Olen jo pidemmän aikaa seurannut Fetan valeraskauden jälkioireita, jotka ovat voimakkaampia kuin aiemmin. Fetallahan on joka juoksun jälkeen tullut valeraskaus, mutta yleensä se on sitten ajan myötä vaan loppunut. Tällä kertaa Fetan roikkuvatsa ei ole kuitenkaan kiinteytynyt takaisin, ja sen nisät ovat todella turvonneet ja täynnä maitoa. Se, että se on juonut tavallista enemmän ja nuolee jatkuvasti alapäätään kirkkaan vuodon takia, sai minut lopulta huolestumaan niin, että varasin ajan eläinlääkärille.
Eilen aamulla lähdimme eläinlääkärille, joka tunnusteli ja ultrasi Fetan masua. Vuodon syyksi paljastui kohdun limakalvon tulehdus, jonka hoitoon Fetsku sai antibioottikuurin. Kuurin loputtua on kontrollikäynti, jossa todennäköisesti varataan aika myös sterilaatiolle. Sterilaatio on tietenkin paras vaihtoehto tulehdusten ennaltaehkäisemiseksi, etenkin kun ne iän karttuessa pahentuvat hyvin todennäköisesti. Tavallaan leikkaus myös harmittaa, olen kuitenkin salaa elätellyt pentuetoiveita, mutta saa nähdä nyt...
Eläinlääkärin jälkeen joudun käymään koulussa, ja äiti vei koirat kotiin. Selitin äidille seikkaperäisesti, miten Feta pitää asetella tyynyjen kera sohvalle ja miten sitä pitää silitellä ja syöttää koko ajan. Kotiin tullessani löysin Fetan puuhun sidottuna märisemässä pihalla. Feta ei ollut edes syönyt rustoaan, joten Mira sitten söi kaksi. Onneksi paha saa palkkansa, ja äiti juoksi koko yön ulkona Miran ripulin vuoksi ;))))
Nyt toisena ab-kuurin päivänä Feta on oksennellut sappinestettä pari kertaa. Se on muutenkin ollut vielä tavallista rauhallisempi ja hitaampi liikkeissään, joten olen todella huolestunut. Tosin illalla tultuamme kauppareissulta, jonne otimme koirat mukaan, äidin avattua takaluukun Mira ryntäsi naapurin kissan perään ja Feta epähuomiossa juoksi lähestulkoon parikymmentä metriä sen mukana ennen kuin ymmärsi pysähtyä, eli kyllä sillä vielä on reippaat hetkensä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti