Fetan sairastelut

Pitkästä aikaa tulee päivitystä täältä toisestakin "perheestä", vaikka aihe valitettavasti onkin
aika ikävä...
Fetahan on jo oikeastaan useamman vuoden oireillut takapäätään, ja vei jonkin aikaa hahmottaa, että kipu on vasemmassa takajalassa. Hierontaa kokeiltiin, lonkat, polvet ja selkä kuvattiin eikä mitään löytynyt. Jokatapauksessa takajalan oireilu on koko ajan mennyt huonommaksi, eikä Fetalta ole enää pitkään aikaan onnistunut laukkaaminen, hyppiminen tai edes portaissa kävely. Etenkin väsyneenä siltä voi helposti mennä koko takapää alta. Tietenkin olen tästä ollut todella surullinen, kaikki treenaaminen on jäänyt jo aikoja sitten mutta nyt on sitten jäänyt pidemmät lenkit ja leikitkin.

Ja niin kuin tuossa ei olisi tarpeeksi, löysin alkukesästä ennen briardien erkkaria Fetasta pari pattia, jotka käytiin poistamassa. Fetan huonovointisuuden vuoksi halusin siitä myös verikokeet. Patit paljastuivat harmittomiksi, mutta verikokeissa Fetan haima-arvot olivat selkeästi koholla. Minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia koirien haimasairauksista, ja olin tietenkin aivan kauhuissani, niin kuin olen edelleenkin. Antibiottikuurista ja ruokavaliomuutoksesta huolimatta seuraavat verikokeet paljastivat haima-arvon vain nousseen aivan huippuunsa, mikä siis käytännössä tarkoittaa haimatulehdusta. Vakieläinlääkäriltä loppuivat keinot tässä vaiheessa, ja onnistuin löytämään Turusta ýhden eläinlääkärin, joka tekee haiman ultraäänitutkimusta. Ultrassa ei kuitenkaan näkynyt merkkejä tulehduksesta, joten ell antoi ohjeet jatkaa ruokavaliota (riisi, sei, ylikypsät kasvikset) ja seurata koiran vointia.

Tietenkin olin helpottunut kun ultrassa ei mitään näkynyt ja uskoin taudin siitä sitten hiipuvan, mikä ikinä se olikaan. Fetan vointi on kuitenkin tasaisesti huonontunut, ja eniten se näkyy siinä, että Feta nukkuu suurimman osan päivästä, eikä se aina jaksa kunnolla tervehtiä tuttuja tai edes mennä aamulenkille. Se voi pissata vaan kerran päivässä eikä välttämättä jaksa muuten lähteä ulos. Toisaalta se on hetkittäin hyvinkin pirteä, ja se tietenkin vaikeuttaa jo sen ennestään vaikean päätöksen tekoa, joka varmasti jossain vaiheessa on edessä.

Tuntuu vaan hurjan epäreilulta, että Fetalla, joka on koko elämänsä ollut ehdottomasti paras ystäväni ja jonka hyväksi tekisin oikeastaan mitä tahansa, on kipuja joita en voi helpottaa ollenkaan. Kovasti minullakin on ikävä treenikentillekin, mutta vaikka Feta jonkun ihmeen kautta paranisikin niin niille meillä ei enää ole asiaa. Edelleen tietenkin seurailen Fetan vointia ja mietin jatkuvasti minkälaisia vaihtoehtoja eläinlääkärillä olisi sen parantamiseksi tai tutkimiseksi. Nukutusta en usko Fetan enää kestävän, ja vaikka sen sisäelimet saataisiinkin kuntoon, sen jalka on edelleen tosi huonona.

Tällä hetkellä Fetan päivät kuluvat siis sohvalla loikoillessa Kinnas-kissan kanssa, riisiä ja seitiä mussuttaen, eli ei se aina niin ikävää ole :) Ihan hirveästi toivon, että sen olo tuosta helpottuisi, eikä ainakaan enää menisi huonommaksi. Koitan jatkossa päivitellä vähän tarkemmin meidänkin kuulumisia, ja olisi tosi hienoa myös kuulla jos jollakin on haimasairauksista kokemusta.

Ei oo vanhaksi tulemista

Päivitykset laahaavat perässä pahasti ja syynä on blogin salasanan unohtaminen :D

Sähköpostiosoite, johon uusi salasana olisi voitu lähettää ei ole enää käytössä... No kunnon kaupungin työntekijä käytti tänään puolet työpäivästään soittelemalla eri paikkoihin ja tuhlaamalla pankin avainlukulistasta puolet tunnistautumalla eri palveluihin. Nyt pelittää taas :)

Viimeiset 4-5 viikkoa on ollut varsin hiljaista koirarintamalla. Sairastelin tolkutonta yskää, joka sitten osottautui mykoplasmaksi. Treenata ei ole huvittanut yhtään, kävelylenkkejä en ole jaksanut tehdä, onneksi huushollissa on kaksi reipasta kepoa, jotka ovat huolehtineet koirien ulkoilusta.

Ennen sairastelua Sari ja Ossi käväisivät Turussa, mutta silloinkin treenaus jäi yhteen tokokertaan, muun ajan juoksimme sienestämässä ja illat kuluivat sienien putsaamisessa :)

Sari tuli jo keskiviikkoiltana Turkuun ja toi Ossin meille (itse mokoma pääsi Börsiin asustelemaan). Ossi on kyllä huippu jätkä. Varsin luontevasti se asettui meille. Mirkku oli näyttävinään sille kaapin paikan ja Ossi oli hyväntahtoisesti tottelevinaan muoria :D Myös Aura, joka on varautunut vieraita koiria kohtaan on Ossin kanssa luontevasti. Ossi vaan on niin <3

Syksyn suurin murhe ja huolenaiheuttaja on meidän Feta.... Toivottavasti Laura ehtisi/jaksaisi kirjoittaa Fetskun sairastamisesta.