sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulunviettoa

Jouluinen sää oli sateinen ja kurainen, mutta sisällä päästiin perinteiseen joulun tunnelmaan :) Kinkkua piti vahtia, ettei vaan kaveri saa herkkupalaa huomaamatta :)


"Pientä Auraa" piti välillä oikein lohdutella, kun isot tytöt kielsivät tulemasta keittiöön ;)


Aattoiltana jännitys alkoi tiivistymään, koska se pukki oikein tulee...

Mirkku aloitti perinteisen olohuoneen vahtimisen: kukaan muu koira ei saanut lähestyä kuusta ja "hänen lahjojaan"

 Vakooja oli päässyt tutkimaan paketteja Mirkun huomaamatta, tai sitten tuota Kinnasta ei lasketa Mirkun mielessä uhaksi

Jokainen paketti piti tarkastaa Mirkun toimesta, että voiko ne jakaa muille. Ihana, vanha Mirkku <3

Feta on ollut selvästi paremmassa kunnossa, pirteämpi ja leikkisämpi. Nyt taas viimeisen viikon aikana on tullut takapakkia ja eilen illalla selvästi näkyi, että sillä on kipuja. Olisiko muutaman luvaton jouluinen herkku aiheuttanut kivut? Kyllä sen Fetan silmistä näkee ja rauhattomasta olemuksesta. Meillä ei tietenkään ollut sopivia lääkkeitä Fetalle, koska Mirkulle varatut eivät sovellu vatsavaivoista kärsivälle. Aattoillalla lahjojen jakoa siirrettiin ja Laura lähti hakemaan apteekista helpotusta Fetalle. Nopeasti kipulääke vaikuttikin ja Feta siirtyi ihanan röhköpossun saatuaan nukkumaan rauhassa omiin oloihinsa toisten jatkaessa lahjojen avaamista. Eli Fetalla edessä vielä kerran lääkärireissu, jotta nähdään mihin suuntaan haima-arvot ovat menneet.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Auran paras synttärilahja

20.11. meijän pikkulikka täytti jo 2 vuotta, on muka jo aikuinen koira :D
Synttäreitä juhlistettiin viemällä Aura vihdoin ja viimein lonkkakuviin ja samalla se siirrettäisiin Suomen rekisteriin.
Hieman olin ihmeissäni, kun kuvat tupsahtivat liitteineen päivineen kotiin seuraavalla viikolla. Soitin eläinlääkärille ja ihmettelin, että oliko papereissa/kuvissa jotain vialla. Eläinlääkäri osottautui aidoksi turkulaiseksi toteamalla "kui mää nyt tommottis mahron tehrä". No kuvat takaisin kuoreen ja osoitteeksi kennelliitto ja odotus jatkui... Kennelliitto osaa kyllä pitää hullua jännitykessä, ensin tulee lasku rekisteröinnistä ja parin päivän päästä seuraava lasku kuvauslausunnosta. Tulos oli A/A ja 0/0. Olen onnesta soikeana, ei ainakaan luuston pitäisi haitata Auran menoa. Minua on niin surettanut Mirkun puolesta, koiralla olisi kovat menohalut, mutta kroppa ei kestä.


Mirkku on ollut koko syksyn ilman kipulääkettä, mutta nyt on joku vialla. Ei ruoka maistu, mitään selvää kipukohtaa ei löydy ja herkut kyllä kelpaa. Tekisiköhän tuo taas juoksua, joskus aiemminkin ollut vastaavaa syömättömyyttä.

Tänään olen kyllä hävennyt tätä lähes 10-vuotiasta koiraani. En olisi koskaan uskonut, että täytyy soittaa naapurille ja pyydellä anteeksi Mirkun käytöstä. Jere oli vienyt sen päivällä ulos ja naapurin koiran nähdessään Mirkku oli pätkässyt vanhan flexin rikki ja painellut pöllyttämään naapuri Likkaa. No eihän se kiinni ota, mutta inhottava ja nolo tilanne varsinkin kun perheen nuori tytär ulkoilutti heidän Likka-koiraansa.
No paha sai palkkansa, Mirkku oli oikaissut "karatessaan" takiaispuskan läpi ja ilta on kulunut mukavasti niitä irrotellessa :D

lauantai 19. marraskuuta 2011

Fetan sairastelut

Pitkästä aikaa tulee päivitystä täältä toisestakin "perheestä", vaikka aihe valitettavasti onkin
aika ikävä...
Fetahan on jo oikeastaan useamman vuoden oireillut takapäätään, ja vei jonkin aikaa hahmottaa, että kipu on vasemmassa takajalassa. Hierontaa kokeiltiin, lonkat, polvet ja selkä kuvattiin eikä mitään löytynyt. Jokatapauksessa takajalan oireilu on koko ajan mennyt huonommaksi, eikä Fetalta ole enää pitkään aikaan onnistunut laukkaaminen, hyppiminen tai edes portaissa kävely. Etenkin väsyneenä siltä voi helposti mennä koko takapää alta. Tietenkin olen tästä ollut todella surullinen, kaikki treenaaminen on jäänyt jo aikoja sitten mutta nyt on sitten jäänyt pidemmät lenkit ja leikitkin.

Ja niin kuin tuossa ei olisi tarpeeksi, löysin alkukesästä ennen briardien erkkaria Fetasta pari pattia, jotka käytiin poistamassa. Fetan huonovointisuuden vuoksi halusin siitä myös verikokeet. Patit paljastuivat harmittomiksi, mutta verikokeissa Fetan haima-arvot olivat selkeästi koholla. Minulla ei ole minkäänlaisia kokemuksia koirien haimasairauksista, ja olin tietenkin aivan kauhuissani, niin kuin olen edelleenkin. Antibiottikuurista ja ruokavaliomuutoksesta huolimatta seuraavat verikokeet paljastivat haima-arvon vain nousseen aivan huippuunsa, mikä siis käytännössä tarkoittaa haimatulehdusta. Vakieläinlääkäriltä loppuivat keinot tässä vaiheessa, ja onnistuin löytämään Turusta ýhden eläinlääkärin, joka tekee haiman ultraäänitutkimusta. Ultrassa ei kuitenkaan näkynyt merkkejä tulehduksesta, joten ell antoi ohjeet jatkaa ruokavaliota (riisi, sei, ylikypsät kasvikset) ja seurata koiran vointia.

Tietenkin olin helpottunut kun ultrassa ei mitään näkynyt ja uskoin taudin siitä sitten hiipuvan, mikä ikinä se olikaan. Fetan vointi on kuitenkin tasaisesti huonontunut, ja eniten se näkyy siinä, että Feta nukkuu suurimman osan päivästä, eikä se aina jaksa kunnolla tervehtiä tuttuja tai edes mennä aamulenkille. Se voi pissata vaan kerran päivässä eikä välttämättä jaksa muuten lähteä ulos. Toisaalta se on hetkittäin hyvinkin pirteä, ja se tietenkin vaikeuttaa jo sen ennestään vaikean päätöksen tekoa, joka varmasti jossain vaiheessa on edessä.

Tuntuu vaan hurjan epäreilulta, että Fetalla, joka on koko elämänsä ollut ehdottomasti paras ystäväni ja jonka hyväksi tekisin oikeastaan mitä tahansa, on kipuja joita en voi helpottaa ollenkaan. Kovasti minullakin on ikävä treenikentillekin, mutta vaikka Feta jonkun ihmeen kautta paranisikin niin niille meillä ei enää ole asiaa. Edelleen tietenkin seurailen Fetan vointia ja mietin jatkuvasti minkälaisia vaihtoehtoja eläinlääkärillä olisi sen parantamiseksi tai tutkimiseksi. Nukutusta en usko Fetan enää kestävän, ja vaikka sen sisäelimet saataisiinkin kuntoon, sen jalka on edelleen tosi huonona.

Tällä hetkellä Fetan päivät kuluvat siis sohvalla loikoillessa Kinnas-kissan kanssa, riisiä ja seitiä mussuttaen, eli ei se aina niin ikävää ole :) Ihan hirveästi toivon, että sen olo tuosta helpottuisi, eikä ainakaan enää menisi huonommaksi. Koitan jatkossa päivitellä vähän tarkemmin meidänkin kuulumisia, ja olisi tosi hienoa myös kuulla jos jollakin on haimasairauksista kokemusta.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Ei oo vanhaksi tulemista

Päivitykset laahaavat perässä pahasti ja syynä on blogin salasanan unohtaminen :D
Sähköpostiosoite, johon uusi salasana olisi voitu lähettää ei ole enää käytössä... No kunnon kaupungin työntekijä käytti tänään puolet työpäivästään soittelemalla eri paikkoihin ja tuhlaamalla pankin avainlukulistasta puolet tunnistautumalla eri palveluihin. Nyt pelittää taas :)

Viimeiset 4-5 viikkoa on ollut varsin hiljaista koirarintamalla. Sairastelin tolkutonta yskää, joka sitten osottautui mykoplasmaksi. Treenata ei ole huvittanut yhtään, kävelylenkkejä en ole jaksanut tehdä, onneksi huushollissa on kaksi reipasta kepoa, jotka ovat huolehtineet koirien ulkoilusta.

Ennen sairastelua Sari ja Ossi käväisivät Turussa, mutta silloinkin treenaus jäi yhteen tokokertaan, muun ajan juoksimme sienestämässä ja illat kuluivat sienien putsaamisessa :)
Sari tuli jo keskiviikkoiltana Turkuun ja toi Ossin meille (itse mokoma pääsi Börsiin asustelemaan). Ossi on kyllä huippu jätkä. Varsin luontevasti se asettui meille. Mirkku oli näyttävinään sille kaapin paikan ja Ossi oli hyväntahtoisesti tottelevinaan muoria :D Myös Aura, joka on varautunut vieraita koiria kohtaan on Ossin kanssa luontevasti. Ossi vaan on niin <3

Syksyn suurin murhe ja huolenaiheuttaja on meidän Feta.... Toivottavasti Laura ehtisi/jaksaisi kirjoittaa Fetskun sairastamisesta.


torstai 25. elokuuta 2011

Viimeinen lomaviikko

Viimeisen lomaviikon maanantaina lähdin ajelemaan kohti Savonlinnaa. Sari oli järjestänyt siellä minulle ja Auralle mahdollisuuden osallistua hänen treeniporukoidensa treeneihin. Heti maanantai-iltana painelimme metsään ja Sari teki Ossille esineruudun ja minä Auralle jäljen. Ossi hoiteli osuutensa hienosti ja meidän jäljestystä tuli seuraamaan Riitta (www.riliis.net). Kyllä minua jännitti, ihan kun kokeessa olisin ollut :).
No, mielestäni Aura jäljesti silleen kivasti ja olin jo helpottunut, kunnes Riitta kysyi, että tähänkö tämä loppui... Vielä oli pätkä jälkeä jäljellä ja hän ehdottikin, että jos alettaisiin jäljestämään ja lopetettaisiin tämä sunnuntaikävely. Eli Auralle painetta remmiin ja hyvin se siihen vastasikin :) Riitalta saatiin myös hyviä ohjeita jatkoon.


Tiistaina kentälle tottistelemaan, Auralle otin pelkästään seuraamispätkiä, kerrankin sai hyödyntää apuohjaajaa ja saada heti palautetta poikittamisista yms. Auraa leikitettiin hieman ja yllätyksekseni se jopa hieman taistelikin patukasta vieraan kanssa, ampumisista ei Aura tälläkään kertaa viisveisannut, hyvä.
Illemmalla vielä hakua, Aura ei vieraista ihmisistä välitä, mutta lähtee hyvin maalimiehelle (=ruokapurkille) ja käyttäytyy asiallisesti näitä kohtaan, se riittää. Haku ei tule koskaan olemaan minun juttuni. Hakuporukalla oli useampi Chodsky pes-rotuinen koira (www.chodskypes.nettisivu.org). Varsin ketteriä menijöitä, hieman pieniä minun makuuni. Auralle tehtiin jälki ennen haun alkua, mentiin ajamaan se sitten treenien päätyttyä. Kolme tuntia vanha jälki oli sitten liian vaikea tytölle. Tulipahan taas sössittyä.


Keskiviikkona vielä metsään jäljentekooon. On nuo Savon metsät vertaansa vailla. Näkyvyyttä, mukavaa pohjakasvillisuutta. Tämä jälki sujuikin sitten hyvin, kunhan oltiin alkumetrien muurahaisista selvitty.


Olin pakannut reissuun mukaan vähän hamosta ja sandaalia, kuvittelin pääseväni jopa Savonlinnan torille. Kolme päivää kului verskoissa ja Jeren vanhassa hupparissa... Keskiviikkona käytiin sentään ulkona syömässä, tunsin jo muikun maun suussani... ja päädyttiin sitten kiinalaiseen :D


Torstai kului kotona pyykin ja siivoamisen parissa, ja perjantaina saapuivatkin Haakin naiset koirineen. Mukaan tällä kertaa olivat päässeet Betty, Tannu ja Queeni.









tiistai 26. heinäkuuta 2011

Viron erkkari 24.7.2011

Perjantaina lähdettiin Viron ensimmäiseen erkkariin Sarin ja tyttöjen sekä Ossin kanssa. Meillä Tomin kanssa oli vain Aura mukana. Mirkku ei näistä reissuista nauti ja Laura ei antanut Fetaa meille :). Näyttely järjestettiin Athena hotellin viereisellä kentällä, joten ko hotelliin majoituttiin.
Ennen sunnuntain näyttelyä ehdittiin kierrellä riittävästi kaupoissa, viettää mukava grilli-ilta Mikkun omistajien luona.

Aurasta tuli ehdottomasti Ossi-enon suosikkityttö :D. Onneksi juoksun tärppipäivät olivat jo ohi ja Aura kertoi varsin selkeästi, ettei ole liki tulemista.

Muuten niin helteinen viikonloppu ratkesi tietysi sateeseen briardien aikaan... Tuomarina näyttelyssä oli Alain Pecoult.

Muutamia Tomin ottamia, ei niin hyviä kuvia:

Ab Imo Pectore Amicus "Mikk"
Ab Imo Pectore Artan "Tannu"
Teenager Moravia Campanella
Chaccado Bacchus
Ab Imo Pectore Acutus Piper "Aura"

Zhamanen Ylang Ylang PN1 ROP Rop-vet BIS-vet & BIS
Aquene Avec La Force De L'ours
Chaccado Batula Rasa
Näyttely on hienosti järjestetty, hyvät palkinnot yms. Harmi, ettei ollut enempää osallistujia.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Se toimii sittenkin...

Aura nimittäin. Juoksut alkoivat vihdoin ja viimein viime torstaina. Mutta, mutta pitikö niiden nyt juuri alkaa :) Laskeskelin juuri, että tärppipäivät taitavat sattua juuri Tallinnan reissulle... Mutta näillä eväillä mennään, Ossi parka. Reissua kuitenkin odotan kovasti, pääsee näkemään Auran sisarukset ja onhan tuon kasvattajankin kanssa mukava istua iltaa.

Treenisuunnitelmat ovat pissineet pahasti. Pari jälkeä on sentään tullut tehtyä, mutta eipä juuri muuta. Nämä helteet ja varsinkin kostea, raskas ilma saa nuo karvakasat hieman veltoiksi, omistajasta puhumattakaan.

Eilen aamulla oltiin peltojäljellä TPH:n porukan kanssa ja oli kyllä niin turha reissu. Auran vuoro oli viimeisten joukossa juoksun vuoksi, se reppana sai odotella paahtavassa autossa pari tuntia. Jäljesti kyllä ihan ok, mutta selvästi koirasta oli veto poissa. Lisäjännityksen touhuun toi muutamat käärme-huudot...

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Loma ja suunnitelmia...

Hieman päivitykset laahavat, kuten näyttävät monilla muillakin :)

Kesä on jo hyvää vauhtia menossa ja vihdoin alkoi loma! Ja lomallehan kuuluu kasata kaikenlaisia suunnitelmia :)
Suunnitteilla on Auralle pari kolme jälkeä viikossa, esineruutua ja tottispuolella hinkataan "pikkujuttuja" kuntoon. Näkis vain, että jotain näistäkin toteutuu.
Kevään aikana olin Lauran, Auran ja Fetan kanssa TPH:n (http://www.turunpalveluskoiraharrastajat.net) järjestämällä TOKO-kurssilla. Kurssilta sain paljon oppia ja vinkkejä ja lopuksi järjestetyssä möllitokossa punnittiin taitoja. Auran paikallaolo hyvä, seuraaminen ok, luoksetulo vauhdikas, ei vaan tiedä tuleeko eteen vai sivulle ja jää puolitiehen... eli tätä treenaamme. Jäävissä tippuu mukavasti maahan, mutta tahtoo nousta ylös ennen käskyä ja seisomaan jäämisessä käytän vielä liikaa apuja. Ja hyppy... no olen ottanut enemmän edestakaisia hyppyjä, eihän tuo ymmärtänyt jäädä sinne esteen taakse seisomaan :)
Noutokapulastakin on tullut Auralle taas kiva juttu, noudossa on hyvä vauhti, luovutusasento siinäkin persiistä, mutta pääasia, että kapula taas kiinnostaa. Ja ote saisi olla kapulassa tiukempi.
Jälkeä ollaan tehty pellolla ja metsässä. Siinä olen selvästi auttanut liikaa Auraa, huomaa esim. kulmissa, että se odottaa minulta vahvistukseksi hyvä-sanaa.. eli suu kiinni ja lisää etäisyyttä koiraan. Jäljellä olen käyttänyt Auralla esineitä enkä keppejä (haaveilen vielä peko-touhusta) ja ne se ilmaisee mukavasti maahan mennen.

Mirkku on ollut hyvässä kunnossa kevään aikana, mummo nauttii uimisesta, pikku lenkeistä ja pihalla piehtaroinnista. Pääsipä Mirkku tekemään jälkeäkin, Auralla ei homma sujunut ja hain Miran jatkamaan. Jälki oli pelkkä suora ja sinne jäi kolme esinetta. Mirkkupa löysikin viisi :)
omien esineiden lisäksi nousi vielä nenäliina ja ilotulitusraketin keppi...

Kyllä Mirkussa muutenkin vielä puhtia on: Juhannuksena päätti lähteä pihalta suolistamaan naapurin inhokkikoiraa, sai vielä Fetan ja Auran peräänsä. Naapuriparka oli paskahalvauksen partailla kun karvakolmikko räyhäsi ympärillä tai sitten sen halvauksen aihettu mama Ketola, joka ryntäsi ärräpäitä huudellen bikineissään koirien perässä.

Aura on nyt karmeimmassa värivaiheessa, ollaan silti menossa kesällä pariin näyttelyyn, kannatuksen vuoksi ;)
Ja juoksuja tuolla ei ole ollut vieläkään. No jo perinteeksi muodostuneelle Viron matkalle ne varmaanin osuvat. Saa enokoira haisteltavaa :)

Muutamia Mika Vähän ottamia kuvia Aurasta 26.6.





sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Mirkku 9 vuotta ja muita kuulumisia

6.3. meillä vietettiin Mirkun 9-vuotissynttäreitä. Sankari sai lahjaksi hienon, pinkin vinkudinon, piti ottaa hauska synttärikuva, mutta dino oli jo vainaa, ennen kuin sain kameran valmiiksi :)
Tämän talven aikana Mirkusta on tullut vanha koira, lonkka vaivaa selvästi enemmän ja kaikenlaisia patteja on alkanut löytyä. Ennen se aina kulki perässäni ylä- ja alakerran väliä, nyt iltaisin se odottaa, että kuulee minun menneen sänkyyn ja sitten se vasta lähtee kiipustamaan yläkertaan ja loikkaa jalkopäähän nukkumaan <3

Fetan muutettua omaan kotiin Mirkun ja Auran välit ovat parantuneet ja selkeytyneet. Ainoastaan ulkona voi vielä tulla läheltä piti-tilanteita, kun kaksi kuumakallea kisaa kepistä tms. elämää suuremmasta asiasta.

Fetakin on saanut oman seuraneidin; kissaneiti Kinnaksen, joka vie Fetaa 6-0 joka käänteessä :D


Tämä viikonloppu on nautittu upeasta aurinkoisesta säästä ja hankikannosta:


Maaliskuun alussa osallistuin Sarin kanssa tottisemmaan Vihdissä. Antoisaa oli, ja samalla taas kerran ymmärsi, miten väärin itse tekee kaiken. Sitä yrittää oikoa ja kiiruhtaa asioissa eteenpäin ja pitäisi vaan panostaa siihen, että perusasiat suorittaisi teknisesti oikein. Apuohjaaja pitäisi olla aina apuna, palkkaus oikea-aikainen, johtajuus selviö...

Auran kanssa olen käynyt viime syksystä alkaen peko-treeneissä. Vielä ei sitä pysty sanomaan, että olisiko Aurasta pelastuskoiraksi ja yleensä olenko valmis sitoutumaan toimintaan. EA1-kurssille olen kuitenkin menossa päivittämään taitoja... Innolla odotan lumien lähtöä, syksyllä jälki jäi ihan mukavaan vaiheeseen.

26.3. pidimme "briarditreenit" Haunisissa, paikalle tuli huikeat 9 briardia!

Auralta olen jo sössinyt totaalisesti noudon. Kyllähän se sitä suussaan pitää, kun ensin sen sinne runttaan, lähtee kapulan perään, ottaa suuhunsa, mutta ei tuo minulle. Nyt olen jättänyt koko prkl:n noudon hautumaan hamaan tulevaisuuteen ja me pidetään vaan hauskaa

Ja sitten vielä ikäviäkin uutisia. Auran emä Betty on kuumeillut ja ollut pientä vuotoa. Ensi viikolla on edessä Bettyn sterilisaatio. Bettyn vaivat ovat hyvin saman tyyppisiä kuin Fetalla, tosin Bettyllä on nyt viime juoksusta paljon aikaa. Toivottavasti Aura välttyy näiltä emänsä ja tätinsä vaivoilta. Mikäli tuo nyt ikinä edes aloittaa niitä juoksujaan...

lauantai 29. tammikuuta 2011

Sairaskertomuksia ja Turun näytelmä

Mirkku on selvinnyt alkutalvesta hienosti, ei ontumista ja on ainakin vaikuttanut täysin kivuttomalta. Nyt viimeisen parin viikon aikana on "huono" lonkka taas selvästi vaivannut muoria. Rimadylia olen antanut säännöllisesti ja lisäksi Tiinan kautta ostamaani Xtra Care glukosamiini- ja kondroitiinivalmistetta. Viimeisen vuoden Mirkku on syönyt Arthrylia, näppärää, kun emännällä ja koiralla on yhteiset tabut.

Fetaa on myös tutkittu :( Loppuvuodesta Fetan liikkeet alkoivat olla jäykät, laukka muistutti pupunloikkaa, agilityssä jäykkyys tuli varsinkin esiin. Fetskua käytettiin muutama kerta hierojalla, joka oli varma, että nivelrikkoahan se..., koska mitään selkeitä jumikohtia ei löytynyt. Joulukuussa Laura vei Fetan lääkärille ja siltä kuvattiin selkä, lonkat ja takajalat. Tuomo-lääkäri oli sanonut Lauralle aikaa varattaessa, että C:n lonkat ovat jo niin huonot, että ei ole hyvä ennuste. Kuvattuaan koiran, Tuomo oli kauan katsellut kuvia ja lopulta sanonut, että hän ei saa näistä kyllä C:n lonkkia mistään kohtaan, lähinnä B:ksi tai jopa A:ksi hän niitä väittäisi. Mutta pääasia oli, että luustoltaan Feta oli priimakunnossa. Syytä jäykkyyteen ei siis vieläkään selvitetty. Feta sai pitkävaikutteisen kortisonipistoksen ja nyt seuraillaan liikkeitä. Piiralle pitäisi varata seuraavaksi aika.

Aura osallistui 23.1. Turun näytelmiin ja tällä kertaa tuloksena oli ERI-arvostelu. Mutta minulla oli kehässä voittajafiilis :D Aura käyttäytyi koko reissun ERInomaisesti, ei väistänyt tuomaria, oli kuin kala vedessä kaikkien ihmisten ja koirien keskellä. Pari varsin asiallista murahdusta tuli liikaa iholle pyrkiville kavereille :)
Muuten en kyllä oiken jaksa näitä näyttelytouhuja ymmärtää; jos vertaan kirjallisia arvosteluja Tartosta ja Turusta niin Tarton arvostelu on paljon parempi ja nauhan väri huonompi...

Nyt odottelen kovasti, että Aura vihdoin aloittaisi ensimmäisen juoksunsa ja sitten pääsisi pikkuhiljaa jännittämään sen lonkkien kohtaloa. Viime aikoina on tullut superupeita lonkkatuloksia briardeille. Paljon onnea kaikille, onni on terve koira!

Pari Satu Vähän ottamaa kuvaa Aurasta:

torstai 13. tammikuuta 2011

Tarto 7. - 9.1.

Säiden haltija ei suosinut meidän matkaa, torstai-iltana alkoi niin runsas lumisade, että siirsinmatkamme myöhäisemmälle laivavuorolle, onneksi. Vaikka lähdimme ajoissa liikkeelle, niin parin harhaan ajamisen ja rekkojen väliin juuttumisen jälkeen olimme lähtöselvityksessä 8 min. ennen laivan lähtöä…, mutta mukaan pääsimme.
Tallinnassa oli täysi kaaos, lunta oli paljon, kadut olivat yhtä sohjoa ja ajoväylät kapeat.
Matka Tallinnasta Tartoon kesti yli neljä tuntia yhdellä pysähdyksellä. Ikinä en ole pelännyt liikenteessä yhtä paljon, nähtiin monia kolareita ja tieltä suistumisia. Koskaan en enää lähde omalla autolla talvisaikaan tällaiselle reissulle.

Lauantaina Aura, Feta, Betty ja Tannu (Artan) osallistuivat näyttelyyn. Näyttelyn eläinlääkäri antoi koirille mukana tuomamme tabletit ja kirjoitti todistuksen, varsin vaivatonta, vielä kun joku joskus tarkistaisikin asian ;).
Auran esittäminen meni taas täysin penkin alle, väisti tuomaria, minä kaivamaan kiireesti esiin nameja, jotka tietysti levisivät lattialle ja loppu arvostelun Aura sitten jäljesti makupaloja, hienoa. Auran arvostelu oli ihan ok, mitä nyt on liian laiha (myös Tiinan mielestä) ja turkki täysin pumpulia :)

Feta sai erin ja varsin hyvän arvostelun, mitä nyt siinäkin mainittiin turkki pehmeäksi ... Siskosten ottelu kauneudesta päätyi taas Bettyn voittoon, mutta Fetalle tuli se 3. serti Eestinmaalta ja nyt varmistellaan, että riittääkö se EE MVA-titteliin. Siis lisäksihän täytyy olla vähintään 2-tulos tokon avoimesta luokasta.

Junnu-Tannu keräsi jättipotin: ROP ja RYP1, kyllä sitä juhlittiinkin.

Betty-äiti ei ole koskaan oikein välittänyt vieraista ihmisistä, ollaan oltu lähinnä "ilmaa" hänen arvolleen. Mutta nyt pentujen jälkeen muutos on ollut valtava. Vuosi takaperin en olisi ikinä uskonut tällaiseen kuvaan päätyväni :)



Auralla kotiin tuomisina reissusta oli ripuli, joko matolääkkeestä tai sitten niistä kaikista runsaista herkuista. Aura on tähän asti ollut varsinainen teräsvatsa, mutta nyt nautittiin paskanhajusta koko kotimatka. Takaisin Tallinnaan ajeltiin vuorostaan vesisateessa, matka kesti kahdella kakkatauolla 2,5 tuntia.

Iso Kiitos jälleen koko Haakin perheelle vieraanvaraisuudesta!

Näyttelyn kuvat olivat huonolaatuisia, tässä muutama:
Tannu

Tannu ja Betty

Feta


Ja sitten vielä pieni Tarton matkailumainos ;)


Tarton yliopisto juhlavalaistuksessa

Raatihuone, joka sai toimia joulukalenterina viime vuonna. Päivittäin ikkunan takaa paljastui satu/tarina, joka myös luettiin raatimiehen torilla.



Nooan arkki
Haakin perhe yllätti meidät tarjoamalla Atlantiksessa perjantai-iltana huippuhyvän illallisen. Ravintolan Creme brulee <3>