Lähdettiin taas näyttelyreissulle Viron puolelle, vielä suurinpiirtein samalla kokoonpanollakin. Tällä kertaa suunnattiin Tartoon, Betty-siskon kotikaupunkiin, jossa Tiina ja Annemai auttoivat järjestelyissä mm. etsimällä meille asuinpaikan, joka hurjasta ulkonäöstään huolimatta olikin oikein siisti sisältä (...kunnes me asetuimme sinne tietenkin ;) ).
Me lähdimme matkaan aamuneljältä, kyllä, aamuneljältä, koska äiti oli ilmeisesti fiksun idean saatuaan varannut aikaisimman lauttamatkan... Jatkossa pidämme huolta ettei näin tapahdu!
Matka Tartoon oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun äidin ja Sarin ollessa kuskeina kauas taakse jäivät niin rekat kuin motoristitkin. Kauas taakse jäivät myös Susku ja Pete sekä fokus numero 2, kun Sari äkkäsi loistavan ohituspaikan ja voitonriemuinen hymy huulilleen paineli kaasu pohjassa rekan, ja valitettavasti myös yhdessä sovitun taukokahvilan ohitse. Aten kanssa oltiin hyvin hämmästyneitä Sarin ratkaisusta, mutta kuka tietää, ehkä hän ei vaan halunnut kahville?
Perjantai-iltana Haakit kutsuivat meidät grillijuhliin. Tähän kohtaan äiti kirjottaisi upeista kukkaistutuksista (...), mutta oleellista on kuitenkin juhlissa tarjottu ruoka, joka oli todella hyvää, ja jota oli niin paljon, ettei yksi ihminen millään pystynyt syömään kaikkea, vaikka äiti ja Sari kovasti yrittivätkin. Onneksi paikalla oli Marilinin ihanat koirat sekä Breivin komeita sukulaiskoiria, jotka auttoivat syömään paprikoita ja vähän lihaakin. Illan päätteksi vyöryimme kaikki takaisin majapaikkaan valmistautumaan seuraavan päivän koitokseen.
Kaikki koirat olivat siistissä kunnossa, joten niiden harjaamiseen ei aamulla tarvinut käyttää paljon aikaa. Fetalta puuttuu vielä turkkia ja Ossilta väriä, joten suunnittelimme lainaavamme karvoja Bodelta, mutta Susku ei antanut lupaa? Olimme kuitenkin heränneet hyvissä ajoin ettei tulisi mitään kiirettä, joten arvata saattaa että lähdimme matkaan paniikissa noin varttia ennen kehän alkua :))
Pääsimme paikalle kuitenkin suhteellisen nopeasti, eikä mitään kiirettä sitten ollutkaan. Olimme sopineet äidin esittävän Miran ja Boden, ja Annemain esittävät Fetan ja Ossin, ja kaikki sujui oikein mukavasti: kaikki koirat saivat vaaleanpunaisen nauhan ja hyvän arvostelun. Ossista tuli paras uros, mutta yllätys oli suuri, kun Feta valittiin parhaaksi nartuksi; tämä oli vaihtoehto johon kukaan ei ollut valmistautunut :DD Myös Annemaille tuli paniikki, hänenhän piti esittää molemmat koirat, mutta hirveässä sekasorrossa Sari tyrkättiin kehään Fetan kanssa. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi ja Fetasta tuli ROP. Huh huh!
Fetan pärjääminen sotki kaikki shoppailusuunnitelmamme, joten päätimme ennen ryhmäkehiä suunnata ostoskeskuksiin edes hetkeksi. Aika kuitenkin kului nopeammin kuin Sari kenkäostoksiltaan huomasi, ja painelimme taas kaasu pohjassa kohti näyttelyaluetta ja tietysti hieman eksyimmekin. Näyttely oli kuitenkin pahasti myöhässä ja Sari sai anteeksi :) Ryhmäkehässä Fetsku sijoittui sitten kolmanneksi.
Näyttelystä kotiutuminen sujui reippaasti, ja menestyksen hämmentämänä tietenkin.
Hauskaa oli, ja ensi kesän reissua suunnitellaan jo ;)
1 kommentti:
Kiva lukea matkasta täältä blogista, hauskoja yksityiskohtia oot kuvannut.....hih! Vielä kerran suuronnittelut, ei ole koiraa karvoihin katsominen :)) Hyvä Fatsku!!!
Lähetä kommentti