Lumi tuli, lumi meni...

Lähes pari kuukautta viime päivityksestä, mihinköhän se aika oikein menee... Tuntuu, ettei ole tapahtunut mitään erityistä, mutta kun ajattelee niin on ollut hautajaiset, koeviikkoja, flunssaa ja sitten täällä on satanut, satanut ja satanut ja vielä kerran satanut. Lauran ja Fetan treenit ovat jatkuvasti peruuntuneet, argh.

Pari viikkoa sitten saimme tänne viikoksi talven! Koirat nauttivat lumessa peuhaamisesta ja minä siitä, ettei ollut kuraa sisällä...

Lähdettiin pellolle ottamaan joulukorttikuvia Lauran kanssa, matkalla napattiin mukaan vielä naapurin Eppu-vehnis emäntineen. Eppu on sellainen ylienerginen, hieman alle vuotias poika, jonka kanssa Mirkku vaihtaa joka arkiaamu kuulumiset tuossa klo 6 jälistä... Eppu nautti tyttöjen kanssa peuhaamisesta, mutta sitten nuo alkoivat tehdä sille kiusaa hyppäämällä aina ojan toiselle puolelle.... ja ei Eppu sitten loppujen lopuksi niin paljon nauttinutkaan, kun sai Mirkun jakamattoman huomion :D

Epun lähdettyä otettiin kuvia joulukorttiin ja sen jälkeen Mirkku ja Feta intoutuivat pieneen hippaleikkiin. Fetan kannalta leikeillä on aina hieman surullinen loppu.

Surullisia uutisia on kuulunut paljon viime aikoina ystäviemme koirista; nuori sakutyttö Fanny päädyttiin lopettamaan jatkuvan sairastelun vuoksi. Kaunis, komea ja hienokäytöksinen vanhaherra Bonus siirtyi sateenkaarisillalle. Bonus oli hienoimpia tapaamiani belgejä.

Ja nyt viimeksi kuului suru-uutinen Mantasta, Miran emästä. Manta oli minulle se BRIARDI. Jotenkin sitä ajatteli, että Manta mennä porskuttaa aina vaan, vaikka ikää karttuu. Jaanalle ja perheelle lämmin osantotto.

Mukaviakin uutisia on sentään tullut; Fetasta tuli täti. Nera-sisko pyöräytti 10 penneliä, pentusia voi käydä ihailemassa chaccadon kotisivuilla.