lauantai 13. syyskuuta 2008

tokokisat Turussa

Me oltiin Fetan kanssa taas tokokokeessa, nyt ihan tässä lähellä. Tällä kertaa ei jännittänytkään niin paljon, onnistuineiden maahanmenojen jälkeen oon alkanut jotenkin luottaa Fetaan enemmän. Koe alkoi hyvin, ilmeisesti Feta kokee olevansa liian arvokas reagoidakseen tuomariin millään lailla luoksepäästävyydessä ;D Paikallaoloonkin olen tyytyväinen, tosin Feta meni kahdesta käskystä maahan, mutta se johtui äidin häiritsevästä sijainnista. Feta pysyi tosi hienosti paikallaan, tuijotti vuorotellen mua ja äitiä ja mulkoili vaan paheksuvasti vieressä inisevää koiraa. Ilkka Sten antoi meille kuitenkin kympin, "Annan numeron ensin ja kysyn vasta sitten. Eli annoitko kaksi käskyä?" :D
Seuraamiset olivat molemmat haahuilua, en tiedä mitä oikein tapahtui. Eilen otin kaikki kisaliikkeet ja Feta seurasi taas oikein nuollen. Maahanmeno meni nollille, ajattelinkin ettei sitä onnea kestäisi pitkään, enkä ymmärtänyt antaa tuplakäskyä. Liikkeestä seisomista tuomari taas kehui paljon, Feta pysähtyi heti käskystä.

Luoksepäästävyys 10
Paikallamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen vapaana 7
Liikkeestä maahanmeno 0
Luoksetulo 9
Liikkeestä seisominen 10
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
yht. 162

Voitte vaan uskoa, että on hienoa tulla kehästä koiran kanssa ja ensimmäisenä kuulla "kannustavan äiteen" kehun: "Olisit saatana voinut edes antaa sen tuplakäskyn, taas meni ihan päin persettä koko kisa eikä saada edes ruokasäkkiä palkinnoksi." Kiitos vain mukavasta kisakumppanista, toivottavasti tuo ei periydy! :)

Eli tosiaan, Feta sai nyt kolmannen ykköstuloksen ja on siis TK1 Chaccado Befeta. Nyt oon jo tosi tyytyväinen, oon kuitenkin kouluttanut Fetan itse aika pitkälti ilman ryhmässä treenaamista esimerksi (jos äitiä ei lasketa, eli ei).


3 kommenttia:

Teija kirjoitti...

Nyt on "äiteen" pakko kommentoida... Ensinnäkin saatana ei kuulu sanavarastooni, kyllä se minun kiljaisuni taisi alkaa vienosti v:llä, nih. Ja enkä minä sitä ruokasäkkiä halunnut palkinnoksi, vaan sen vinkukanan...
Mirkun kanssa kisatessa olin aina aivan tönköjäykkänä jännityksestä, mutta se oli kuitenkin vielä pientä siihen jännittämiseen nähden, mitä on nyt ollut Lauran ja Fetan kisoissa. Ja kehän reunalla on ollut yhtä tuskaa seurata välillä heidän menoaan varsinkin, kun ennen kisaa hoen, että varmista ja rauhallisesti jne. ja kisoissa saa katsoa, kun yksi vaan mennä viuhtoo... Ja hypyn jälkeen Lauran palatessa koiran viereen kuuluu reipas käsky: hyppy! Onneksi Feta teki, mitä kuuluukin :D ja tuomarikin kommentoi, että on se hyvä, että koira osaa liikkeen eikä kuuntele ohjaajaa... Mutta ylpeä olen teistä molemmista!!!

Sari kirjoitti...

Voi Laura parka.. saat hävetä äitiäsi ihan urakalla.. äiteelle voisi antaa vähän rauhoittavaa lääkettä ennen kisaa, niin kaikki olisivat tyytyväisiä!??
Varsinainen asia: HYVÄ LAURA & FETA!!! Kohti avointa ja sen yli.. t. Sari & Ossi

Virpi kirjoitti...

Ylpeitä ollaan täälläkin, äidistäkin (vaikkei se aina osaa, ni parhaansa se yrittää...)!
Go girls!