maanantai 29. heinäkuuta 2013

Voi meidän kolmijalkaista

Mirkun poismenon jälkeen Auralla riitti ihmeteltävää pari kolme päivää. Aina aikaisemmin ulkoa tullessa Mirkku oli ovella vastassa lelu/tossu suussaan ja urahti Auralle, että minä jatkan tästä emännän kanssa ja Aura meni pedilleen rappujen alle. Nytkin se meni suoraan omalle pedilleen ja tuli hämmästyneen näköisen parin sekunnin päästä katsomaan, että missäs se pirttihirmu on.  Samoin ruokailut olivat Auralle outoja. Aina Mirkku sai ensin ruuan ja nyt Auran saadessa kupin eteensä ja luvan syödä se vaan "nyki" paikoillaan ja katseli ympärilleen, että mitä tämä nyt on. 
Aura on myös siirtynyt parvekkeelle nukkumaan öisin, olin luullut, ettei se välitä siitä, mutta ilmeisesti sillä ei ollut lupaa mennä Mirkun kanssa sinne :).

Tyhjää on ollut meillä ihmisilläkin, kun Mirkku puuttuu.

Sunnuntaina 14.7. oli pitkästä aikaa agitreenit ja ajattelin raahautua sinne, oli hieman huono omatunto Auran puolesta, kun en ollut saanut aikaiseksi tehdä sen kanssa mitään koko viikkona. Aura oli oikein vauhdikas ja innokas päästessään pitkästä aikaa hallille. Ja se tietysti kostautui varsin ikävästi. Aura meni luvatta puomille ja kääntyi katsomaan taakseen, että mihin minä jäin. Aura kokemattomuuttaan humskahti alas korkealta ja varsin pahasti oikean etutassunsa päälle. Voi sitä huutoa. Aura ei ole aiemmin loukannut itseään ja en oikein osannut arvioida, että sattuuko oikeasti kovin vai onko se vaan hämmästynyt kivusta. Hieman aikaa sitä rauhoteltuani, ei laskenut edelleenkään jalkaa alas, joten pakko oli todeta, että kyllä nyt sattuu ja kovin. Koira syliin ja kannoin sen autolle.
Kotona kipulääkettä ja kylmää jalkaan, mutta maanantaina ei edelleenkään ottanut jalalle, joten lääkäriin. Jalka kuvattiin ja väännneltiin. Murtumaan ei löytynyt ainakaan ranteesta, joka oli selvimmin turvoksissa. Koira lepoon ja kipulääkekuurille.

Auraa on nyt ajelutettu ympäri Varsinais-Suomea. Ollaan Tomin kanssa kierrelty läpi kaunista saaristoa ja Aura päässyt aina mukaan. Tylsää sillä olisi ollut vain kotona olla.

Tässä kaffettelua Korppoossa.

Viikon päästä soitin lääkärille uudelleen, koska Auran jalka ei oikeastaan ole mennyt kovinkaan paljon paremmaksi. Toki kulkee jo portaita ja tukee jalalleen.
Hänen mukaansa toipuminen noin kovasta iskusta ottaa pitkän ajan ja kirjoitti lisää kipulääkettä sekä ohjasi meitä kääntymään ortopedin puoleen, koska hänen kykynsä/mahdollisuutensa hoitaa omalla klinikallaan ovat rajalliset tällaisissa tapauksissa. No ortopedin metsästys alkoi ja ovat kaikki lomailemassa vielä muutamia viikkoja. Yhdelle klinikalle vien tänään kuvan konsultoitavaksi.

Harmittaa niin vietävästi. Vaivalla saadut kisapaikat olen peruuttanut elokuulta, ehkä eniten jurppii ettemme päässeet osallistumaan piirimestaruusjoukkueeseen.
Tärkeintä on toki, että Auran jalka tulisi kuntoon ja se saisi nauttia koiranelämästä täysillä. Kisoja tulee ja menee. Onneksi ehdimme sentään korkkaamaan AVO-luokan.

Tässä Auran menoa eilen Kuusiston linnan raunioilla.





tiistai 9. heinäkuuta 2013

Manmainio Miäletön-Mira "Mirkku" 6.3.2002 - 8.7.2013

Sairaudet veivät meidän mummokoiran voimat. 

Luopuminen Mirkusta ottaa minulle todella koville. Se oli niin rakas, rakkain.

Kiitos Jaana, että saimme Mirkun perheeseemme!



Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua 

Kiitos Mirkku, Hyvä Tyttö!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Suomen Briard ry:n toko-rotumestaruuskoe ja erikoisnäyttely

Herätys klo 04 ja auton nokka kohti Järvenpäätä, huoh. Erittäin epävarmana osaamisestamme osallistumassa ensimmäisiin AVO-luokan karkeloihin.
Kisaa edeltävällä viikolla olin ottanut päivittäin muutaman lyhyen tokosession. Suurimpana ongelmana oli luoksetulon pysäytys. Perjantainä päätin vaihtaa suullisen käskyn käsimerkkiin ja kokeilla, että miten se toimii. Noudossa tökki, että joko Aura ryntäsi ilman lupaa kapulan perään tai sitten se mutlasi kapulaa. Ja sitten vielä Aura alkoi ennakoida sivulle tuloa, ja jäi silleen kivasti puoliväliin.

Kisan tuomaroi Riikka Pulliainen.
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Noutaminen 8
Kauko-ohjaus 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutelma 10
Yhteispisteet 188,5.

Kisailu sujui yli odotusten. Paikallaolo ok. Seuraaminen sujui ihan ok ja pikkuhiljaa siinä alkoi tolkuton jännityskin laantumaan, kun huomasin, että Auran hyvässä vireessä ja tykkää tehdä. Ja luoksetulo, juhuuu. Siihen pyssäs :D Miinusta tuli juuri tuosta ennakoivasta sivulle tulosta lopussa kuten myös noutamisessa. Kauko-ohjauksessa Aura teki hitaasti, mutta miinukset tulivat lähinnä minun liian pitkistä käsimerkeistä. Ja nouto :D, ei pieni briardi aina voi nähdä minne se kapula lentää. Ensin ohijuoksu ja sitten palaaminen kapulalle riemukkaalla loikalla...
Tuomari antoi kyllä aika kiltisti pisteitä, moni muu olisi kyllä rokottanut paljon enemmän esim. juuri noista sivulletuloista. Auralle tuli vielä rotumestaruuskin ja palkinnoksi aivan ihana nalle <3 p="">
Kauneuspuolella tuomaroi Wera Hübenthal. Aura sai erin ja olin oikein tyytyväinen, sitä enempää ei voi erikoisnäyttelystä Auralle toivoakaan.
"Exl. size and type. Could have some more ???, otherwise nice head & expression. Exl. neck and body. Nice angulation. Moving very well. Exl. coat, colour & temperament."

Annamari Aarnion ottama kuva Aurasta näyttelyssä.


Auralle reissun parasta antia olivat varmasti järveen pääsy Tarton kanssa, reipas ralli rantanurmikolla (Se siis ihan oikeasti leikki Tarton kanssa!) ja Lohjan ABC:llä ruokailu :D.


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Näyttelyreissu Viroon

Ensimmäisenä kesälomapäivänä lähdettiin Tomin, Lauran, Auran ja Tarton kanssa kohti Viroa ja Haapsalun sekä Luigen näyttelyitä. Lähtöä varjosti iso huoli Mirkusta, jonka kunto romahti edellisellä viikolla. Mummokoiran vointi näytti tasaantuvan, joten uskaltauduin lähtemään matkaan.

Laivalla koirat otettiin kannelle ja kyllä nuo briardit herättävät ihmisten mielenkiinnon. Paljon saivat rapsutteluja ja pääsivät taas moniin valokuviin.
Auran luonnetestin jälkeen kävin kentällä muutamia kertoja vain leikkimässä sen kanssa ja olin tyytyväinen, kun se ei ainakaan reagoinut naapurikentän ampumisiin ja oli ihan oma itsensä. Samoin nyt laivalla se ei välittänyt mistään kolinoista ja paukkeista.

Tallinnasta ajettiin suoraan Haapsaluun, majoittauduttiin hostelli Reinholdiin. Oli edullinen ja varsin oiva majapaikka näin koirien kanssa reissaamiseen. Odotellessamme Haakin naisia saapuvaksi käytiin kiertelemässä Haapsalua, joka on  varsin viehättävä pikkukaupunki. Illalla käytiin syömässä porukalla ja otettiin kaikki neljä koiraakin mukaan :). Syömään tuli myös Auran Mikkuveljen omistaja Kadri, joten sai kuulla hieman Mikkunkin kuulumisia.


Lauantaiaamuna taivas sitten repesi, kuten oli ennustettukin. Onneksi Tiinalla oli myyntikoju molemmissa näyttelyissä ja näin ollen iso teltta mukana, jonka suojiin saimme koirien häkit. Haapsaluun saapui myös Tarton velipoika Bonus Hiidenmaalta. Bonus pääsi vuohitilalle asustelemaan ja tietysti piti ostaa myös kotiinviemiseksi ihania, maukkaita vuohenjuustoherkkuja. Haapsalusta Tomi ei ottanut liiemmin kuvia sateen vuoksi.


Sisarukset vetivät rallia :) Tarto, Balatro ja Bonus:




Briardit tuomaroi varsin hauskanen norjalaistäti Anne Indergaard. Erittäin vilkkaalla Tartolla oli vaikeuksia rauhoittua kehässä esiintymään edukseen, mutta pomppukone sai kuitenkin erin. Auran esittämisessä jännitin, että miten suhtautuu luonnetestin jälkeen itseään tutkivaan vieraaseen ihmiseen, mutta no hätä. Tyttö seisoi tyynesti ja antoi tädin tutkia.

Auralle eri arvostelulla:
"3 years old bitch. Excellent size and proportion. Feminine head, with lovely impression. Could have more angulation in front. Streng body,  moderate kind angulation but the angulation she has front and behind in balanced and she uses it to advantage. In good coat. Steady temperament."
Auralle serti ja vsp. Ropiksi tuli aivan ihana törrökorvainen vetsku-uros.

Aura on tuollainen raamikas, perusnätti narttu, jonka suurimpana minuuksena on suht lyhyt  ja vaaleahko, sekavärinen turkki. Verrattuna esim. voittaneeseen urokseen Aura ei todellakaan aiheuta yleisössä mitään wow-huokauksia :D.

Näytelämän jälkeen lähdettiin oitis sateisesta Haapsalusta kohti Luigen sateita.
Tallinnassa asetuttiin hotelli Dzingeliin, joka näyttikin täyttyvän tasaisesti koirakansasta. Iltasella käytiin oman väen kesken syömässä, ajeltiin katsomaan näyttelypaikka ja köllöteltiin. Tarto sai hieman rauhoittua kaikesta hälinästä ja suureksi ihmeekseni myös Aura osoitti pieniä lämpiämisen merkkejä Tartoa kohtaan. 

Sunnuntaina briardit arvosteli charmantti herra Avi Marshak Israelista. Nyt Tarto oli kuin eri koira, jaksoi seistä hienosti ja juokseminenkin onnistui junnusertin edestä.



Ja Auralle myös eri ja serti arvostelulla, jonka lisään joskus, jos saan siitä jotain selvää. Niin täynnä lyhenteitä, etten oikein saa tolkkua :D

Onneksi eivät Laura ja Tarto päässeet vielä hyppimään nenille, joten Auralle rop :D
Jäätiin vielä ryhmäkehäänkin ja höpöttelemään Tiinan ja muiden tuttujen kanssa. Ryhmäkehässä päästiin juoksemaan kierros ja sitten kiitos ja ulos :) .




Auralla on kolme sertiä Virosta, joten nyt pitäisi saada muuta tulosta aikaiseksi, jotta tyttö voisi valioitua synnyinmaassaan. Jotain tällaista olen tainnut Tiinalle luvata tyhmyyksissäni :) .

Vielä pikainen käynti Peremarketissa ja sitten väsyneenä kotimatkalle. Taas otimme koirat laivaan, minusta on vastenmielistä jättää ne kesäkuumalla autoon. Nyt otimme yhden häkin mukaan, jotta muut pääsevät ostoksille/syömään yhden pitäessä koiria.
Ensimmäisenä jäin koirien kanssa kannelle. Tarto häkissä ja Aura remmissä. Laivan lähtiessä alkoi aivan mieletön tuuli, joka tarttui Tarton häkkiin. Hups vaan ja siellä se meni volttia heittäen pitkin kantta. Auralle paikka käsky, kassi Auran jalkoihin ja ryntäsin häkin perään. Tarto ketteränä tyttönä oli kuin hamsteri juoksupyörässä. Kun huomasin, ettei sille ollut käynyt mitään en meinannut kyllä saada nauruani katkeamaan millään. Ja kyllä nauroivat muutkin kannella olijat. Tarto oli kieltämättä hieman koomisen näköinen kurkkiessaan luukusta pyöritysten jälkeen.

Mutta joka matkalla pitää myös tapahtua jotain ikävääkin. Ollessani ostoksilla, Tomi piti Auraa ja yhtä äkkiä oli joku japanilaisturisti ollut Auran kanssa naamat vastakkain. Aura oli murahtanut, mutta ilmeisesti sen hammas osui "vahingossa" tätä miestä otsaan ja siihen tuli jälki. Ei mitään suurta draamaa, ja mies itse oli ollut pahoillaan, että oli lähestynyt koiraa noin. Mutta ikävä tapahtuma kaikkineen.

Kotona odotti touhukas mummelikoira, jolla oli paljon kerrottavaa :) Tarinatuokio loppui lyhyeen, kun se sai ihanan tuliaisensa; nallewubban suuhunsa.

Mukava reissu, rasittava, mutta mukava. Ensi viikonloppuna onkin vuorossa erkkari ja tokomestis. Tokoon osallistumista vielä hieman arvon, koska en ole jaksanut treenata oikeastaan yhtään. Mirkku, työt ja laiskuus on vienyt suurimman tarmon. Tai sitten mennään vaan reilusti ottamaan maksullinen treeni. Saas nähdä.