torstai 21. marraskuuta 2013

4-vuotias houkutuslintu

 Eilen Auralle tuli täyteen jo neljä vuotta. Huono emäntä unohti ostaa maksalaatikkoa, joten piti tyytyä "vain" nakkeihin.
Aura oli hauska, kun asettelin nakit kuvaa varten sen jalkojen väliin. Se ei voinut katsoa niitä päinkään, pää täristen ja kuola valuen se tuijotteli kohti kattoa :D


Viime viikon torstaina Auralla oli ensimmäinen käynti fysioterapeutti Sofie Henrikssonin vastaanotolla Koira-Kissa klinikalla. Silloin keskityttiin Auran hieromiseen ja liikkeiden seuraamiseen. Yllätyin kuinka kauniisti Aura antoi itseään käsitellä. Välillä teki hieronta jopa niin hyvää, että piti oikein kuorsata. Auralla on selkä sekä vasen etulapa täysin jumissa, eikä ihme. Sovimme, että jatkokäynneillä hieronnan lisäksi Auraa käytetään myös vesialtaassa.

Tänään Auralla oli sitten ensimmäinen "allaskerta". Ensin hieronta, saimme samalla luvan vähentää siteiden määrää jalassa, koska Auran liikkuminen on parantunut ja paksuista siteistä alkaa olla jo haittaa.
Allas oli Aurasta ensin aivan hirveä. Aura on alkanut reagoida joihinkin ääniin viime aikoina ja altaan täyttyessä kuului sen mielestä vähintäänkin epäilyttävää nitinää ja pulputusta. Vettä lisättiin altaaseen niin paljon, että enimmillään se ylti Auran kainaloiden tasolle. Aura "hoksasi" nopeasti hyvän tekniikan juoksumatolle ja tepasteli altaassa n. viitisen minuuttia. Aura käytti hyvin jalkaansa. Askel oli aivan samanlainen kuin terveessäkin jalassa, ihanaa.

Aura on viime päivinä selkeästi halunnut ulkona tehdä pidempiä lenkkejäkin. Eihän me vieläkään olla kävelty kuin alle parin kilsan matkoja, mutta se haluaa ohittaa kotiin vievät risteykset. Pari viikkoa sitten se halusi niistä aina kiireesti kotiin.

Auralla jatkuu viikottaiset allaskäynnit ainakin jouluun asti.




Auralla oli tänään toinenkin klinikkakäynti. Kasvattaja haluaisi käyttää vielä työkaverin 11-vuotiasta labukkaa jalostukseen ja kun Auralla on juoksu parhaimmillaan, niin lupauduin avuksi näytteen saamiseksi. Varottelin kyllä etukäteen, että Aura on vähän "tiukka" tapaus vieraiden koirien suhteen. Oliver-herra riemastui valtavasti juoksuisesta Aurasta, sen iso pää tuntui leviävän entisestään. Auraa ei tilanne sitten taas napannut yhtään. Sen koko olemus kertoi, että senttikin vielä lähemmäs, niin olet vainaa. Ja Oliver uskoi. Sen naama meni aivan ryttyyn ja pieni 50-kiloinen poika yritti kiivetä emännän syliin turvaan. Samalla vielä eläinlääkärikin roikkui sen sukukalleuksissa kiinni. Ei ole helppoa uroksella ja tuskin tuo osuus on eläinlääkärillekään mieluisinta puuhaa :D No Oliverille on luvassa huomenna uusi yritys, toivottavasti on ymmärtäväisempi tyttö tällä kertaa.


lauantai 9. marraskuuta 2013

Jatko-osa sairaskertomukseen

7.10. Auralta poistettiin kipsi ja edelleen jalan asento näytti hyvältä. Nyt jalka tuettiin vielä siteellä (pinteli), jota on määrä pitää seuraavat kolme viikkoa. Aura tuntui vierastavan uutta sidettään ja ei luottanut jalkaansa vaan mennä vipelsi täysin kolmella jalalla. 
Aloin olla ensimmäisen viikon jälkeen jo melkoisen epätoivoinen, että mitä tuon kanssa oikein pitäisi tehdä. Sitten ajattelin koettaa Auran metsään viemistä. Ajalin parin kilsan päähän "helppokulkuisempaan" metikköön lenkille. Ja siellä Aura alkoi heti käyttämään jalkaansa. Viikon verran kävimme n. 10 minuutin metsälenkeillä. Jalassahan ei ole mitään lihasta ja muutenkin vielä voimaton, Aura väsähti nopeasti. Nyt olemme pidentäneet aikaa ja jalka on selkeästi vahvistunut. Aura ontuu edelleen ja voi olla, että se jääkin.
Siteitä on pitänyt vaihtaa ja pestä välillä ja yhden siteen vaihdon jälkeen tulikin sitten ikävästi takapakkia. Olin suojannut kannuskynnet huonosti ja ne olivat päässet rikkomaan ihon syvältä. 
Ensi viikolla pitää mennä näyttämään jalkaa lääkärille ja kuulemaan tuomio.

Nyt metsälenkit joutuu jättämään lähes viikonloppujen varaan. Tänään kävimme kiipeilemässä Maanpään kallioilla.



Tällaista Auran meno oli tänään. En ole Auraa pitänyt lainkaan vapaana metsässäkään, koetan nyt varoa, ehkä vähän liikaakin, ettei vaan mitään vahinkoa kävisi.

video

Auran loukkaantuminen katkaisi minulta Mirkun suremisen kesken. Ja nyt syksyn tultua ikävä on taas kova. Aamuisin on suuri pettymyt, kun tossuni odottavat minua juuri siinä, minne ne jätinkin. Kuinka kaipaankaan sitä joka aamuista "tappelua" tossuistani. Samoin aamulla meikatessa kukaan ei yritä jahdata peilin valokeilaa seiniltä. Mirkku <3 .="" p="">