tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi vaihtuu

Aura on jatkanut käyntejään fyssärillä ja vesialtaassa. Ensi torstaina on viimeinen kerta, tai siis tehdään jatkosuunnitelma, mutta käyntejä ilman muuta harvennetaan. Lääkäriäkin pitäisi nähdä jossain välissä ja ilmeisesti jalka kuvataankin vielä. Ihan hyvä, että siirtyy tammikuun puolelle, niin ehtii taas tuo vakuutuskausikin nollaantua. On meinaan Auralla hieman hintava jo tuo etujalka. 
Mutta pääasia on, että paraneminen on edennyt hyvin.

video


 Joulukuussa ollaan kierrelty paljon lähiseutujen ja tietty Turun joulumarkkinoita. Jostain sitä joulutunnelmaa on pitänyt ammentaa tämän sateen ja pimeyden keskellä. Joulukuun alussa suurtorin markkinoilla tontut suostuivat samaan kuvaan Auran kanssa.



Laura laumansa kanssa tuli jouluaattoa viettämään. Pakollinen joulupose:


 Nyt joululomalla olen minäkin päässyt nauttimaan päivänvalosta ja ollaankin käyty metsässä kävelemässä. Auraa en ole vielä päästänyt vapaana liikkumaan edes metsässä ja remminpäässä roikkuminen liukkailla kallioilla ja juurakoissa on tällaiselle täti-ihmiselle hieman haastavaa.





Ja facessa pyörineestä piparihaasteesta innostuneena piti myös kokeilla moista.

Viidellä meni ihan hyvin...


Seitsemän alkoi olla hieman liikaa Auran sietokyvylle :)



torstai 21. marraskuuta 2013

4-vuotias houkutuslintu

 Eilen Auralle tuli täyteen jo neljä vuotta. Huono emäntä unohti ostaa maksalaatikkoa, joten piti tyytyä "vain" nakkeihin.
Aura oli hauska, kun asettelin nakit kuvaa varten sen jalkojen väliin. Se ei voinut katsoa niitä päinkään, pää täristen ja kuola valuen se tuijotteli kohti kattoa :D


Viime viikon torstaina Auralla oli ensimmäinen käynti fysioterapeutti Sofie Henrikssonin vastaanotolla Koira-Kissa klinikalla. Silloin keskityttiin Auran hieromiseen ja liikkeiden seuraamiseen. Yllätyin kuinka kauniisti Aura antoi itseään käsitellä. Välillä teki hieronta jopa niin hyvää, että piti oikein kuorsata. Auralla on selkä sekä vasen etulapa täysin jumissa, eikä ihme. Sovimme, että jatkokäynneillä hieronnan lisäksi Auraa käytetään myös vesialtaassa.

Tänään Auralla oli sitten ensimmäinen "allaskerta". Ensin hieronta, saimme samalla luvan vähentää siteiden määrää jalassa, koska Auran liikkuminen on parantunut ja paksuista siteistä alkaa olla jo haittaa.
Allas oli Aurasta ensin aivan hirveä. Aura on alkanut reagoida joihinkin ääniin viime aikoina ja altaan täyttyessä kuului sen mielestä vähintäänkin epäilyttävää nitinää ja pulputusta. Vettä lisättiin altaaseen niin paljon, että enimmillään se ylti Auran kainaloiden tasolle. Aura "hoksasi" nopeasti hyvän tekniikan juoksumatolle ja tepasteli altaassa n. viitisen minuuttia. Aura käytti hyvin jalkaansa. Askel oli aivan samanlainen kuin terveessäkin jalassa, ihanaa.

Aura on viime päivinä selkeästi halunnut ulkona tehdä pidempiä lenkkejäkin. Eihän me vieläkään olla kävelty kuin alle parin kilsan matkoja, mutta se haluaa ohittaa kotiin vievät risteykset. Pari viikkoa sitten se halusi niistä aina kiireesti kotiin.

Auralla jatkuu viikottaiset allaskäynnit ainakin jouluun asti.




Auralla oli tänään toinenkin klinikkakäynti. Kasvattaja haluaisi käyttää vielä työkaverin 11-vuotiasta labukkaa jalostukseen ja kun Auralla on juoksu parhaimmillaan, niin lupauduin avuksi näytteen saamiseksi. Varottelin kyllä etukäteen, että Aura on vähän "tiukka" tapaus vieraiden koirien suhteen. Oliver-herra riemastui valtavasti juoksuisesta Aurasta, sen iso pää tuntui leviävän entisestään. Auraa ei tilanne sitten taas napannut yhtään. Sen koko olemus kertoi, että senttikin vielä lähemmäs, niin olet vainaa. Ja Oliver uskoi. Sen naama meni aivan ryttyyn ja pieni 50-kiloinen poika yritti kiivetä emännän syliin turvaan. Samalla vielä eläinlääkärikin roikkui sen sukukalleuksissa kiinni. Ei ole helppoa uroksella ja tuskin tuo osuus on eläinlääkärillekään mieluisinta puuhaa :D No Oliverille on luvassa huomenna uusi yritys, toivottavasti on ymmärtäväisempi tyttö tällä kertaa.


lauantai 9. marraskuuta 2013

Jatko-osa sairaskertomukseen

7.10. Auralta poistettiin kipsi ja edelleen jalan asento näytti hyvältä. Nyt jalka tuettiin vielä siteellä (pinteli), jota on määrä pitää seuraavat kolme viikkoa. Aura tuntui vierastavan uutta sidettään ja ei luottanut jalkaansa vaan mennä vipelsi täysin kolmella jalalla. 
Aloin olla ensimmäisen viikon jälkeen jo melkoisen epätoivoinen, että mitä tuon kanssa oikein pitäisi tehdä. Sitten ajattelin koettaa Auran metsään viemistä. Ajalin parin kilsan päähän "helppokulkuisempaan" metikköön lenkille. Ja siellä Aura alkoi heti käyttämään jalkaansa. Viikon verran kävimme n. 10 minuutin metsälenkeillä. Jalassahan ei ole mitään lihasta ja muutenkin vielä voimaton, Aura väsähti nopeasti. Nyt olemme pidentäneet aikaa ja jalka on selkeästi vahvistunut. Aura ontuu edelleen ja voi olla, että se jääkin.
Siteitä on pitänyt vaihtaa ja pestä välillä ja yhden siteen vaihdon jälkeen tulikin sitten ikävästi takapakkia. Olin suojannut kannuskynnet huonosti ja ne olivat päässet rikkomaan ihon syvältä. 
Ensi viikolla pitää mennä näyttämään jalkaa lääkärille ja kuulemaan tuomio.

Nyt metsälenkit joutuu jättämään lähes viikonloppujen varaan. Tänään kävimme kiipeilemässä Maanpään kallioilla.



Tällaista Auran meno oli tänään. En ole Auraa pitänyt lainkaan vapaana metsässäkään, koetan nyt varoa, ehkä vähän liikaakin, ettei vaan mitään vahinkoa kävisi.

video

Auran loukkaantuminen katkaisi minulta Mirkun suremisen kesken. Ja nyt syksyn tultua ikävä on taas kova. Aamuisin on suuri pettymyt, kun tossuni odottavat minua juuri siinä, minne ne jätinkin. Kuinka kaipaankaan sitä joka aamuista "tappelua" tossuistani. Samoin aamulla meikatessa kukaan ei yritä jahdata peilin valokeilaa seiniltä. Mirkku <3 .="" p="">


maanantai 30. syyskuuta 2013

Syksyn yhteenvetoa


Aura pääsi leikkaukseen vihdoin ja viimein 17.8., kun lääkäri ja hoitaja uhrasivat mökkeilylauantainsa. Kiikutin Auran Koira-Kissa klinikalle klo 7 ja siitä alkoi raastava odotus. Alkuperäisenä suunnitelmana oli ruuvailla luut paikoilleen.
Koko päivän odotin puhelua, että jokin on mennyt pieleen (pessimisti ei pety...). Iltapäivällä noutaessani tokkuraista otusta kotiin ja lääkäri selitti, että oli leikkauksen aikana päätynyt "vain" kiristämään jännettä, jotta luut asettuivat kohdalleen. Jalassa oli ollut jo niin paljon ylimääräistä kudosta, jotta ruuvaus olisi ollut hankalaa ja lisäksi on kuitenkin vielä olemassa mahdollisuus, että jalka kuitenkin joudutaan jäykistämään, niin jalassa olevat ruuvit haittaisivat tätä toimenpidettä. Hän oli kuitenkin tyytyväinen leikkaukseen ja varsin toiveikas paranemisen suhteen. Auran jalka oli kipsattu niin, että se joutui astumaan ikään kuin "varpaillaan", jotta se liikkuessaan joutuisi rasittamaan mahdollisimman monia lihasryhmiä. Lisäksi Tramalia, Norocarpia ja antibioottia.

Jo ennen leikkausta Auran kanssa tuli monenlaisia ongelmia. Se on tottunut tekemään tarpeensa vapaana ja nyt lyhyet remmilenkit eivät toimineet toivotulla tavalla. Minä roikuin remmissä ja hoin, että pissaa, pissaa. Aura hyväkäs alkoi käskystä kyykkimään ja touhukkaana tuli ikäänkuin ilmoittamaan, että homma tehty. Aloin epäillä nopeita kyykkäämisiä ja oikein kädellä piti maata koettaa ja kuivahan se oli... Pakkojuottoa, jotta koira ei kuivuisi ja sitä pissaakin tulisi. Onneksi tuo on niin ahne, että riitti, kun heitti pari nakin palaa veden joukkoon.

Haakin Tiina on ollut suurena tukena jakamassa huoltani ja hätääni Aurasta ja luulen, ettei Virosta löydy yhtään ortopediä, joka ei olisi Auran jalkojen röntgenkuvia nähnyt ;)

22.8. oli ensimmäinen kipsin vaihto. Tai kipsi on pysynyt koko ajan samana, se on vaan avattu ja siteet vaihdettu. Haava oli parantunut oikein kauniisti. Viikon päähän sovittiin seuraava aika ja silloin poistettaisiin myös tikit.
29.8. aika oli keskellä päivää ja hälytin Lauran hakemaan Auran kotoa ja tuomaan minulle töihin, jotta ei tarvitsisi niin paljoa töistä lintsata. Luulin, etten silti ehdi ajoissa lääkäriin ja hieman minua ihmetytti klinikalle tullessani, että henkilökunta hörähti nauramaan minun puuskuttaessani ja huusivat vielä kovaan ääneen, että briardi saapui. Kellonaika oli oikea, päivä vaan oli väärä... Aura pääsi silti tikeistään eroon ja haava oli edelleen siisti.
9.9. jalka kuvattiin ja siteet vaihdettiin. Lääkäri vaikutti kuviin tyytyväiseltä kuten myös jalan liikerataan.
Seuraavana päivänä minusta Aura käytti huonommin jalkaansa ja soitin vielä illalla asemalle. Saimme luvan lähteä näyttämään jalkaa sinne heti. Klinikan sulkemisajan jälkeen "paketti" jälleen avattiin ja varpaiden välissä oli reipasta punoitusta, ilmeisesti kipsi oli päässyt hankaamaan ja se oli vaivannut Auraa.
23.9. oli vuorossa kipsin puolitus eli kipsistä poistettiin etuosa ja kipsi jäi vielä tukemaan jalkaa takaa. Nyt myös Aura pystyy astumaan jalka normaalissa asennossa. Edelleen jalan liikerata ja asento näyttävät normaalilta. Mutta on se jalka kuihtunut ja voimaton.
Ensi viikolla pitäisi kipsi poistaa lopullisesti ja pari viikkoa mennään eteenpäin jalka siteellä tuettuna. Mikäli ei tule takapakkia.

Aura on ollut superhieno potilas, kaikki kipsin vaihdot ja kuvaukset on voitu tehdä ilman nukutusta. Samoin kotona kaikki jalan suojaamisviritykset se on kestänyt kärsivällisesti. Auralla on kipsin tukeana "liivi", joka menee yli selän ja pitää kipsiä paikoillaan. Sitä, mitä tämä liivi on tehnyt turkille ei voi kirjoittamalla kuvata.

Auran menoa vielä kokokipsin kanssa.
video

Viime sunnuntaina käväistiin myös metsän reunassa


Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kurakintaita ostanut. Myyjä hieman hämmästeli, kun pyysin suurinta kokoa ja hänen kysyessään ikää, niin sanoin 3-vuotiaalle ;)


Pitkä toipuminen ja kuntoutuminen on vielä edessä. Ja mihin kuntoon jalka parenee, ei voi tietää. Toivottavasti ei mitään vahinkoa pääse nyt vaan tapahtumaan lisää. Koirassa riittäisi tarmoa reippaaseen riekkumiseen ja sillä on selkeästi tylsää. Ja kaikki, mitä yritän sitä aktivoida liittyy makupaloihin, joten painoakin sille on tullut ikävän paljon lisää.

torstai 1. elokuuta 2013

Antakaa mulle koira...



niin kyllä minä sen rikon. Mirkulta meni tapaturmaisesti lonkka 3,5 kk:n iässä. Auran sain pidettyä ehjänä sentään 3,5-vuotiaaksi. Ensimmäinen lääkäri etsi kuvasta murtumaa ja sitä ei näkynyt, joten Auraa on nyt pidetty vaan levossa ja kivuttomana. Ontumisen jatkuessa sain Auran loppujen lopuksi ortopedin tutkimuksiin. Oli karua kuultavaa, luut ovat siirtyneet nilkasta, itseasiassa koko nilkan luusto on retkahtanut. Aura leikataan mahdollisimman pian ja mikäli se ei onnistu, niin jalka jäykistetään. Vasemmalla loukkaantunut jalka ja vertailuna terve oikealla.


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Voi meidän kolmijalkaista

Mirkun poismenon jälkeen Auralla riitti ihmeteltävää pari kolme päivää. Aina aikaisemmin ulkoa tullessa Mirkku oli ovella vastassa lelu/tossu suussaan ja urahti Auralle, että minä jatkan tästä emännän kanssa ja Aura meni pedilleen rappujen alle. Nytkin se meni suoraan omalle pedilleen ja tuli hämmästyneen näköisen parin sekunnin päästä katsomaan, että missäs se pirttihirmu on.  Samoin ruokailut olivat Auralle outoja. Aina Mirkku sai ensin ruuan ja nyt Auran saadessa kupin eteensä ja luvan syödä se vaan "nyki" paikoillaan ja katseli ympärilleen, että mitä tämä nyt on. 
Aura on myös siirtynyt parvekkeelle nukkumaan öisin, olin luullut, ettei se välitä siitä, mutta ilmeisesti sillä ei ollut lupaa mennä Mirkun kanssa sinne :).

Tyhjää on ollut meillä ihmisilläkin, kun Mirkku puuttuu.

Sunnuntaina 14.7. oli pitkästä aikaa agitreenit ja ajattelin raahautua sinne, oli hieman huono omatunto Auran puolesta, kun en ollut saanut aikaiseksi tehdä sen kanssa mitään koko viikkona. Aura oli oikein vauhdikas ja innokas päästessään pitkästä aikaa hallille. Ja se tietysti kostautui varsin ikävästi. Aura meni luvatta puomille ja kääntyi katsomaan taakseen, että mihin minä jäin. Aura kokemattomuuttaan humskahti alas korkealta ja varsin pahasti oikean etutassunsa päälle. Voi sitä huutoa. Aura ei ole aiemmin loukannut itseään ja en oikein osannut arvioida, että sattuuko oikeasti kovin vai onko se vaan hämmästynyt kivusta. Hieman aikaa sitä rauhoteltuani, ei laskenut edelleenkään jalkaa alas, joten pakko oli todeta, että kyllä nyt sattuu ja kovin. Koira syliin ja kannoin sen autolle.
Kotona kipulääkettä ja kylmää jalkaan, mutta maanantaina ei edelleenkään ottanut jalalle, joten lääkäriin. Jalka kuvattiin ja väännneltiin. Murtumaan ei löytynyt ainakaan ranteesta, joka oli selvimmin turvoksissa. Koira lepoon ja kipulääkekuurille.

Auraa on nyt ajelutettu ympäri Varsinais-Suomea. Ollaan Tomin kanssa kierrelty läpi kaunista saaristoa ja Aura päässyt aina mukaan. Tylsää sillä olisi ollut vain kotona olla.

Tässä kaffettelua Korppoossa.

Viikon päästä soitin lääkärille uudelleen, koska Auran jalka ei oikeastaan ole mennyt kovinkaan paljon paremmaksi. Toki kulkee jo portaita ja tukee jalalleen.
Hänen mukaansa toipuminen noin kovasta iskusta ottaa pitkän ajan ja kirjoitti lisää kipulääkettä sekä ohjasi meitä kääntymään ortopedin puoleen, koska hänen kykynsä/mahdollisuutensa hoitaa omalla klinikallaan ovat rajalliset tällaisissa tapauksissa. No ortopedin metsästys alkoi ja ovat kaikki lomailemassa vielä muutamia viikkoja. Yhdelle klinikalle vien tänään kuvan konsultoitavaksi.

Harmittaa niin vietävästi. Vaivalla saadut kisapaikat olen peruuttanut elokuulta, ehkä eniten jurppii ettemme päässeet osallistumaan piirimestaruusjoukkueeseen.
Tärkeintä on toki, että Auran jalka tulisi kuntoon ja se saisi nauttia koiranelämästä täysillä. Kisoja tulee ja menee. Onneksi ehdimme sentään korkkaamaan AVO-luokan.

Tässä Auran menoa eilen Kuusiston linnan raunioilla.





tiistai 9. heinäkuuta 2013

Manmainio Miäletön-Mira "Mirkku" 6.3.2002 - 8.7.2013

Sairaudet veivät meidän mummokoiran voimat. 

Luopuminen Mirkusta ottaa minulle todella koville. Se oli niin rakas, rakkain.

Kiitos Jaana, että saimme Mirkun perheeseemme!



Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua

Eikä mulla ole mitään ilman sua 

Kiitos Mirkku, Hyvä Tyttö!

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Suomen Briard ry:n toko-rotumestaruuskoe ja erikoisnäyttely

Herätys klo 04 ja auton nokka kohti Järvenpäätä, huoh. Erittäin epävarmana osaamisestamme osallistumassa ensimmäisiin AVO-luokan karkeloihin.
Kisaa edeltävällä viikolla olin ottanut päivittäin muutaman lyhyen tokosession. Suurimpana ongelmana oli luoksetulon pysäytys. Perjantainä päätin vaihtaa suullisen käskyn käsimerkkiin ja kokeilla, että miten se toimii. Noudossa tökki, että joko Aura ryntäsi ilman lupaa kapulan perään tai sitten se mutlasi kapulaa. Ja sitten vielä Aura alkoi ennakoida sivulle tuloa, ja jäi silleen kivasti puoliväliin.

Kisan tuomaroi Riikka Pulliainen.
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Noutaminen 8
Kauko-ohjaus 9
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutelma 10
Yhteispisteet 188,5.

Kisailu sujui yli odotusten. Paikallaolo ok. Seuraaminen sujui ihan ok ja pikkuhiljaa siinä alkoi tolkuton jännityskin laantumaan, kun huomasin, että Auran hyvässä vireessä ja tykkää tehdä. Ja luoksetulo, juhuuu. Siihen pyssäs :D Miinusta tuli juuri tuosta ennakoivasta sivulle tulosta lopussa kuten myös noutamisessa. Kauko-ohjauksessa Aura teki hitaasti, mutta miinukset tulivat lähinnä minun liian pitkistä käsimerkeistä. Ja nouto :D, ei pieni briardi aina voi nähdä minne se kapula lentää. Ensin ohijuoksu ja sitten palaaminen kapulalle riemukkaalla loikalla...
Tuomari antoi kyllä aika kiltisti pisteitä, moni muu olisi kyllä rokottanut paljon enemmän esim. juuri noista sivulletuloista. Auralle tuli vielä rotumestaruuskin ja palkinnoksi aivan ihana nalle <3 p="">
Kauneuspuolella tuomaroi Wera Hübenthal. Aura sai erin ja olin oikein tyytyväinen, sitä enempää ei voi erikoisnäyttelystä Auralle toivoakaan.
"Exl. size and type. Could have some more ???, otherwise nice head & expression. Exl. neck and body. Nice angulation. Moving very well. Exl. coat, colour & temperament."

Annamari Aarnion ottama kuva Aurasta näyttelyssä.


Auralle reissun parasta antia olivat varmasti järveen pääsy Tarton kanssa, reipas ralli rantanurmikolla (Se siis ihan oikeasti leikki Tarton kanssa!) ja Lohjan ABC:llä ruokailu :D.


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Näyttelyreissu Viroon

Ensimmäisenä kesälomapäivänä lähdettiin Tomin, Lauran, Auran ja Tarton kanssa kohti Viroa ja Haapsalun sekä Luigen näyttelyitä. Lähtöä varjosti iso huoli Mirkusta, jonka kunto romahti edellisellä viikolla. Mummokoiran vointi näytti tasaantuvan, joten uskaltauduin lähtemään matkaan.

Laivalla koirat otettiin kannelle ja kyllä nuo briardit herättävät ihmisten mielenkiinnon. Paljon saivat rapsutteluja ja pääsivät taas moniin valokuviin.
Auran luonnetestin jälkeen kävin kentällä muutamia kertoja vain leikkimässä sen kanssa ja olin tyytyväinen, kun se ei ainakaan reagoinut naapurikentän ampumisiin ja oli ihan oma itsensä. Samoin nyt laivalla se ei välittänyt mistään kolinoista ja paukkeista.

Tallinnasta ajettiin suoraan Haapsaluun, majoittauduttiin hostelli Reinholdiin. Oli edullinen ja varsin oiva majapaikka näin koirien kanssa reissaamiseen. Odotellessamme Haakin naisia saapuvaksi käytiin kiertelemässä Haapsalua, joka on  varsin viehättävä pikkukaupunki. Illalla käytiin syömässä porukalla ja otettiin kaikki neljä koiraakin mukaan :). Syömään tuli myös Auran Mikkuveljen omistaja Kadri, joten sai kuulla hieman Mikkunkin kuulumisia.


Lauantaiaamuna taivas sitten repesi, kuten oli ennustettukin. Onneksi Tiinalla oli myyntikoju molemmissa näyttelyissä ja näin ollen iso teltta mukana, jonka suojiin saimme koirien häkit. Haapsaluun saapui myös Tarton velipoika Bonus Hiidenmaalta. Bonus pääsi vuohitilalle asustelemaan ja tietysti piti ostaa myös kotiinviemiseksi ihania, maukkaita vuohenjuustoherkkuja. Haapsalusta Tomi ei ottanut liiemmin kuvia sateen vuoksi.


Sisarukset vetivät rallia :) Tarto, Balatro ja Bonus:




Briardit tuomaroi varsin hauskanen norjalaistäti Anne Indergaard. Erittäin vilkkaalla Tartolla oli vaikeuksia rauhoittua kehässä esiintymään edukseen, mutta pomppukone sai kuitenkin erin. Auran esittämisessä jännitin, että miten suhtautuu luonnetestin jälkeen itseään tutkivaan vieraaseen ihmiseen, mutta no hätä. Tyttö seisoi tyynesti ja antoi tädin tutkia.

Auralle eri arvostelulla:
"3 years old bitch. Excellent size and proportion. Feminine head, with lovely impression. Could have more angulation in front. Streng body,  moderate kind angulation but the angulation she has front and behind in balanced and she uses it to advantage. In good coat. Steady temperament."
Auralle serti ja vsp. Ropiksi tuli aivan ihana törrökorvainen vetsku-uros.

Aura on tuollainen raamikas, perusnätti narttu, jonka suurimpana minuuksena on suht lyhyt  ja vaaleahko, sekavärinen turkki. Verrattuna esim. voittaneeseen urokseen Aura ei todellakaan aiheuta yleisössä mitään wow-huokauksia :D.

Näytelämän jälkeen lähdettiin oitis sateisesta Haapsalusta kohti Luigen sateita.
Tallinnassa asetuttiin hotelli Dzingeliin, joka näyttikin täyttyvän tasaisesti koirakansasta. Iltasella käytiin oman väen kesken syömässä, ajeltiin katsomaan näyttelypaikka ja köllöteltiin. Tarto sai hieman rauhoittua kaikesta hälinästä ja suureksi ihmeekseni myös Aura osoitti pieniä lämpiämisen merkkejä Tartoa kohtaan. 

Sunnuntaina briardit arvosteli charmantti herra Avi Marshak Israelista. Nyt Tarto oli kuin eri koira, jaksoi seistä hienosti ja juokseminenkin onnistui junnusertin edestä.



Ja Auralle myös eri ja serti arvostelulla, jonka lisään joskus, jos saan siitä jotain selvää. Niin täynnä lyhenteitä, etten oikein saa tolkkua :D

Onneksi eivät Laura ja Tarto päässeet vielä hyppimään nenille, joten Auralle rop :D
Jäätiin vielä ryhmäkehäänkin ja höpöttelemään Tiinan ja muiden tuttujen kanssa. Ryhmäkehässä päästiin juoksemaan kierros ja sitten kiitos ja ulos :) .




Auralla on kolme sertiä Virosta, joten nyt pitäisi saada muuta tulosta aikaiseksi, jotta tyttö voisi valioitua synnyinmaassaan. Jotain tällaista olen tainnut Tiinalle luvata tyhmyyksissäni :) .

Vielä pikainen käynti Peremarketissa ja sitten väsyneenä kotimatkalle. Taas otimme koirat laivaan, minusta on vastenmielistä jättää ne kesäkuumalla autoon. Nyt otimme yhden häkin mukaan, jotta muut pääsevät ostoksille/syömään yhden pitäessä koiria.
Ensimmäisenä jäin koirien kanssa kannelle. Tarto häkissä ja Aura remmissä. Laivan lähtiessä alkoi aivan mieletön tuuli, joka tarttui Tarton häkkiin. Hups vaan ja siellä se meni volttia heittäen pitkin kantta. Auralle paikka käsky, kassi Auran jalkoihin ja ryntäsin häkin perään. Tarto ketteränä tyttönä oli kuin hamsteri juoksupyörässä. Kun huomasin, ettei sille ollut käynyt mitään en meinannut kyllä saada nauruani katkeamaan millään. Ja kyllä nauroivat muutkin kannella olijat. Tarto oli kieltämättä hieman koomisen näköinen kurkkiessaan luukusta pyöritysten jälkeen.

Mutta joka matkalla pitää myös tapahtua jotain ikävääkin. Ollessani ostoksilla, Tomi piti Auraa ja yhtä äkkiä oli joku japanilaisturisti ollut Auran kanssa naamat vastakkain. Aura oli murahtanut, mutta ilmeisesti sen hammas osui "vahingossa" tätä miestä otsaan ja siihen tuli jälki. Ei mitään suurta draamaa, ja mies itse oli ollut pahoillaan, että oli lähestynyt koiraa noin. Mutta ikävä tapahtuma kaikkineen.

Kotona odotti touhukas mummelikoira, jolla oli paljon kerrottavaa :) Tarinatuokio loppui lyhyeen, kun se sai ihanan tuliaisensa; nallewubban suuhunsa.

Mukava reissu, rasittava, mutta mukava. Ensi viikonloppuna onkin vuorossa erkkari ja tokomestis. Tokoon osallistumista vielä hieman arvon, koska en ole jaksanut treenata oikeastaan yhtään. Mirkku, työt ja laiskuus on vienyt suurimman tarmon. Tai sitten mennään vaan reilusti ottamaan maksullinen treeni. Saas nähdä.



sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Luonnetesti

Tänään kiikutettiin Aura Ja Lola testattaksi Kaarinaan. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Sirkka Lempinen.
Lauran kanssa ennakkoon yritettiin hieman arvuutella, että miten koirat suoriutuvat. Serkkulikat ovat niin erilaisia luonteeltaan. Siinä missä Lola on hilpeä hössö niin Aura on totinen torvensoittaja.

Auran luonteessa on piirteitä, joihin en oikein ole päässyt sisälle. Se on työteliäs tyttö, mutta lukkiutuu jännästi jjoissakin tilanteissa. Me saamme laittaa sen vaikka solmuun, mutta vieraita ihmisiä kohtaan on pidättyväinen, ei kestä mitään kumartelua ylleen tai taputteluja. Tuntuu, ettei se osaa lukea toisten koirien elekieltä, ei siedä niitä yhtään ihollaan. Mielenkiinnolla lähdin odottamaan testin tulosta.

Onneksi testissä ei mitattu ohjaajien hermorakennetta, sillä minulla se olisi ainakin paukahtanut miinukselle vahvasti. Kaatosade, testialue aivan kuravelliä ja aikataulu liki 2 tuntia myöhässä.

Ensin pääsi Lola testattavaksi, Laura varmasti blogissaan kirjoittaa siitä tarkemmin. 

Aura tuli touhukkaana alueelle, heti hämmentyi sadeasuisen tuomarin lähentelyistä. Sieti mielestäni sen yllättävänkin hyvin. Ja mitenkään yllätyksenä se ei tullut, ettei suostunut leikkimään tuomarin kanssa. Minun kanssa kepin vetoa hieman, mutta lopetti aina kun tuomari  tarttui keppiin. Siitä en viitsi videopätkää laittaa, kun pääosassa on tuo minun peräpää... 

Kelkka

Puolustus


Haalari ja tynnyri

Seinä

Ampuminen
video

Testauksen jälkeen Aura oli selkeästi hyvin väsynyt ja ymmällään kaikesta, reppana.


I Toimintakyky (kerroin 15) +1
II Terävyys (kerroin 1)  +3
III Puolustushalu (kerroin 1) +2
IV Taisteluhalu (kerroin 10)  -1
V Hermorakenne (kerroin 35) +1
VI Tempperamentti (kerroin 15) +2
VII Kovuus (kerroin 8) -2
VIII Luoksepäästävyys (kerroin 15) +2b
Laukauskokematon


Yhteispisteet säälittävät 89.
Olenko pettynyt pisteisiin...kyllä. Olenko pettynyt Auraan...en. Tyttö teki parhaansa saamillaan eväillä. Taisteluhaluun ehkä olisin voinut treenillä vaikuttaa, mutta mutta. Näillä mennään eteenpäin. Ja sama rakas otus tuo on testin jälkeenkin :)

Palautteessa tuomari sanoi Auran olevan kovin kaksijakoinen koira, pehmeys ja terävyys taistelevat ja vaikuttavat koiran käyttäytymiseen. Kehui meidän suhdetta ja sitä, että koira haluaa miellyttää minua. Ja kuitenkin Aura kykenee ottamaan myös ohjat käsiinsä esim. puolustaa itseään ja meitä molempia.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Vieraita Savonmualta ja Harjavallan ryhmis

Sari saapui perjantaina meille Ellinsä kanssa etelänlomalle. Jännitin, miten meidän koirat ottavat uuden tulokkaan vastaan. Molemmat tuulettelivat ikeniään ja tekivät selväksi Ellille, että saat elää. jos et tule liian likelle. Elli fiksuna likkana ymmärsi kiertää molemmat hapannaamat kaukaa. Lenkillä uskalsin päästää Auran Ellin kanssa vapaaksikin, koska ei Aura kenenkään päälle hyökkää, ja tsekkipimu ymmärsi pitää riittävän välimatkan.

Onneksi Laura tuli illemmalla käymään ja Tartosta tuli Ellin toivoma leikkikaveri.


video

Lauantaiaamuna lähdettiin ajelemaan kohti Harjavallan näytelmiä. Halusin viedä Auran Salvatore Giannonen arvioitavaksi ja Elli pääsi edustamaan tsekinpaimenkoiria luokkansa ainoana. Tietysti briardit olivat aamupäivällä ja tsekkiläinen iltapäivällä, joten oli pitkä päivä tiedossa.

Mirkun kanssa reissaaminen aikoinaan oli melkoisen raskasta, se reppana jännitti häkissä olemista, paineistui vieraista koirista ja ihmisistä ympärillään. Läähätti ja stressasi ja oli aina puolikuollut väsymyksestä. Nyt nautin suuresti Auran kanssa olemisesta. Vieläkin jaksan ihmetellä, että se vaan tyynesti alkaa vetää sikeitä häkissään kaiken hälinän keskellä.


Auran saamaan arvosteluun olen oikein tyytyväinen:
3 years. Correct size. Exel. breed type. Nice head. Typical expression. Complete & scissors bite. Exel. body. Well angulated. Correct coat texture. Changing colour. Exel. Movement & temperament.
Aura sijoittu toiseksi nartuissa saaden varasertin.



Susann ja Pihka olivat myös paikalla ja Susanin häärätessä kameran kanssa, sain lällytellä Pihkaa. Kyllä  niissä Lolan kanssa jotain samaakin on, vaikka Pihka on se asiallisempi versio sisaruksista :).


 Sarin Elli oli ROP ja pääsimme vielä odottelemaan ryhmäkehääkin :)

Aura ja Elli matkustivat ihan sopuisasti autossa, Karehdin niin tuota Sarin häkkisysteemiä.

Sunnuntaina tehtiin koirille vielä pienet jäljet ennen Sarin kotimatkalle lähtöä. Sari sai Ellille lisää kokemusta erilaisita alustoista ja tarkasti se tyttö jäljestikin. Auralle tein lyhyen jäljeen nakinpaloilla. Piti oikein näyttää Sarille, että miten hyviä me ollaan ;) Aura lähti jäljelle ja alkoi heti kakomaan. Kurkistus nameihin ja just juu nakit täynnä kusiaisia eli se siitä sitten. 

Oli ihanaa tavata Sari ja Ellikin, parantaa maailmaa saunassa, syödä ja juoda riittävästi ;) Hitsi tuota meidän välimatkaa.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kevään touhuja


Kevään aikana on alkanut löytyä kateissa ollut treenihalu ja -ilo. TPH:lla on pyörinyt toko-ryhmä, jossa ollaan käyty säännöllisesti (mitä nyt yksi kerta jäi väliin pikku kolarin vuoksi). Tokoryhmän suurinta antia on ollut saada treenata vieraiden koirien kanssa paikallaoloa ym. häiriöhommaa. Saapi nähdä saadaanko koottua jatkoonkin oma pieni ryhmä. 
Agilityssä ollaan käyty alkeis- ja jatkokurssi ja nyt ollaan oikein pienryhmässä :D. Säälittävää räpellystä minun osaltani, mutta kivaa on ja Aura nauttii.

Toukokuun toisena lauantaina suunnattiin Lauran, Auran, Tarton ja Lolan kanssa Poriin briardien harrastepäiville. Mukavaa oli nähdä toistakymmentä hippitukkaa enemmän ja vähemmän työntouhussa. 



Porissa nähtiin myös Auran siskopuoli Peippo ensimmäistä kertaa.


Näin keväisin, vielä kun lähipellot ovat lyhyessä heinässä saan aina intoa jäljestämiseen. Kauheasti kiinnostaisi peltojälki, mutta en tiedä siitä tarpeeksi ja olen koettanut kyttäillä jotain sopivaa koulutustakin, mutta eipä ole osunut kohdalle.
Auralle olen tehnyt sellaisia muutaman sadan askeleen jälkiä, nappula joka askeleelle ja vaatinut, että se ottaisi ne. Huomasin sitten, että yritän sen saada syömään jäniksen papanoitakin, niin jälkinamia vaihtamaan... Luin josta blogista, että verilätyt ovat hyviä, erottaa kauempaakin. No letun palaset jäljelle ja takaisin pihalle hommiin. Reilun tunnin päästä Tomi huuteli, että tulehan kattomaan kuinka paljon pellolla on variksia... ei toimineet lätytkään :D

Mirkkukin pääsee aina pienelle jäljelle ja mummo nauttii.


Aura hommissa


Parantelen parhaillaan kotona murtunutta pikkurilliä ja on ainakin aikaa touhuta koirien kanssa. Hiotaan avoimen luokan liikkeitä ja jäljestellään. Kesän aikana pitäisi uskaltautua varmaan johonkin kokeeseenkin. Tai sitten ensi kesänä.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Mirkku 11 vuotta

 Mistä on hyvät synttärit tehty?
No tietysti makoisista lahjoista...




video



Kunnon lumileikeistä...


Hieman oli vain turhan tuulista...


Kaverin kanssa leikkimisestä...


Pakkohan oli Aurastakin laittaa yksi kuva...


Ja kaiken juhlimisen jälkeen maistuu mummokoiralle kunnon tirsat, jahka tuosta heräilee niin vielä on maksalaatikkokakkua tarjolla :)




lauantai 2. maaliskuuta 2013

Helmikuun kootut

Mirkku-muori on aiheuttanut päänvaivaa koko alkuvuoden. Patteja löytyy joka puolelta lisää ja lisää. Sitten se lopetti syömisen ja oli muutenkin oikein apaattinen. Harkitsimme, että joko on tullut aika päästää mummeli ikiuneen. Aloin tehdä sille puuroa ja ostin "märkämuonaa", jotta saisin sen syömään. Ja söihän se näitä herkkuja. Mirkku sai myös luvan tulla iltaisin sänkyyn jalkopäähän, tuntui, ettei sitä voi hemmotella liikaa. Ja sanonta, ettei vanha koira opi uutta, ei pidä sitten paikkaansa tippaakaan. Mirkku on oppinut hyppäämään joka ilta sänkyyn ilman pyytämistä, ja koko ajan se valtaa röyhkeästi itselleen enemmän tilaa :D
Sitten se aloitti tavaroiden repimisen, oma patja revittiin paloiksi, puukorista mutusteltiin kaikki mahdollinen silpuksi... Ja syykin luultavasti selvisi; Mirkulta on lähtenyt edestä alahampaat. Ilmankos ruoka ei maistunut ja ikeniä ilmeisesti kutitti niin, että täytyi pureskella jotain jatkuvasti. Nyt maistuu taas nappulat ja aamulenkille otan molemmat yhtäaikaa ja muutenkin Mirkku on reipastunut tosi paljon. Laiha se on, tuntuu, ettei mikään ruokamäärä imeydy.




Auran kanssa aloitettiin TSAUlla agilityn alkeiskurssi ja olen aivan haltioissani, miten hauskaa se taas onkaan. Oma motoriikka on syvältä ja elopainoakin liikaa, mutta mukavaa on ja sellaisena harrastuksena sen haluan pitääkin, ei mitään kisahaaveita enää. Kyllä on Mirkunkin ajoista muuttunut hirmuisesti alkeiden opetus. Ennen hinkattiin esteitä, nyt suoraan vaan rataa tekemään. Aura on ensimmäinen aikuinen koira, jonka kanssa olen agiliitoa aloitellut ja on se helppoa! Aura perustottelevaisena ja yksoikoisena koirana tekee mitä pyydetään, ei sille raukalle varmaan tule edes mieleen lähteä luvatta riekkumaan ympäri hallia :)

TPH on vastannut muutamana vuonna Muumimaailman Taikatalvi-tapahtuman koiravedätyksestä. Laura innostui asiasta Lolan kanssa, mutta itse en arvannut Auraa viedä treeneihin, ajattelin, ettei siitä ole veturiksi. Ja ennen kaikkea en osannut kuvitella sitä juoksevien lasten ja ihmismassan keskelle. Kun alkoi näyttää, että koirista voi tulla pulaa, niin käytiin Auran kanssa kerran kentällä harjoittelemassa ja sehän meni hienosti.
Auran kanssa olin kahtena sunnuntaina muumimaailmassa ja olen niin tyytyväinen tuohon koiraan. Pampulakoiraa saivat lapset silitellä, jopa halata ja Aura oli aivan luontevasti hommissa.
Muutama entinen briardin omistajakin tuli jutustelemaan, selkeästi ainakin toiselle perheelle briardin kohtaaminen oli herkkä hetki.


Mukavana yllätyksenä tuli TPH:n vuosikokouksesssa vuoden tokokoiran-titteli Auralle! Nyt pitäisi hieman ryhdistäytyä tokorintamalla, jotta voisi yrittää pystiä Auralle myös tänä vuonna :D Laiskoja ollaan oltu, tai siis minä olen ollut..