Auran paras synttärilahja

20.11. meijän pikkulikka täytti jo 2 vuotta, on muka jo aikuinen koira :D

Synttäreitä juhlistettiin viemällä Aura vihdoin ja viimein lonkkakuviin ja samalla se siirrettäisiin Suomen rekisteriin.

Hieman olin ihmeissäni, kun kuvat tupsahtivat liitteineen päivineen kotiin seuraavalla viikolla. Soitin eläinlääkärille ja ihmettelin, että oliko papereissa/kuvissa jotain vialla. Eläinlääkäri osottautui aidoksi turkulaiseksi toteamalla "kui mää nyt tommottis mahron tehrä". No kuvat takaisin kuoreen ja osoitteeksi kennelliitto ja odotus jatkui... Kennelliitto osaa kyllä pitää hullua jännitykessä, ensin tulee lasku rekisteröinnistä ja parin päivän päästä seuraava lasku kuvauslausunnosta. Tulos oli A/A ja 0/0. Olen onnesta soikeana, ei ainakaan luuston pitäisi haitata Auran menoa. Minua on niin surettanut Mirkun puolesta, koiralla olisi kovat menohalut, mutta kroppa ei kestä.

Mirkku on ollut koko syksyn ilman kipulääkettä, mutta nyt on joku vialla. Ei ruoka maistu, mitään selvää kipukohtaa ei löydy ja herkut kyllä kelpaa. Tekisiköhän tuo taas juoksua, joskus aiemminkin ollut vastaavaa syömättömyyttä.

Tänään olen kyllä hävennyt tätä lähes 10-vuotiasta koiraani. En olisi koskaan uskonut, että täytyy soittaa naapurille ja pyydellä anteeksi Mirkun käytöstä. Jere oli vienyt sen päivällä ulos ja naapurin koiran nähdessään Mirkku oli pätkässyt vanhan flexin rikki ja painellut pöllyttämään naapuri Likkaa. No eihän se kiinni ota, mutta inhottava ja nolo tilanne varsinkin kun perheen nuori tytär ulkoilutti heidän Likka-koiraansa.

No paha sai palkkansa, Mirkku oli oikaissut "karatessaan" takiaispuskan läpi ja ilta on kulunut mukavasti niitä irrotellessa :D