Aura aloitti toisen jjuoksunsa huhtikuun alussa, n. 9 kk edellisestä. Toivottavasti tämä tulee jatkossakin olemaan juoksujen väli. Mutta koskaan nuo juoksut eivät taida tulla "sopivaan" aikaan. Jouduimme jättämään toko-kurssit harmittavasti kesken. Ei minua se TPH:n harmittanut, mutta tuo Kaisan kurssi olisi ollut hyvä päästä käymään loppuun asti. Pari päivää Auran tiputtelun loputtua alkoi taas lattialle ilmestyä läiskiä ja minä tutkin Auran peräpäätä ja ihmettelin... Ei tullut heti mieleen, että "juokseehan" tuo mummelikin vielä :D.
No nyt olemme Auran kanssa päässeet taas jo TPH;n kentälle, siellä vaan vaihtelee niin paljon ryhmän koko ja myös kouluttajat. Mutta hyvää meille tekee joka tapauksessa päästä toisten joukkoon touhuilemaan, yssikseen on vähän paha tuota paikallaoloakin reenailla. Ja ainahan sitä jotain vinkkiä saa.
Auralle olen saanut parisenkymmentä jäljenpätkää tehtyä pellolle. Syksyllä Aura ilmaisi niin kauniisti esineet jäljeltä maahan mennen, nyt yrittää roiskaista ohitse. Selvästi huomaa ne, mutta itse jälki on mielenkiintoisempi, aina jotain :(
Kovasti odotan tuota elokuista MH-kuvausta (toivottavasti pääsemme mukaan). On tuo Aura jotenkin niin outo tapaus :) Aina jotain pelästyessään (esim. naapurin uusi kukkaruukku) ensin tulee rähähdys ja sitten se kuitenkin menee sitä heti katsomaan. Vieraat ihmiset ovat ihan ok, kunhan eivät koske. Muista koirista on kiinnostunut, ei rähjää, mutta ei osaa tulkita toisten koirien elekieltä, esim. leikkiin kutsua. Auralle teki niin hyvää, kun oltiin Satun kanssa jäljellä ja samalla käytiin koirien kanssa metsässä lenkillä. Aura rähähteli Kaapolle ja Kauhulle, mutta fiksut pojat käyttäyivät, kun ei mokomaa olisi ollut olemassakaan. Ehkä tämä on omakin vikani, en ole Auraa päästänyt vieraiden koirien kanssa touhuamaan, kun tuota omaakin laumaa on ollut riittävästi.
Mirkulle on tapahtunut talven aikana hirveitä. Kampasin sitä ja samalla huomasin, että joku muukin minun lisäksi on tässä huushollissa lihonut, ja paljon. Muori alkaa muistuttaa tynnyriä, jossa tikut kulmissa. Mirkku on ollut jaloistaan hyvässä kunnossa, en edes muista, koska olisin joutunut antamaan kipulääkettä viimeksi. Mutta kävelylenkeillä on selkeästi tahti hidastunut. Ja nyt kevään tultua tuntuu, että olisi lehmän kanssa kävelylle, niin hyvältä mummelista tuo tuore ruoho maistuu :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti