaikkea inhottavaa :D

Laura ja Feta aloittivat tokoilun ja se oli laji, joka sopi kyllä molemmille. Feta oli sellainen reilu puurtaja, ei mikään tykki missään, mutta takuuvarma suorittaja. Olin niin ylpeä tyttöparista, TK1 koularista ja avon ykkösestäkin. Agilitynkin ehtivät aloittaa, mutta se piti lopettaa, koska Feta alkoi oirehtia takajalkaansa.

Mutta ennen kaikkea Feta oli tärkeä perheenjäsen, joka osallistui kaikkeen mahdolliseen touhuun. Tomin ehdoton suosikkikoira, Feta aidossa ahneudessaan oli takuuvarmasti aina isukin kainalossa iltanapostelun aikaan. 

Lisäksi Fetalla oli supertärkeä tehtävä, jossa se onnistui täydellisesti, ainakin äitinä ajattelen näin. Lauran touhutessa Fetskun kanssa, murrosiän myrskyt jäivät lähes kokematta. Lauran lähtiessä kaupungille kavereiden kanssa, riitti kysymys "että jääkö Feta sitten tänne vaan meidän kanssa", niin Feta pääsi aina Lauran mukaan. Ja taas äitee tiesi, että korkit pysyvät kiinni, kun on Feta huollettavana ;) Lauran muuttaessa omaan kotiin Fetan kanssa, tiesin varmasti, ettei tytär rieku öitä läpeensä kaupungilla, kun Feta odottaa kotona. Alueella, jonne Laura muutti, on muutama "lähibaari" jja varmaa oli myös se, että turvallista Lauran oli liikkua Fetan kanssa, liian lähelle Feta ei vierasta sakkia päästäisi. Oli eräs pubiruusu huudellutkin heidän peräänsä, että leuhka karvakasa. Ja sellainen Feta todella oli. Jos se ei tuntenut tai välittänyt jostain ihmisestä, niin sitä ei ollut sille olemassa. 

Yhdessä tokokokeessakin tuomari oli kiitellyt luoksepäästävyyttä testatessaan, että kiitos, kun sain koskea teidän arvoonne :)

Feta ja Mirkku olivat ylimmät ystävykset. Vaikka Mirkku kohteli Fetaa kuin vierasta sikaa, niin aina vaan Feta jaksoi haastaa Mirkun leikkiin. Laura sanoikin usein Mirkulle, että odotas vaan kun olet vanha, niin sitten Feta näyttää sinulle :( Ei tullut sitä päivää

Nyt Fetan loppuaikoina, tytöt voisivat vain huilailla lähekkäin pitkiä aikoija <3

Fetan myötä saimme myös uusia ystäviä, tärkeimpinä Jäntin ja Haakin perheet. Yhdessä on tehty mukavia matkoja Viron puolelle näyttelyihin.
Tässä nuoret naiset koiriensa kanssa:

Ja myös hieman varttuneempi kalusto ;)

Tiinalle ja Sarille myös suuret kiitokset tuesta ja myötöelämisestä koko Fetan sairauden aikana.
Käsitän täysin, ettei kasvattajalle enää kuulu aikuisen koiran päivittäiset kuulumiset ja myös sen, etteivät tällaiset sairaudet ole missään nimessä kasvattajan syy, mutta suuri yllätys ja pettymys minulle oli se, ettei hän ole millään tavalla ottanyt yhteyttä kertaakaan Lauraan. Minä soitin hänelle viime syksynä, kun eläinlääkärin pyynnöstä diagnoosin selvittelemiseksi kyselin Fetan sukulaiskoirista ja Laura soitti nyt tehtyään päätöksen Fetan lopettamisesta.

Fetan sairaudessa on ollut hyviä ja huonoja jaksoja. Pääsiäisen jälkeen näytti taas niin hyvältä, Feta oli saanut painoa lisää ja vaikutti hieman pirteämmältä. Väsynythän Feta pääasiassa oli, hetken jaksoi riekkua ja maittoi jo taas uni. Ja välillä se oli "poissaoleva", siihen ei saanut kontaktia millään ja yhtäkkiä se havahtui ja oli itsekin hieman ihmeissään.
Lauralle tuli ystävä kotiin katsomaan jääkiekkoa, Feta tervehti tuttua tapansa mukaan lelulla vehdaten. Kävi maate lattialle ja nukkui. Aivan varottamatta se oli noussut ja käynyt tämän ystävän päälle. Laura oli saanut kiinni Fetasta, mutta ilmeisesti kulmahampaasta tuli kuitenkin pieni vekki ystävän otsaan. Feta oli ollut heti tämän jälkeen hyvin hämmentynyt reppana itsekin. Feta oli ollut todennäköisesti ns. kipushokissa.
Tämän jälkeen oli pakko tehdä päätös. Joko koiraa pidetään jatkuvasti kipulääkkeellä tai sittten päästetään ikiuneen. Fetan kokoinen koira saa niin halutessaan todella pahaa jälkeä aikaiseksi. Ja Feta kärsi itse selvästi näistä tilanteista.
Laura varasti ajan viikon päähän ja tämän viimeisen viikon saimme hemmotella ja hellitellä Fetskua. Eihän se reppana sitä itse varmaan osannut arvostaa, mutta meille ihmisille se oli tärkeää.

Viimeisen kerran yhdessä tutulla rantalenkillä.

Meillä on iso ikävä Fetaa.

Yhtä juoksua

Aura aloitti toisen jjuoksunsa huhtikuun alussa, n. 9 kk edellisestä. Toivottavasti tämä tulee jatkossakin olemaan juoksujen väli. Mutta koskaan nuo juoksut eivät taida tulla "sopivaan" aikaan. Jouduimme jättämään toko-kurssit harmittavasti kesken. Ei minua se TPH:n harmittanut, mutta tuo Kaisan kurssi olisi ollut hyvä päästä käymään loppuun asti. Pari päivää Auran tiputtelun loputtua alkoi taas lattialle ilmestyä läiskiä ja minä tutkin Auran peräpäätä ja ihmettelin... Ei tullut heti mieleen, että "juokseehan" tuo mummelikin vielä :D. 

No nyt olemme Auran kanssa päässeet taas jo TPH;n kentälle, siellä vaan vaihtelee niin paljon ryhmän koko ja myös kouluttajat. Mutta hyvää meille tekee joka tapauksessa päästä toisten joukkoon touhuilemaan, yssikseen on vähän paha tuota paikallaoloakin reenailla. Ja ainahan sitä jotain vinkkiä saa.

Auralle olen saanut parisenkymmentä jäljenpätkää tehtyä pellolle. Syksyllä Aura ilmaisi niin kauniisti esineet jäljeltä maahan mennen, nyt yrittää roiskaista ohitse. Selvästi huomaa ne, mutta itse jälki on mielenkiintoisempi, aina jotain :(

Kovasti odotan tuota elokuista MH-kuvausta (toivottavasti pääsemme mukaan). On tuo Aura jotenkin niin outo tapaus :) Aina jotain pelästyessään (esim. naapurin uusi kukkaruukku) ensin tulee rähähdys ja sitten se kuitenkin menee sitä heti katsomaan. Vieraat ihmiset ovat ihan ok, kunhan eivät koske. Muista koirista on kiinnostunut, ei rähjää, mutta ei osaa tulkita toisten koirien elekieltä, esim. leikkiin kutsua. Auralle teki niin hyvää, kun oltiin Satun kanssa jäljellä ja samalla käytiin koirien kanssa metsässä lenkillä. Aura rähähteli Kaapolle ja Kauhulle, mutta fiksut pojat käyttäyivät, kun ei mokomaa olisi ollut olemassakaan. Ehkä tämä on omakin vikani, en ole Auraa päästänyt vieraiden koirien kanssa touhuamaan, kun tuota omaakin laumaa on ollut riittävästi.

Mirkulle on tapahtunut talven aikana hirveitä. Kampasin sitä ja samalla huomasin, että joku muukin minun lisäksi on tässä huushollissa lihonut, ja paljon. Muori alkaa muistuttaa tynnyriä, jossa tikut kulmissa. Mirkku on ollut jaloistaan hyvässä kunnossa, en edes muista, koska olisin joutunut antamaan kipulääkettä viimeksi. Mutta kävelylenkeillä on selkeästi tahti hidastunut. Ja nyt kevään tultua tuntuu, että olisi lehmän kanssa kävelylle, niin hyvältä mummelista tuo tuore ruoho maistuu :D

Alkuvuoden kootut

Luulin tosiaan, että olin julkaissut jo nämä kuvat, mutta mutta...
Kerrataan hieman alkuvuoden tapahtumia.
Tammikuussa aloitimme Auran kanssa toko-kurssin Tuijan koirakoulussa. Kurssin piti pitää sisällään alo-evl-liikkeitä, mutta kyllä se täysin painottui evl-liikkeisiin, vaikka neljä ryhmän viidestä koirasta oli täysin möllejä. No antoihan tuokin kurssi jotain ja oli hyvä nähdä miten noita ylemmän tason liikkeitä voidaan opettaa, mutta kurssi ei kuitenkaan vastannut ihan sitä, mitä olin hakemassa. Mutta saipahan ainakin touhuta pahimmilla pakkasilla lämpimässä hallissa :)
Tuo tokoilu on minulle kyllä niin vaikeaa, en oikein osaa olla silleen "tikkupaskajäykkänä", vanha agilityohjaaja on tottunut käyttämään kroppaa ohjaukseen. Mutta kun tämän vanhan agiohjaajan kroppa on laajentunut huomattavasti Mirkun kisa-ajoista, ja ikääkin tullut lisää niin täytyy keksiä joku muu laji, jossa uskaltautuisi vaikka ihan kisaamaan asti.
Nyt maaliskuussa alkoi myös jo TPH:n (www.turunpalveluskoiraharrastajat.net) ulkotreenit ja sielläkin lähti pyörimään toko, joten sinne myös ilmoittauduin ja lisäksi menimme vielä Kaisan (www.koirataito.net) tokokurssille. Kyllä tästä vielä jotain tulee, ehkä.

Auran touhuja:

Tuijan kurssilla ollessani sain Jereltä kesken kaiken puhelun: naapurin koiran remmi oli mennyt poikki ja Ilona-koira oli rynnännyt 150 m:n matkan ja suoraan kiinni Mirkun päähän. PRKL. Kyllä niin sattuu, kun meidän mummoa purraan. Ensin luulin, ettei niin pahaa jälkeä tullutkaan, mutta parin päivän päästä haava sitten tulehtui puhdisteluista huolimatta. Lääkärireissu ja lääkekuurit. Hyvin Mirkku onneksi toipui tästä ja ei tämä ainakaan ole käytökseen vaikuttanut. Yhtä touhukas ja itsevarma, onneksi.

6.3. Mirkku vietti 10-vuotissynttäreitään. Ikä alkaa näkyä liikkeissä ja tietysti nivelrikkokin vaikuttaa asiaan, mutta vielä on kovat menohalut ja mukaan pitäisi joka paikkaan päästä. Kyllä minä niin nautin tämän mummon seurasta. Vanhoissa koirissa on sitä jotakin. Se katse <3

Fetan kuulumisista saa Laura kirjoittaa myöhemmin. Vielä kuitenkin tyttö sinnittelee. Välillä sitä jo kyllä miettii, että olemmeko liian itsekkäitä, onko Fetalla vielä koiranarvoista elämää. Tosin olen myös tässä oppinut, ettei sairauksista saa kirjoittaa, ollaan vaan ihan hiljaa, ehkä niitä ei sitten olekaan...

Ja vielä. Haakin Tiinan Queenille on suunnitteilla pentue:
www.sarapiku.net/PLAANITAV-PESAKOND

Queeni on eloisa, leikkisä ja erittäin sosiaalinen tyttö. Kaunis pikkulikka. Toivottavasti tämä pentue toteutuu, niin pääsisi kesällä haistelemaan pennuntuoksuja Tartoon.
Tänä vuonna emme lähde näytelmäreissuille Viroon, niin pentue olisi hyvä syy lähteä "naapurissa" käymään ;)

Joulunviettoa

Jouluinen sää oli sateinen ja kurainen, mutta sisällä päästiin perinteiseen joulun tunnelmaan :) Kinkkua piti vahtia, ettei vaan kaveri saa herkkupalaa huomaamatta :)

"Pientä Auraa" piti välillä oikein lohdutella, kun isot tytöt kielsivät tulemasta keittiöön ;)

Aattoiltana jännitys alkoi tiivistymään, koska se pukki oikein tulee...

Mirkku aloitti perinteisen olohuoneen vahtimisen: kukaan muu koira ei saanut lähestyä kuusta ja "hänen lahjojaan"

 Vakooja oli päässyt tutkimaan paketteja Mirkun huomaamatta, tai sitten tuota Kinnasta ei lasketa Mirkun mielessä uhaksi

Jokainen paketti piti tarkastaa Mirkun toimesta, että voiko ne jakaa muille. Ihana, vanha Mirkku <3

Feta on ollut selvästi paremmassa kunnossa, pirteämpi ja leikkisämpi. Nyt taas viimeisen viikon aikana on tullut takapakkia ja eilen illalla selvästi näkyi, että sillä on kipuja. Olisiko muutaman luvaton jouluinen herkku aiheuttanut kivut? Kyllä sen Fetan silmistä näkee ja rauhattomasta olemuksesta. Meillä ei tietenkään ollut sopivia lääkkeitä Fetalle, koska Mirkulle varatut eivät sovellu vatsavaivoista kärsivälle. Aattoillalla lahjojen jakoa siirrettiin ja Laura lähti hakemaan apteekista helpotusta Fetalle. Nopeasti kipulääke vaikuttikin ja Feta siirtyi ihanan röhköpossun saatuaan nukkumaan rauhassa omiin oloihinsa toisten jatkaessa lahjojen avaamista. Eli Fetalla edessä vielä kerran lääkärireissu, jotta nähdään mihin suuntaan haima-arvot ovat menneet.

Auran paras synttärilahja

20.11. meijän pikkulikka täytti jo 2 vuotta, on muka jo aikuinen koira :D

Synttäreitä juhlistettiin viemällä Aura vihdoin ja viimein lonkkakuviin ja samalla se siirrettäisiin Suomen rekisteriin.

Hieman olin ihmeissäni, kun kuvat tupsahtivat liitteineen päivineen kotiin seuraavalla viikolla. Soitin eläinlääkärille ja ihmettelin, että oliko papereissa/kuvissa jotain vialla. Eläinlääkäri osottautui aidoksi turkulaiseksi toteamalla "kui mää nyt tommottis mahron tehrä". No kuvat takaisin kuoreen ja osoitteeksi kennelliitto ja odotus jatkui... Kennelliitto osaa kyllä pitää hullua jännitykessä, ensin tulee lasku rekisteröinnistä ja parin päivän päästä seuraava lasku kuvauslausunnosta. Tulos oli A/A ja 0/0. Olen onnesta soikeana, ei ainakaan luuston pitäisi haitata Auran menoa. Minua on niin surettanut Mirkun puolesta, koiralla olisi kovat menohalut, mutta kroppa ei kestä.

Mirkku on ollut koko syksyn ilman kipulääkettä, mutta nyt on joku vialla. Ei ruoka maistu, mitään selvää kipukohtaa ei löydy ja herkut kyllä kelpaa. Tekisiköhän tuo taas juoksua, joskus aiemminkin ollut vastaavaa syömättömyyttä.

Tänään olen kyllä hävennyt tätä lähes 10-vuotiasta koiraani. En olisi koskaan uskonut, että täytyy soittaa naapurille ja pyydellä anteeksi Mirkun käytöstä. Jere oli vienyt sen päivällä ulos ja naapurin koiran nähdessään Mirkku oli pätkässyt vanhan flexin rikki ja painellut pöllyttämään naapuri Likkaa. No eihän se kiinni ota, mutta inhottava ja nolo tilanne varsinkin kun perheen nuori tytär ulkoilutti heidän Likka-koiraansa.

No paha sai palkkansa, Mirkku oli oikaissut "karatessaan" takiaispuskan läpi ja ilta on kulunut mukavasti niitä irrotellessa :D