Briardleiri Yläneella 25. - 27.8.2017

 

 Kolmas briardileiri Yläneellä onnellisesti takana...  Vähän jännitin, että pääsenkö osallistumaan. Minulla on ollut varsin huomaamattomana kaverina Chrohnin tauti jo yli 20 vuotta, mutta tämä kesä on näyttänyt tämän kaverin kurjat puolet. Pääasia, että leirille selvisin, mutta oli siinä omat hankaluutensa.

Perjantaina oli pienen pientä tokottelua ja ratkottiin leirin nopein koira.

Lauantaina päästiin Jurrin kanssa Holger Palomäen vetämälle peltojäljelle. Alussa jokainen kertoi tasostaan ja tavoitteistaan. Keväisellä jälkipäivällä saamani neuvot aiheuttivat kanssatreenajissa ja kouluttajassakin hieman hämmennystä :) Mutta Hodi seurattuaan Jurrin jälestystä sanoi sen sille näköjään toimivan ja saatiin kehuja hyvin tehdystä pohjatyöstä. Siinähän se ongelma onkin, pohja on tehty hartaudella, mutta kun on jääty sille tasolle. Kouluttajana Hodi oli kyllä aivan huippu!

Molempina päivinä Jurri pääsi myös leikkimään Mackenin kanssa. Ja siitä se poika nauttii. Piti oikein ottaa talteen kaikki Hennan ottamat kuvat ja laittaa tänne. Pysyvätpähän tallessa.

Sunnuntaina osallistuttiin myös sosiaaliseen palkkaukseen ja se ei ollut ainakaan tuona päivänä meidän juttu. Harmitti, etten mennyt jäljelle, mielessä pyöri myös ruuanlaitto ja pakkaaminen ja kaikkea muuta kuin rauhoittuminen ja rentona olo, jotta koiran olisi ollut helppo ottaa minuun kontaktia. Ja en tiedä kumpi meistä otti enemmän häiriötä ympäristöstä :D

Parasta antia leirillä ehdottomasti ovat myös illanistujaiset. Saa turista jonninjoutavia tuttujen kanssa, joita kuitenkin tulee tavattua niin harvoin. Ja se savusauna.

Yksi yllätyskin minulle tuli leirin aikana. Jurri väisti muutamaan otteeseen miehiä, taisi jopa hieman murahtaakin jossain kohtaa. Tuo heppu ei tuollaista ole aiemmin tehnyt. Oliko osansa autossa nukutulla (valvotulla) yöllä vai millä? Toivottavasti oli ainut kerta, kun tuollaista huomasin. 

Ja taas päätin, että leirijärjestelyt ovat minun osaltani ohi. Kunnes aloin katsoa ensi vuoden viikonloppuja "sillä silmällä". On tuo Yläne vaan huippupaikka. 

Ja taas lomailua Virossa

Tänä vuonna kohteeksi valikoitui Viljandi, sieltä oli suht lyhyt matka Tiinalle ja siellä oli sopivasti keskiaikapäivät.

Perjantaina lähdettiinkin heti kävelemään kaupungille ja katsomaan päivien avajaisia ja syömään. Aura kulki reippaasti mukana, kiinnitin jossain kohtaa huomiota, että sen takajalkojen karvat olivat vähän märät, mutta selitin sen itselleni sillä, että tyttö kävi juuri pissalla ja varmaan siinä kastuivat.
Sen verran se jäi vaivaamaan, että hotellilla vielä paperilla vähän pyyhkäsin peräpäätä, mutta ei siihen mitään tullut.
Jurria kyllä kiinnosti Auran tuoksut kovasti.

 

 

Perjantain ja lauantain välisenä yönä Aura käyttäytyi tosi rasittavasti, tunki koko ajan meidän sänkyyn, kyllähän se muutenkin joskus tulee, mutta nyt se tunki meidän päälle makamaan ja läähätti.
Aamulla se tuntui jotenkin kuumalta käsiin ja kiroilin, ettei ollut kuumemittaria, mutta olihan meillä. Tuo armas siippa kun pakkaa aina kaikkea mahdollista mukaan. Lämpöä oli 38,5 eli ei varsinaista kuumetta.
Aloin miettiä pissatulehdusta vaihtoehtona, ja samalla laskeskelin aikaa viime juoksusta. Ja sitten kun sain päähäni mahdollisen kohtutulehduksen, niin pakkohan sitä oli kasvattajaan ottaa yhteyttä.
Viljandissa on kaksi eläinlääkäriasemaa, jotka olin jo toki etukäteen selvittänyt madottamisen takia. Tiina sai sovittua meille heti aamulla ajan ultraan Piia Vilun klinikalle.
Lääkäri puhui onneksi vähän suomeakin, niin asiointi oli helpompaa. Aura pistettiin katolleen ja ultraan ja siellä niitä mustia mätäpesäkkeitä näkyi.
Miten koira voi käyttäytyä niin normaalisti, vaikka sillä on jo pitkälle edennyt tulehtus? Torstai-illallakin se vielä rallatteli pitkin peltoja jäniksen perässä.
Lääkäri suositteli leikkausta ja sanoi, että hänellä on mahdollisuus tehdä se tunnin päästä. Hetken mietin, että koittaisiko vielä toiselle klinikalle , jonka tiesin olevan isompi ja ehkä vähän uudenaikaisempikin. Mutta en uskaltanut ottaa riskiä, että sieltä ei leikkausaikaa löytyisikään ja kyllä Piia Vilu vaikutti hyvin asiansa osaavalta ja rauhalliselta lääkäriltä.
Tunniksi hotellille odottamaan ja Aura ei enää noussut takapoksissa jaloilleen, eli olisi varmasti huonontunut nopeasti.
Mutta oli se hirveää jättää tyttö vieraan lääkärin huostaan.
Kahden tunnin päästä tuli soitto, että saa tulla hakemaan Auran. Ensin en meinannut uskaltaa koko puheluun vastata...
Sieltä me saatiin tokkurainen tyttö mukaamme, kohtua ja munasarjoja köyhempänä (ja minä 550 € ).

Meille nämä Viron matkat ovat sellaisia rentouttavia pikku reissuja, jolloin kävellään ja ihastellaan luontoa ja kauniita pihoja kukkaloistossaan ja syödään kaikkia herkkuja.
Täytyy sanoa, että hyvältä maistui Rimin pizza ja perunasalaatti sängyllä istuen ja syöden, hotellin pihakin oli ihan riittävän rentouttava, pääasia, että meillä oli Aura hengissä.

Meidän piti sunnuntaina ajella Tiina luo Tartoon, mutta eihän Auraa viitsinyt autossa kuskata, joten Tiina tuli Viljandiin.

Jurri esittelee äidille parhaat muuvinsa

Maanantaina käytiin hakemassa Auralle vielä liivi Männimäen klinikalta, eihän sitä olisi voinut sen kamala kaulurin kanssa autossa kuskata.

Tiistaina lähdettiin ajelemaan kohti Tallinnaa ja siellä vähän ajeltiin kävelyn sijaan

Piritan rannoilla

Aura on toipunut leikkauksesta oikein hyvin. Ei ole ollut kivulloinen, ruoka maistunut ja nyt tikit alkavat olleet jo sulanneet pois ja haavakohta on siisti. Vielä kun saisi vakuutusyhtiöstä jotain hyvitystä lomabudjetille.

Jurrin läpivalaisu

9.5. oli jännääkin jännempi päivä, Jurri käväisi kuvissa Paimiossa Livian opetusklinikalla eläinlääkäri Hanna-Lea Taskinen kuvattavana.

Lääkärin mukaan terveeltä näytti, niin sitkeästi odottelin kennelliitosta lappunen kerrallaan tuloksia, ja samalla Jurppa rekattiin vielä suomipojaksi, niin kyllä kesti. Olen vähän typerästi tällainen vastarannan kiiski, enkä kuulu kennelliittoon. 

Jurri Koiranetissä

 Ja kyllä pieni mies tuolla luustolla pistelee menemään.

Jurrin muut strategiset mitat toukokuussa 60 cm / 28 kg.

MH-kuvaus 8.10.2016

Auton nokka kohti Lohjaa ja Riitta Liimataisen sekä Heidi Kaatialan tuomaroimaa MH-kuvausta kohti.
En tule varmaan ikinä kisaamaan Jurrin kanssa missään, koska jo pelkkä kuvaukseen meneminen sai jännittämään melkoisesti.

Laura oli Ramoksen kanssa myös paikalla ja otti videolle Jurrin testausta. En käsitä, mitä taas kameran kanssa tapahtui, mutta videot eivät olleet tallentuneet muistikortille. Muutama pätkä saatiin kamerasta kaivettua talteen, olisi ollut kyllä kiva saada kaikkikin muistoksi.

Aaveiden tullessa näkyviin Jurri noteerasi ne ja se siitä. Sen jälkeen se keskittyi lähinnä lentävien lehtien metsästämiseen...

Räminän kohdalla Jurri otti sivuaskeleen ja kävi katsomassa, että mistäs tuollainen möly tuli, sen jälkeen ei reaktiota.

Ampumisen aikana leikittiin häiriintymättä ja sen jälkeen kuunneltiin rauhallisesti pauketta.

Loppuyhteenvedossa tuomari kyseli, että tuliko yllätyksiä. No tuli, miksi tuo koira ei reagoinut aaveisiin, ei haalariin (Auraltahan tuli joka tilanteessa niitä rähähdyksiä). Kuulemma siksi, ettei sitä onnistuttu säikäyttämään ja jollei kerran säikähdä, niin miksi koira olisi ko. asiasta kiinnostunut.
Tuomarin mukaan Jurri on leikkisä, maailmaan ystävällisesti suhtautuva poika, joka ei pelkää mitään pahaa tapahtuvan. Tuollainenhan se on, meijän jurrikka :)
<3 br="">

Briardien syysleiri 30.9. - 2.10.2016

Toista kertaa suunnattiin Yläneelle Kuralan kartanotilalle leireilemään ja taas sää suosi. Ehkä juuri nämä aurinkoiset syysviikonloput saavat koko leiripaikan tuntumaan niin hienolta :)
Mutta olen minä onneton leireilijä, ajomatkan aikana mietin, mitä kaikkea taas jäikään kotiin; tuoli, valjaat, kamera, jälkipurkit...

Perjantaina saapui jo mukavasti väkeä paikalle. Pidettiin pikkuiset tokotreenit hallissa. Jurrille sain oikein hyvät paikallaolot, poika ei yhtään vilkuillut sivuilleen vaan oli rauhallisesti paikoillaan niin makuun kuin istumisenkin (eka paikallaolo istuen) aikana. Eli eipä tainnut ottaa itseensä viime viikkoisesta pölläytyksestä.

Lauantaina aloitettiin jäljeltä, kouluttajana oli viime vuoden tapaan Jenni Sairanen. Jurri on päässyt jäljelle tämän vuoden aikana n. 10 kertaa. Ja tämä määrähän ei riitä mihinkään ja selkeästi huomasti, ettei se myös itse ollut opiskellut lajia lisää. Eli eipä voi liikoja vaatia koiralta, jollei sen kanssa treenaakaan...
Nenä pysyi maassa (hyvä), ensimmäinen ilmaisu  ok, toinenkin vielä jotenkuten, kolmas ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Eli läksyksi tuli ilmaisutreeniä, mm.
Hieman mietin Jurria puolustellakseni, että poika oli kyllä tosi väsynyt. Vieras paikka, pikkutunneille rallia Teslan ja Hallan kanssa, kertakaikkisen ihanan tuoksuisia tyttöjä...

Lisää Tuulan ottamia kuvia: http://kannusruohon.kuvat.fi/kuvat/Vuosi+2016+Year+2016/1.+-+2.10.2016/PA011145.JPG



Jussi Sairanen koulutti tottista ja leikitti koiria. Lounaan jälkeen Jurrikin pääsi kokeilemaan leikkimistä.
Ja leikkihän tuo reippaasti, niin reippaasti, että emännällä on komeat vesikellot sormissa ja kämmenessä.


Virven ottamia kuvia:

Sunnuntaina tein ihan lyhyen jäljen, johon kolme purkkia. Poika oli varmaan osannut nukkua jo toisen yön ja oli heti alussa paremmin kartalla. Nätisti ja rauhallisesti jäljesti, tipahti kivasti purkeille, viimeisellä hieman piti pätkäistä.

Vielä pitää harjoitella malttia ja rauhoittumista purkeilla.

Ajattelin, etten tee toista jälkeä ja pilaa hyvää oloa, joten taas suunnattiin leikkimään yksi kieppi. Jurri oli heti kartalla ja nyt irtosi saman tien reipas haukkukin. Tyyny kannettiin autolle hännänpää takaraivoa hipoen :D

Virven kuvaama videopätkä toiselta päivältä:

http://pirttimaen.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvia/Briardileiri+2016/jurri.mp4

Ja pakkohan on hyvä mieli pilata ottamalla vielä yksi tokottelu. Paikallaolossa Jurri piippasi, jota ei koskaan ennen ole tehnyt. tana.

Kaikkiaan leiri oli onnistunut ja aina tuollaisen jälkeen on hetken olo, että ny reenataan. Onneksi se vire kaikkoaa yleensä suht nopeasti.

Ja kyllä siinä Riinan kanssa leiripaikkaa siivotessamme vähän pohdittiin, että pitäisikö ensi vuonnakin pitää leiri tai kaksi...