keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Pikkuperkeleestä on kasvanut jo aika iso sellainen…

Aura alkaa olla jo ison tytön mitoissa, painoa n. 26,5 kg ja korkeutta ennen himpun yli 60 cm kuin ali. Aura on oikein mukavasti kaikesta tekemisestä syttyvä tyttönen, jaksaa keskittyä ja touhuta jo pidemmänkin aikaa.
Mutta tämä Bettyn ja Faberin rakkaudenhedelmä saisi olla varustettu huomattavasti vähemmällä itsetunnolla, sen usko omaan kaikkivoipaisuuteensa on horjumaton ja lisäksi pieni harkinta ennen suoraa toimintaa olisi sallittua. Eli toisin sanoen ensimmäiset koirien yhteenotot ovat tapahtuneet.
Pari tilannetta on sattunut niin, että kun olen tullut Auran kanssa treeneistä ja Mirkku on tulla höseltänyt vastaan autolle, niin tämä itseriittoinen ja itseensä tyytyväinen perkeles on käynyt takaluukusta suoraan Miran päälle. Ei siinä vielä hampaita ole käytetty, mutta varsin ikävää toimintaa 10 kk:n ikäiseltä ”pennulta”. Siinä on pitänyt hieman palautella Auraa maan pinnalle, minun Mirkkua eivät kakarat komenna.
Muutamia muitakin vastaavia tilanteita on ollut, ja on tosi kurjaa, että Aura kiskaisee oitis hihat ylös ja antaa tulla, ei pienintäkään merkkiä alistumisesta vanhemmalle koiralle.
Koirat voivat edelleen reissata kaikki samassa autossa, olla päivät yhdessä, syödä samassa huoneessa, ei siis tilanne ole niin paha, on vain opittava rauhoittamaan tiettyjä tilanteita, ettei liian suuria tunteita olisi pelissä.

Lauran kanssa tilattiin koirille ruokaa ja leluja zooplussasta. Laura lisäksi tilasi Fetalle oikean luksuspedin; keinonahkaa, pehmustetut reunat, käännettävä/pestävä alunen, siis oikea joka koiran unelma :) Fetakin oli oikein onnellinen lahjasta, siellä se makaili koko illan ja vahti sitä, ettei toiset vaan pääse lähellekään… maailman paras pahvilaatikko :D