Olimme netin välityksellä seuranneet todella tiiviisti Fetan Betty-siskon pentujen syntymää ja kehitystä, ja lopulta päätimme matkata itsekin paikan päälle niitä ihastelemaan. Tietenkin pentukuumeestaan huolimatta äiti kertoi, ettei aio tästä pentueesta koiraa ottaa, koska ne eivät ole mustia...
Turusta on toki hyvät laivayhteydet Viron puolelle, mutta liukkaan kelin takia lähdimme matkaan lentokoneella (!!!) Turun suurelta lentokentältä. Matka taittui rattoisasti: heti noustuamme lähdimmekin jo laskeutumaan :D Perillä olin hieman pettynyt, koska olen aina tottunut siihen, että kun lentokoneella lähdetään niin perillä on lämmintä... Tallinnassa olikin sitten n. - 20 astetta! Äiti kuitenkin jaksoi koko bussimatkan kehua sitä, miten kauniilta lumiset koivut täällä näyttävätkään.
Haakien luona on mukava käydä, kohtelu on parempaa kuin viiden tähden hotellissa:
Pennut olivat ihania, ja ne kaikki todella tykkäsivät ihmisistä! Ne olivat leikkisiä ja taistelutahtoisia ja etenkin uteliaita :) Olimme alun perin suunnittelleet shoppailuakin, mutta se vähän jäi, kun niitä ihania pentuja ei halunnut jättää hetkeksikään! Itse ihastuin erityisesti kahteen pentuun: vaaleansiniseen poikaan ja pentueen kaunottareen eli oranssiin tyttöön, joka oli leikkisä ja tarmokas, mutta vähän varovainen. Samaan aikaan pelonsekaisin tuntein seurasin äitiä, joka tuntui myös löytäneen oman suosikkinsa eli vaaleanpunaisen tytön. Tämä pentu oli toki ihan yhtä ihana kuin muutkin pennut, mutta se tuntui olevan äärimmäisen itsevarma ja riehakas, häntä tötteröllä se paineli aina porukan ensimmäisenä joka paikkaan.
Kuitenkin kaikki kiva loppuu aikanaan, ja lähdimme Tartosta haikein mielin. Hieman ihmettelin äidinkin hiljaisuutta loppumatkalla. Olimme kuitenkin sopineet, että pentua ei vielä oteta, joten ilmeisesti sitä mustaa odotellessa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti