Ei oo vanhaksi tulemista

Päivitykset laahaavat perässä pahasti ja syynä on blogin salasanan unohtaminen :D

Sähköpostiosoite, johon uusi salasana olisi voitu lähettää ei ole enää käytössä... No kunnon kaupungin työntekijä käytti tänään puolet työpäivästään soittelemalla eri paikkoihin ja tuhlaamalla pankin avainlukulistasta puolet tunnistautumalla eri palveluihin. Nyt pelittää taas :)

Viimeiset 4-5 viikkoa on ollut varsin hiljaista koirarintamalla. Sairastelin tolkutonta yskää, joka sitten osottautui mykoplasmaksi. Treenata ei ole huvittanut yhtään, kävelylenkkejä en ole jaksanut tehdä, onneksi huushollissa on kaksi reipasta kepoa, jotka ovat huolehtineet koirien ulkoilusta.

Ennen sairastelua Sari ja Ossi käväisivät Turussa, mutta silloinkin treenaus jäi yhteen tokokertaan, muun ajan juoksimme sienestämässä ja illat kuluivat sienien putsaamisessa :)

Sari tuli jo keskiviikkoiltana Turkuun ja toi Ossin meille (itse mokoma pääsi Börsiin asustelemaan). Ossi on kyllä huippu jätkä. Varsin luontevasti se asettui meille. Mirkku oli näyttävinään sille kaapin paikan ja Ossi oli hyväntahtoisesti tottelevinaan muoria :D Myös Aura, joka on varautunut vieraita koiria kohtaan on Ossin kanssa luontevasti. Ossi vaan on niin <3

Syksyn suurin murhe ja huolenaiheuttaja on meidän Feta.... Toivottavasti Laura ehtisi/jaksaisi kirjoittaa Fetskun sairastamisesta.

Viimeinen lomaviikko

Viimeisen lomaviikon maanantaina lähdin ajelemaan kohti Savonlinnaa. Sari oli järjestänyt siellä minulle ja Auralle mahdollisuuden osallistua hänen treeniporukoidensa treeneihin. Heti maanantai-iltana painelimme metsään ja Sari teki Ossille esineruudun ja minä Auralle jäljen. Ossi hoiteli osuutensa hienosti ja meidän jäljestystä tuli seuraamaan Riitta (www.riliis.net). Kyllä minua jännitti, ihan kun kokeessa olisin ollut :).
No, mielestäni Aura jäljesti silleen kivasti ja olin jo helpottunut, kunnes Riitta kysyi, että tähänkö tämä loppui... Vielä oli pätkä jälkeä jäljellä ja hän ehdottikin, että jos alettaisiin jäljestämään ja lopetettaisiin tämä sunnuntaikävely. Eli Auralle painetta remmiin ja hyvin se siihen vastasikin :) Riitalta saatiin myös hyviä ohjeita jatkoon.


Tiistaina kentälle tottistelemaan, Auralle otin pelkästään seuraamispätkiä, kerrankin sai hyödyntää apuohjaajaa ja saada heti palautetta poikittamisista yms. Auraa leikitettiin hieman ja yllätyksekseni se jopa hieman taistelikin patukasta vieraan kanssa, ampumisista ei Aura tälläkään kertaa viisveisannut, hyvä.
Illemmalla vielä hakua, Aura ei vieraista ihmisistä välitä, mutta lähtee hyvin maalimiehelle (=ruokapurkille) ja käyttäytyy asiallisesti näitä kohtaan, se riittää. Haku ei tule koskaan olemaan minun juttuni. Hakuporukalla oli useampi Chodsky pes-rotuinen koira (www.chodskypes.nettisivu.org). Varsin ketteriä menijöitä, hieman pieniä minun makuuni. Auralle tehtiin jälki ennen haun alkua, mentiin ajamaan se sitten treenien päätyttyä. Kolme tuntia vanha jälki oli sitten liian vaikea tytölle. Tulipahan taas sössittyä.


Keskiviikkona vielä metsään jäljentekooon. On nuo Savon metsät vertaansa vailla. Näkyvyyttä, mukavaa pohjakasvillisuutta. Tämä jälki sujuikin sitten hyvin, kunhan oltiin alkumetrien muurahaisista selvitty.


Olin pakannut reissuun mukaan vähän hamosta ja sandaalia, kuvittelin pääseväni jopa Savonlinnan torille. Kolme päivää kului verskoissa ja Jeren vanhassa hupparissa... Keskiviikkona käytiin sentään ulkona syömässä, tunsin jo muikun maun suussani... ja päädyttiin sitten kiinalaiseen :D


Torstai kului kotona pyykin ja siivoamisen parissa, ja perjantaina saapuivatkin Haakin naiset koirineen. Mukaan tällä kertaa olivat päässeet Betty, Tannu ja Queeni.

Viron erkkari 24.7.2011

Perjantaina lähdettiin Viron ensimmäiseen erkkariin Sarin ja tyttöjen sekä Ossin kanssa. Meillä Tomin kanssa oli vain Aura mukana. Mirkku ei näistä reissuista nauti ja Laura ei antanut Fetaa meille :). Näyttely järjestettiin Athena hotellin viereisellä kentällä, joten ko hotelliin majoituttiin.

Ennen sunnuntain näyttelyä ehdittiin kierrellä riittävästi kaupoissa, viettää mukava grilli-ilta Mikkun omistajien luona.

Aurasta tuli ehdottomasti Ossi-enon suosikkityttö :D. Onneksi juoksun tärppipäivät olivat jo ohi ja Aura kertoi varsin selkeästi, ettei ole liki tulemista.

Muuten niin helteinen viikonloppu ratkesi tietysi sateeseen briardien aikaan... Tuomarina näyttelyssä oli Alain Pecoult.

Muutamia Tomin ottamia, ei niin hyviä kuvia:

Ab Imo Pectore Amicus "Mikk"

Ab Imo Pectore Artan "Tannu"
Teenager Moravia Campanella
Chaccado Bacchus
Ab Imo Pectore Acutus Piper "Aura"

Zhamanen Ylang Ylang PN1 ROP Rop-vet BIS-vet & BIS
Aquene Avec La Force De L'ours
Chaccado Batula Rasa
Näyttely on hienosti järjestetty, hyvät palkinnot yms. Harmi, ettei ollut enempää osallistujia.

Se toimii sittenkin...

Aura nimittäin. Juoksut alkoivat vihdoin ja viimein viime torstaina. Mutta, mutta pitikö niiden nyt juuri alkaa :) Laskeskelin juuri, että tärppipäivät taitavat sattua juuri Tallinnan reissulle... Mutta näillä eväillä mennään, Ossi parka. Reissua kuitenkin odotan kovasti, pääsee näkemään Auran sisarukset ja onhan tuon kasvattajankin kanssa mukava istua iltaa.

Treenisuunnitelmat ovat pissineet pahasti. Pari jälkeä on sentään tullut tehtyä, mutta eipä juuri muuta. Nämä helteet ja varsinkin kostea, raskas ilma saa nuo karvakasat hieman veltoiksi, omistajasta puhumattakaan.

Eilen aamulla oltiin peltojäljellä TPH:n porukan kanssa ja oli kyllä niin turha reissu. Auran vuoro oli viimeisten joukossa juoksun vuoksi, se reppana sai odotella paahtavassa autossa pari tuntia. Jäljesti kyllä ihan ok, mutta selvästi koirasta oli veto poissa. Lisäjännityksen touhuun toi muutamat käärme-huudot...

Loma ja suunnitelmia...

Hieman päivitykset laahavat, kuten näyttävät monilla muillakin :)

Kesä on jo hyvää vauhtia menossa ja vihdoin alkoi loma! Ja lomallehan kuuluu kasata kaikenlaisia suunnitelmia :)

Suunnitteilla on Auralle pari kolme jälkeä viikossa, esineruutua ja tottispuolella hinkataan "pikkujuttuja" kuntoon. Näkis vain, että jotain näistäkin toteutuu.

Kevään aikana olin Lauran, Auran ja Fetan kanssa TPH:n (http://www.turunpalveluskoiraharrastajat.net) järjestämällä TOKO-kurssilla. Kurssilta sain paljon oppia ja vinkkejä ja lopuksi järjestetyssä möllitokossa punnittiin taitoja. Auran paikallaolo hyvä, seuraaminen ok, luoksetulo vauhdikas, ei vaan tiedä tuleeko eteen vai sivulle ja jää puolitiehen... eli tätä treenaamme. Jäävissä tippuu mukavasti maahan, mutta tahtoo nousta ylös ennen käskyä ja seisomaan jäämisessä käytän vielä liikaa apuja. Ja hyppy... no olen ottanut enemmän edestakaisia hyppyjä, eihän tuo ymmärtänyt jäädä sinne esteen taakse seisomaan :)

Noutokapulastakin on tullut Auralle taas kiva juttu, noudossa on hyvä vauhti, luovutusasento siinäkin persiistä, mutta pääasia, että kapula taas kiinnostaa. Ja ote saisi olla kapulassa tiukempi.

Jälkeä ollaan tehty pellolla ja metsässä. Siinä olen selvästi auttanut liikaa Auraa, huomaa esim. kulmissa, että se odottaa minulta vahvistukseksi hyvä-sanaa.. eli suu kiinni ja lisää etäisyyttä koiraan. Jäljellä olen käyttänyt Auralla esineitä enkä keppejä (haaveilen vielä peko-touhusta) ja ne se ilmaisee mukavasti maahan mennen.

Mirkku on ollut hyvässä kunnossa kevään aikana, mummo nauttii uimisesta, pikku lenkeistä ja pihalla piehtaroinnista. Pääsipä Mirkku tekemään jälkeäkin, Auralla ei homma sujunut ja hain Miran jatkamaan. Jälki oli pelkkä suora ja sinne jäi kolme esinetta. Mirkkupa löysikin viisi :)

omien esineiden lisäksi nousi vielä nenäliina ja ilotulitusraketin keppi...

Kyllä Mirkussa muutenkin vielä puhtia on: Juhannuksena päätti lähteä pihalta suolistamaan naapurin inhokkikoiraa, sai vielä Fetan ja Auran peräänsä. Naapuriparka oli paskahalvauksen partailla kun karvakolmikko räyhäsi ympärillä tai sitten sen halvauksen aihettu mama Ketola, joka ryntäsi ärräpäitä huudellen bikineissään koirien perässä.

Aura on nyt karmeimmassa värivaiheessa, ollaan silti menossa kesällä pariin näyttelyyn, kannatuksen vuoksi ;)

Ja juoksuja tuolla ei ole ollut vieläkään. No jo perinteeksi muodostuneelle Viron matkalle ne varmaanin osuvat. Saa enokoira haisteltavaa :)

Muutamia Mika Vähän ottamia kuvia Aurasta 26.6.

Mirkku 9 vuotta ja muita kuulumisia

6.3. meillä vietettiin Mirkun 9-vuotissynttäreitä. Sankari sai lahjaksi hienon, pinkin vinkudinon, piti ottaa hauska synttärikuva, mutta dino oli jo vainaa, ennen kuin sain kameran valmiiksi :)
Tämän talven aikana Mirkusta on tullut vanha koira, lonkka vaivaa selvästi enemmän ja kaikenlaisia patteja on alkanut löytyä. Ennen se aina kulki perässäni ylä- ja alakerran väliä, nyt iltaisin se odottaa, että kuulee minun menneen sänkyyn ja sitten se vasta lähtee kiipustamaan yläkertaan ja loikkaa jalkopäähän nukkumaan <3

Sairaskertomuksia ja Turun näytelmä

Mirkku on selvinnyt alkutalvesta hienosti, ei ontumista ja on ainakin vaikuttanut täysin kivuttomalta. Nyt viimeisen parin viikon aikana on "huono" lonkka taas selvästi vaivannut muoria. Rimadylia olen antanut säännöllisesti ja lisäksi Tiinan kautta ostamaani Xtra Care glukosamiini- ja kondroitiinivalmistetta. Viimeisen vuoden Mirkku on syönyt Arthrylia, näppärää, kun emännällä ja koiralla on yhteiset tabut.

Fetaa on myös tutkittu :( Loppuvuodesta Fetan liikkeet alkoivat olla jäykät, laukka muistutti pupunloikkaa, agilityssä jäykkyys tuli varsinkin esiin. Fetskua käytettiin muutama kerta hierojalla, joka oli varma, että nivelrikkoahan se..., koska mitään selkeitä jumikohtia ei löytynyt. Joulukuussa Laura vei Fetan lääkärille ja siltä kuvattiin selkä, lonkat ja takajalat. Tuomo-lääkäri oli sanonut Lauralle aikaa varattaessa, että C:n lonkat ovat jo niin huonot, että ei ole hyvä ennuste. Kuvattuaan koiran, Tuomo oli kauan katsellut kuvia ja lopulta sanonut, että hän ei saa näistä kyllä C:n lonkkia mistään kohtaan, lähinnä B:ksi tai jopa A:ksi hän niitä väittäisi. Mutta pääasia oli, että luustoltaan Feta oli priimakunnossa. Syytä jäykkyyteen ei siis vieläkään selvitetty. Feta sai pitkävaikutteisen kortisonipistoksen ja nyt seuraillaan liikkeitä. Piiralle pitäisi varata seuraavaksi aika.

Aura osallistui 23.1. Turun näytelmiin ja tällä kertaa tuloksena oli ERI-arvostelu. Mutta minulla oli kehässä voittajafiilis :D Aura käyttäytyi koko reissun ERInomaisesti, ei väistänyt tuomaria, oli kuin kala vedessä kaikkien ihmisten ja koirien keskellä. Pari varsin asiallista murahdusta tuli liikaa iholle pyrkiville kavereille :)

Muuten en kyllä oiken jaksa näitä näyttelytouhuja ymmärtää; jos vertaan kirjallisia arvosteluja Tartosta ja Turusta niin Tarton arvostelu on paljon parempi ja nauhan väri huonompi...

Nyt odottelen kovasti, että Aura vihdoin aloittaisi ensimmäisen juoksunsa ja sitten pääsisi pikkuhiljaa jännittämään sen lonkkien kohtaloa. Viime aikoina on tullut superupeita lonkkatuloksia briardeille. Paljon onnea kaikille, onni on terve koira!

Pari Satu Vähän ottamaa kuvaa Aurasta:

Tarto 7. - 9.1.

Säiden haltija ei suosinut meidän matkaa, torstai-iltana alkoi niin runsas lumisade, että siirsinmatkamme myöhäisemmälle laivavuorolle, onneksi. Vaikka lähdimme ajoissa liikkeelle, niin parin harhaan ajamisen ja rekkojen väliin juuttumisen jälkeen olimme lähtöselvityksessä 8 min. ennen laivan lähtöä…, mutta mukaan pääsimme.

Tallinnassa oli täysi kaaos, lunta oli paljon, kadut olivat yhtä sohjoa ja ajoväylät kapeat.
Matka Tallinnasta Tartoon kesti yli neljä tuntia yhdellä pysähdyksellä. Ikinä en ole pelännyt liikenteessä yhtä paljon, nähtiin monia kolareita ja tieltä suistumisia. Koskaan en enää lähde omalla autolla talvisaikaan tällaiselle reissulle.

Lauantaina Aura, Feta, Betty ja Tannu (Artan) osallistuivat näyttelyyn. Näyttelyn eläinlääkäri antoi koirille mukana tuomamme tabletit ja kirjoitti todistuksen, varsin vaivatonta, vielä kun joku joskus tarkistaisikin asian ;).
Auran esittäminen meni taas täysin penkin alle, väisti tuomaria, minä kaivamaan kiireesti esiin nameja, jotka tietysti levisivät lattialle ja loppu arvostelun Aura sitten jäljesti makupaloja, hienoa. Auran arvostelu oli ihan ok, mitä nyt on liian laiha (myös Tiinan mielestä) ja turkki täysin pumpulia :)

Feta sai erin ja varsin hyvän arvostelun, mitä nyt siinäkin mainittiin turkki pehmeäksi ... Siskosten ottelu kauneudesta päätyi taas Bettyn voittoon, mutta Fetalle tuli se 3. serti Eestinmaalta ja nyt varmistellaan, että riittääkö se EE MVA-titteliin. Siis lisäksihän täytyy olla vähintään 2-tulos tokon avoimesta luokasta.

Junnu-Tannu keräsi jättipotin: ROP ja RYP1, kyllä sitä juhlittiinkin.

Betty-äiti ei ole koskaan oikein välittänyt vieraista ihmisistä, ollaan oltu lähinnä "ilmaa" hänen arvolleen. Mutta nyt pentujen jälkeen muutos on ollut valtava. Vuosi takaperin en olisi ikinä uskonut tällaiseen kuvaan päätyväni :)

Auralla kotiin tuomisina reissusta oli ripuli, joko matolääkkeestä tai sitten niistä kaikista runsaista herkuista. Aura on tähän asti ollut varsinainen teräsvatsa, mutta nyt nautittiin paskanhajusta koko kotimatka. Takaisin Tallinnaan ajeltiin vuorostaan vesisateessa, matka kesti kahdella kakkatauolla 2,5 tuntia.

Iso Kiitos jälleen koko Haakin perheelle vieraanvaraisuudesta!

Näyttelyn kuvat olivat huonolaatuisia, tässä muutama:

Tannu

Tannu ja Betty

Feta

Ja sitten vielä pieni Tarton matkailumainos ;)

Tarton yliopisto juhlavalaistuksessa

Raatihuone, joka sai toimia joulukalenterina viime vuonna. Päivittäin ikkunan takaa paljastui satu/tarina, joka myös luettiin raatimiehen torilla.

Nooan arkki
Haakin perhe yllätti meidät tarjoamalla Atlantiksessa perjantai-iltana huippuhyvän illallisen. Ravintolan Creme brulee <3>

Hyvää Joulua!

Joulutouhujen aloittelua

Pakattiin kolmikko autoon ja lähdettiin Lauran kanssa kiertelemään joulumyyjäisiä tarkoituksena löytää kaunis, jouluinen ovikranssi. Ensin suunnattiin Kuralan kylämäen (www.elamystenmaa.fi/kurala) myyjäisiin, paljon oli kauniita käsitöitä, mutta ei meidän kranssia :(. Tytöt pääsivät sen sijaan nauttimaan ulkoilusta kylämäen pelloille.

Feta ja Aura
Mira ja Aura
Aura
Mirkku
Ja sitten meidän Feta-lisko, jota alkoi jo poseeraaminen väsyttää
Seuraavaksi Vanhan suurtorin joulumarkkinoille (www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=11749&culture=fi-FI&contentlan=1). Siellä oli väkeä liikkeellä niin paljon, että päätimme ottaa pelkästään Auran mukaan. Tosin kolmen ison koiran kuskaaminen väenpaljoudessa olisi voinut olla mielenkiintoista :)
Aura selvisi hienosti reissusta. Sitä oli suorastaan yllättävän helppo viedä vaahtosammuttimen kokoisten ihmisten, lastenvaunujen ja muun ihmismassan seassa. Hyvä Aura.
Ainoat asiat, mitkä tuottivat Auralle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, olivat ihmiset, jotka kulkivat ruuan kanssa. Jopa riisipuuron tuoksu pisti pienen tytön kuolaamaan :)