Kävimme tänään pitkällä metsälenkillä äidin kanssa, ja vaikka äidin motiivit liikkua ovat tällä hetkellä lähinnä aerobisten askelten kerääminen (kinkkumittari isältä), ehdittiin Fetan kanssa ottaa pitkästä aikaa vähän viestiäkin, ja jopa esineruutua... Oli hauska nähdä miten innoissaan Feta on juoksemisesta vieläkin, ja miten hyvin se muistaa homman vaikkei sitä siltä ehkä odottaisi. Se painelee kaikki viisi matkaa täyttä vauhtia, vaikkei matka nyt kovin pitkä ollutkaan, ja silti aina rauhottuu perille päästyään ennen uutta lähtöä. Pentutason esineruutukin kaikkien yllätykseksi onnistui, eikä sen oppimiseen varmastikaan menisi kauaa, jos motivaatiota löytyisi...
Tällaisilla lenkeillä ikävää on vaan seura, eli se Miran piirre, jota äiti kutsuu leikkisyydeksi. Feta-paran kaula ja niska ovat täynnä rupia, mikä kertoo siitä miten hauskaa Fetalla on ollut.. Oliko Hitler leikkisä? Oliko Stalin? Niimpä niin, äiti. Hyvä lupaus uudelle vuodelle voisi olla se, että Miraa edes yritettäisiin hillitä, ihan vaan siksi, että Feta näkisi kolmevuotispäivänsä...
Fetku on ollut myös kuntokuurilla nyt, sillä isä on innostunut lähtemään juoksulenkeille, ja Feta on usein päässyt mukaan. Tulokset näkyvät etenkin (lue: ainoastaan) väsymyksessä; nyt Feta menee nukkumaan jo kahdeksalta yhdeksän sijaan ja nukkuukin sitten aamukymmeneen saakka :D
Tässä vielä poseerauskuva Juuston päästä:
2 kommenttia:
Ihan vaan tarkennukseksi tuosta esineeruudusta, että motivaatio ei ole siis koiralta hukassa, vaan...
Ja Mirkkua ei voi kyllä verrata ko. herroihin, se keksii vain huvia Fetan kanssa, nuo toiset useamman miljoonan immeisen kanssa...
Siis jos motivaatiota löytyis Lauralta ;) ??
Sellainen koira kuin emäntä - pidä Laura puoles´ jos aiot nähdä 17-vuotis syntymäpäivän.
Lähetä kommentti