Loman loppu ja arki alkaa

Kyllä voi 5 viikkoa kulua nopeasti. Arjen alkamisen myötä alkavat onneksi myös taas kaikenlaiset treenit. Loma on mennyt täysin laiskotellessa. Helle on ollut uskomaton, jos olisi koirien kanssa jotain halunnutkin treenailla niin se olisi pitänyt tehdä joko kukonlaulun aikaan tai puolenyön jälkeen.

Laura ja Feta jatkavat ainakin agiliitoa ja tokoa, Mirkku jatkaa pupujen jahtaamista sekä oloneuvoksena oloa, Aura on vielä suuri kysymysmerkki. Mutta loppukesä jatketaan nauttien uimisesta ja lämmöstä!

Haapsalun näyttely 18.7.2010 ja Viroa ristiin rastiin

Haapsalun näyttelypaikkana oli jälleen upea linnapiha. Kehät ovat säälittävän pieniä, mutta muuten puitteet ovat kyllä upeat.

Näyttelyyn oli ilmoitettu vain viisi briardia ja jokainen näistä "meidän porukan" koirista pääsi vielä omaan luokkaansa :) Tuomarina oli Jan de Gids Alankomaista. Hän tutki jokaisen koiran perusteellisesti ja sekoittipa erään piprun jakauksenkin sanoen, ettei työkoirarotu moisia kaipaa ;).

Feta sai toisen sertinsä Eestinmaalta ja Aura oli roppipentu. Jäimme vielä ryhmäkehiin ja seuraamaan koira ja mies kilpailua. Luulin ensin, ettei moiseen kisaan osallistujia löytyisi, mutta siinähän oli miehet pistäneet parastaan. Huikeita asuja ja teemoja ja palkintona vielä olutta :D

BIS-kehässä oli yli 40 pentua, joista pudotettiin pois kahdessa erässä osallistujia. Tuntui mukavalta kuulla molemmilla kerroilla jatkoon pääsevien joukossa olevan myös briard. Lopulta Aura sijoittu 4. sijalle. Hienosti Aura jaksoi juosta ja esiintyä edukseen kovassa helteessä koko päivän.

Feta perusteellisessa syynissä:


Aura
Kisan voittaja

Näyttelyn päätyttyä auton nokka suunnattiin kohti Tartoa ja viettimme pari päivää tuossa ihanassa kaupungissa. Kahvittelua (www.pierre.ee), hyvää ruokaa (www.pyss.ee), Tiinan luona oleskelua ja Auran sisaruksiin tutustumista, ostoksia...

Hotellissa Aura onnistui järjestämään pientä ylimääräistä ohjelmaa: sain soiton ostoksilla ollessani, että koirat ovat poissa huoneesta. Aura näppäränä tyttönä oli helposti avannut oven ja lähtenyt Fetan kanssa pienelle tutkimusmatkalle... Seuraavana päivänä syömään lähtiessämme laitoimme Auran häkkiin, jossa on nyt sitten yksi aukko lisää :(

Sisaruksista yritettiin ottaa yhteiskuva, helppoa kuin heinänteko :D

Briardien erikoisnäyttely 17.7.2010

Päätettiin lähteä pitkästä aikaan erkkariin, ja yhdistää reissuun vielä toinenkin näyttely, Virossa.

Helle todella helli Espoossa. Onneksi kentän reunalta riitti varjopaikkoja koirille. Näyttelypaikka oli muutenkin hyvin valittu. Tuomarina oli englantilainen kasvattajatuomari Jan Rual.
Auran esiintyminen kehässä sujui paljon paremmin kuin Vantaan pentunäyttelyssä, valittiin "isojen" pentujen parhaaksi nartuksi ja kun velipojista ei ollut vastusta niin päätyi peräti oman ikäluokkansa rop-pennuksi. Lopullinen sijoitus oli BIS2-pentu. Feta sai EH:n. Fetan esittäminen on aina niin mukavan helppoa, meidän ihmisenmieli ♥


Erikoisnäyttelyn tuomarilta olisin toivonut kyllä hieman perusteellisempaa arvostelua, tosin olihan koiria paljon ja aikataulu tiukka, mutta silti. Esim. uroksia laitettaessa "arvojärjestykseen", hän valitsi suoraan joukosta pois osan, mielestäni liikkeet ovat niin oleellinen osa paimenkoiran arvostelua, että hän olisi voinut juoksuttaa koko poikalauman.

Erkkari oli järjestelyjen osalta hyvin onnistunut, isot kiitokset ahertaneille.

Paimentelua

Viisi briardia ohjaajineen suuntasi Rymättylään Kaisan paimennusoppiin http://www.koirataito.net/ ja vettä satoi, tietty. Kamera oli kyllä meilläkin matkassa, mutta ei raaskittu sitä sateeseen ottaa. Susannin kuvailuja sadetakin suojista on täällä: http://karoonan.kuvat.fi/kuvat/Sekalaisia+2010/Paimennus+19.6.2010/

Ensin Kaisa piti meille luennon ja sen jälkeen jokainen koira pääsi kolmesti hommiin lampaiden kanssa. Harjoiteltiin paimensauvan käyttöä, lampaiden kuljettamista, haettiin sopivaa etäisyyttä koiran ja lampaiden välillä yms. Oli mielenkiintoinen päivä, selkeitä eroja näkyi koirien käyttäytymisessä. Pihkalle selvisi parhaiten mistä hommassa on kyse kun taas Aura keskittyi lähinnä lampaan paskan syömiseen.

Auran ensimmäinen näytelmä

Auran ensivisiitti näyttelykehässä Vantaalla Päivi Eerolan tuomaroimana sujui yllättävän hyvin. Jännitin tytön esiintymistä ja sitä, että antaako tuomarin koskea, mutta suht mukavastihan tuo meni. Mitä nyt itse jännittäessäni sähläsin... tulipahan koira esitettyä todella vapaasti :D

Tosin luulin, että pentunäyttelyyn mennään naturellina ja noin niin kuin pystymetsästä, mutta kanssakisailijoina olikin kauniisti laitettu sisarusparvi, joilla oli myös kehäkäytös kiitettävää, kyllä hävetti ;)

Pientä päivitystä

Meille kuuluu yhtä hullunmyllyä. Lauran lakkiaisiin on pyritty valmistautumaan hyvissä ajoin ja silti tuntuu, että kaikki on edelleen kesken.

Ja tämä valmistautuminen on tietenkin ollut pois koirilta.

Auran kanssa saatiin pentukurssi päätökseen, muuten se on saanut kasvaa täysin pellossa ja se kyllä näkyy. Muuta ei osaa kuin kerjätä hienosti.

Parissa näyttelyssä ollaan käyty pitämässä sadetta. Salossa Feta sai ensimmäisen sertinsä ja oli rop. Harjavaltaan pääsi myös veteraani Mirkku mukaan, molemmat koirat saivat ERIn ja lähestulkoon myös samanlaisen arvostelun... meidän yö ja päivä.

Eilen käytiin uittamassa koiria ja Aurakin osaa jo uida :) Tyttö porhalsi isojen perässä veteen vauhdilla ja äkkisyvä pääsi yllättämään. Hetken rannalla luulin, jotta nyt täytyy itsekin heittää talviturkki, kun pentu oli muutaman sekunnin pinnan alla. Mutta sieltähän se poksahti pintaan kuin korkki ja upeasti kauhoi rantaan. Ja sitten sama uudelleen ja uudelleen... eli ei ainakaan kauhua tullut vettä kohtaan ja vaikuttaa samanlaiselta vesipedolta kuin Mirkku.

Ahne, ahneempi, Aura

Eipä paljon ehdi blogiin kuulumisia kirjata, Auran kanssa pyrin kulkemaan "maailmalla" niin paljon kuin mahdollista ja Mirkullekin pitäisi löytää sitä omaa aikaa.

Pentukurssille päädyin sitten kuitenkin menemään, tuntuu, että tarvitsen tuohon Auraan hieman enemmän käyttöohjeita. Mahtava tyttö tekemään ja keskittymään missä vaan, olemaan oman väen kesken, mutta ei tahdo oikein suvaita vieraiden koskettelua :( Ei räyhää eikä riehu, iholle ei vaan saisi tulla.

Ja Aura on ahne, pelottavan ahne, enkä tällä nyt tarkoita sellaista "hui se puri melkein sormeen"-touhua.

Annoin koirille pihalle rustot, kävin sisällä, takaisin ulos, ajatuksena ottaa Auralta rusto pois ja katsoa sanooko se minulle jotain. Eipä ollut Auralla enää rustoa... luulin, että Mirkku oli käynyt ottamassa sen. Illalla alkoi köhiminen ja sitten yhtäkkiä oksensi koko ruston ulos. Ruston, joka oli yli 20 cm pitkä! Mukavaa, että tuli oksentamalla ulos, eikä repinyt suolistoa... Tästä lähin tuo koira ei saa mitään naudan polvilumpiota pienempää.

Sunnuntaina päästiin kentällekin, oikein useamman briardin voimin. Oli huippu kivaa! Kiitos Ellu, Satu ja Mika!

Mika Vähän hienoja kuvia 25.4.

Vielä on vauhtia Mirkun luoksetulossa

Ja pakkohan oli kokeilla myös "pyörän päällä" olevaa keinua

Feta ja Laura

Fetalle haettiin vauhtia noutoon

Ja luoksetuloon :)

Aura pääsi kokeilemaan rautaputkea, joka ensin ihmetytti erilaisuudellaan

Mutta makkaran perässä mennään läpi mistä vaan...

Ja sitten ihmeteltiin kiikkerää puomia (näin varmaan pilattiin pohja puomin opettelulta)

Aurallekin hieman luoksetuloa :)

Ja ennen kaikkea leikkiä...

Feta 4 vee!

Fetan neljävuotissynttäreitä juhlittiin tietenkin asianmukaisin menoin, maksalaatikkokakulla ja pehmolelulahjoilla, mutta synttäreiden kunniaksi kävimme myös Ruissalossa. Vaikka Feta ja Aura tulevat jo loistavasti toimeen ja leikkivät tuntikausia, Feta nauttii yli kaiken päästessään ulos ilman Miraa ja siskontyttöä.

Kuulumisia

Tältä meidän lattiat näyttää nykyään...

Ja nyt kuulumisia: Aura Ei Onnu. Pari päivää sitä pidettiin levossa, annettiin Rimadylia jne. Seurauksena yksi tuhottu kevythäkki ja muutamat tuhotut hermot... Sitkeästi yritin pitää sitä aloillaan: työnsin revityn häkin rikkinäisen aukon seinää vasten ja laiton pennun häkkiin kattoluukun kautta ja junttasin vielä häkin tuolilla tiukasti paikoilleen..

Seuraavassa vaiheessa näen, miten Aura punnertaa itsensä ulos kattoluukusta, vapaudesta riemastuneena laukkaa, loikkaa n. 3 metrin loikalla isolle sohvalle, hyppää pienelle sohvalle ja siitä riemukas jatkoloikka Fetan selkään laskeutuen alas karvoja liaanina käyttäen, ajattelin, että antaa olla.

Ilmeisesti kyseessä on ollut joku venähdyksen tapainen.

Ja syylliseksi revittyyn pesusieneen paljastui pentu, joka tuli taloon lähes 8 vuotta sitten ;)

Voi kurjuuden kurjuus

Aura ontuu. Tuli taas mieleen Mirkun pentuaika... samanikäisenä sille kävi tapaturma... ja nyt Aura ontuu. Mirkkuhan loukkasi jalkansa liukkaalla laattalattialla, joten Fetan ollessa pentu lattiat peitettiin matoilla ja samoin on tehty nyt. Mitään vahinkoa en ole pennulle nähnyt käyvän.

Ontuminen tulee näkyviin hetkellisesti ulkona umpihangessa juoksemisen jälkeen tai painiessa toisten koirien kanssa. Se ei rajoita sen liikkumista eikä ainakaan halua liikkua... Jalassa ei tuntunut olevan mitään kohtaa, jota se aristaisi. Kannuskynsiä epäilin ensin, mutta ei niissäkään tuntuisi olevan vikaa.

Siis eläinlääkäriin. Ja aikahan oli otettava siltä asemalta miltä nopeimmin sai. Auran jalkoja väänneltiin ja venyteltiin, ei mitään kipupistettä. Vasen takajalka ei ihan helposti taipunut äärivenytykseen, mutta kyllä tyttö aika pontevasti alkoi pistää vastaankin.

Nuori lääkäri oli selvästi hieman neuvoton kysymystulvani edessä, ehdotti kannuskynsien poistoa yms.

Lopulta pienen lämmönnousun perusteella hän diagnosoi Auralle kasvukivut. Pari viikkoa lepoa ja kipulääkitys. Koetetaan nyt pitää tuo elohiiri "levossa" ja katsotaan... Taidan varata jo nyt ihan vaan varoiksi ajan omalle asemalle kuvauksiin :(

Kyllä harmittaa tuon pienen, ihanan, touhukkaan pennun puolesta. En luullut salaman iskevän samaan kohtaan kahdesti.

No rokotukset tuli hankittua samalla reissulla ja Auran paino oli 14,2 kg.