lauantai 29. tammikuuta 2011

Sairaskertomuksia ja Turun näytelmä

Mirkku on selvinnyt alkutalvesta hienosti, ei ontumista ja on ainakin vaikuttanut täysin kivuttomalta. Nyt viimeisen parin viikon aikana on "huono" lonkka taas selvästi vaivannut muoria. Rimadylia olen antanut säännöllisesti ja lisäksi Tiinan kautta ostamaani Xtra Care glukosamiini- ja kondroitiinivalmistetta. Viimeisen vuoden Mirkku on syönyt Arthrylia, näppärää, kun emännällä ja koiralla on yhteiset tabut.

Fetaa on myös tutkittu :( Loppuvuodesta Fetan liikkeet alkoivat olla jäykät, laukka muistutti pupunloikkaa, agilityssä jäykkyys tuli varsinkin esiin. Fetskua käytettiin muutama kerta hierojalla, joka oli varma, että nivelrikkoahan se..., koska mitään selkeitä jumikohtia ei löytynyt. Joulukuussa Laura vei Fetan lääkärille ja siltä kuvattiin selkä, lonkat ja takajalat. Tuomo-lääkäri oli sanonut Lauralle aikaa varattaessa, että C:n lonkat ovat jo niin huonot, että ei ole hyvä ennuste. Kuvattuaan koiran, Tuomo oli kauan katsellut kuvia ja lopulta sanonut, että hän ei saa näistä kyllä C:n lonkkia mistään kohtaan, lähinnä B:ksi tai jopa A:ksi hän niitä väittäisi. Mutta pääasia oli, että luustoltaan Feta oli priimakunnossa. Syytä jäykkyyteen ei siis vieläkään selvitetty. Feta sai pitkävaikutteisen kortisonipistoksen ja nyt seuraillaan liikkeitä. Piiralle pitäisi varata seuraavaksi aika.

Aura osallistui 23.1. Turun näytelmiin ja tällä kertaa tuloksena oli ERI-arvostelu. Mutta minulla oli kehässä voittajafiilis :D Aura käyttäytyi koko reissun ERInomaisesti, ei väistänyt tuomaria, oli kuin kala vedessä kaikkien ihmisten ja koirien keskellä. Pari varsin asiallista murahdusta tuli liikaa iholle pyrkiville kavereille :)
Muuten en kyllä oiken jaksa näitä näyttelytouhuja ymmärtää; jos vertaan kirjallisia arvosteluja Tartosta ja Turusta niin Tarton arvostelu on paljon parempi ja nauhan väri huonompi...

Nyt odottelen kovasti, että Aura vihdoin aloittaisi ensimmäisen juoksunsa ja sitten pääsisi pikkuhiljaa jännittämään sen lonkkien kohtaloa. Viime aikoina on tullut superupeita lonkkatuloksia briardeille. Paljon onnea kaikille, onni on terve koira!

Pari Satu Vähän ottamaa kuvaa Aurasta:

torstai 13. tammikuuta 2011

Tarto 7. - 9.1.

Säiden haltija ei suosinut meidän matkaa, torstai-iltana alkoi niin runsas lumisade, että siirsinmatkamme myöhäisemmälle laivavuorolle, onneksi. Vaikka lähdimme ajoissa liikkeelle, niin parin harhaan ajamisen ja rekkojen väliin juuttumisen jälkeen olimme lähtöselvityksessä 8 min. ennen laivan lähtöä…, mutta mukaan pääsimme.
Tallinnassa oli täysi kaaos, lunta oli paljon, kadut olivat yhtä sohjoa ja ajoväylät kapeat.
Matka Tallinnasta Tartoon kesti yli neljä tuntia yhdellä pysähdyksellä. Ikinä en ole pelännyt liikenteessä yhtä paljon, nähtiin monia kolareita ja tieltä suistumisia. Koskaan en enää lähde omalla autolla talvisaikaan tällaiselle reissulle.

Lauantaina Aura, Feta, Betty ja Tannu (Artan) osallistuivat näyttelyyn. Näyttelyn eläinlääkäri antoi koirille mukana tuomamme tabletit ja kirjoitti todistuksen, varsin vaivatonta, vielä kun joku joskus tarkistaisikin asian ;).
Auran esittäminen meni taas täysin penkin alle, väisti tuomaria, minä kaivamaan kiireesti esiin nameja, jotka tietysti levisivät lattialle ja loppu arvostelun Aura sitten jäljesti makupaloja, hienoa. Auran arvostelu oli ihan ok, mitä nyt on liian laiha (myös Tiinan mielestä) ja turkki täysin pumpulia :)

Feta sai erin ja varsin hyvän arvostelun, mitä nyt siinäkin mainittiin turkki pehmeäksi ... Siskosten ottelu kauneudesta päätyi taas Bettyn voittoon, mutta Fetalle tuli se 3. serti Eestinmaalta ja nyt varmistellaan, että riittääkö se EE MVA-titteliin. Siis lisäksihän täytyy olla vähintään 2-tulos tokon avoimesta luokasta.

Junnu-Tannu keräsi jättipotin: ROP ja RYP1, kyllä sitä juhlittiinkin.

Betty-äiti ei ole koskaan oikein välittänyt vieraista ihmisistä, ollaan oltu lähinnä "ilmaa" hänen arvolleen. Mutta nyt pentujen jälkeen muutos on ollut valtava. Vuosi takaperin en olisi ikinä uskonut tällaiseen kuvaan päätyväni :)



Auralla kotiin tuomisina reissusta oli ripuli, joko matolääkkeestä tai sitten niistä kaikista runsaista herkuista. Aura on tähän asti ollut varsinainen teräsvatsa, mutta nyt nautittiin paskanhajusta koko kotimatka. Takaisin Tallinnaan ajeltiin vuorostaan vesisateessa, matka kesti kahdella kakkatauolla 2,5 tuntia.

Iso Kiitos jälleen koko Haakin perheelle vieraanvaraisuudesta!

Näyttelyn kuvat olivat huonolaatuisia, tässä muutama:
Tannu

Tannu ja Betty

Feta


Ja sitten vielä pieni Tarton matkailumainos ;)


Tarton yliopisto juhlavalaistuksessa

Raatihuone, joka sai toimia joulukalenterina viime vuonna. Päivittäin ikkunan takaa paljastui satu/tarina, joka myös luettiin raatimiehen torilla.



Nooan arkki
Haakin perhe yllätti meidät tarjoamalla Atlantiksessa perjantai-iltana huippuhyvän illallisen. Ravintolan Creme brulee <3>