Leikkauksen jälkeen Feta nukkui käytännössä koko illan, eikä oikeastaan kiinnittänyt meihin sen enempää huomiota. Olin tehnyt jo valmiiksi sille pedin lattialle ja häkinkin väsäsin, ja sen seurauksena Mira viihtyikin koko illan häkissä tyytyväisenä... Hieman huolestuin kun se pyysi päästä ulos, muttei kuitenkaan ulkona sitten pissannut. Tätä kesti monta tuntia, mutta loppuillasta sain sen kuitenkin pissaamaan edes vähän.
Petasin myös itselleni pedin huoneeni lattialle, ettei Fetan tarvitse kiivetä sänkyyn. Ensimmäisen yön Feta olikin todella kivulias eikä nukkunut oikeastaan lainkaan (en minäkään), se vaan ulisi koko ajan. Sitä oli hirveä seurata vierestä, kun sain sen rauhoittumaan vaan hetkeksi kerrallaan. Aamuyöstä luovutin ja tein sille vähän ruokaa ja annoin kipulääkkeen. Ylös asti ei ikinä enää selvitty, vaan jäätiin yhdessä alas nukkumaan :)
Seuraana päivänä Feta oli kuin toinen koira; se oli jo iloinen ja pirteä vaikka hieman kivulias vieläkin. Parasta kuitenkin oli, että se kerjäsi ihan yhtä häpeilemättömästi kuin aina ennenkin, eli toipuminen oli varmasti alkanut :D
Sunnuntaina huolestuin taas, kun Fetan vatsa oli ihan sekaisin ja sen piti päästä pissalle moneen kertaan parin tunnin sisällä. Eläinlääkäri kuitenkin kehotti vaan lopettamaan kipulääkkeet, ja sanoi tiuhan pissaamisen olevan ihan normaalia, ja kyllä sekin siitä sitten rauhottui.
Hiukan olen ollut huolissani myös Fetan mielialasta, se on hyvällä päällä, leikkisä ja suorastaan riehakas ja toivon, ettei se jää tuollaiseksi vaan Hapannaama-Feta palaa kuvioihin ;)
Sunnuntai-illalla uskaltauduin jättämään sairaan lapsen kotiin ja lähdin baariin kavereiden kanssa, ja kotiin yöllä palatessani myös Mira oli huomannut sairastamisen edut: sekin tuli tyytyväisenä nukkumaan lattialle mun ja Fetan kanssa... Sen jälkeen Mira on yrittänyt saada säälipisteitä mm. kannuskynnet yhteen sitomalla, mutta Feta on edelleen talon potilas :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti