LOMAREISSU

 Herätellääs hieman blogia eloon, ainakin tämän päivityksen verran :)

Olemme reissanneet Virossa useana vuotena koirien kanssa, mutta ne ovat aina olleet vaan sellaisia "näyttelyreissuja", nyt lähdettiin ensimmäistä kertaa Tomin ja koirien kanssa ihan vaan lomailemaan. Olimme varanneet suomalaiselta yrittäjältä mökin Haapsalun läheltä ja paikalle saapuessa selvisi, että olikin päällekkäisbuukkaus. Uusi majoituspaikka löytyi yllättävänkin helposti, tosin pienen pieni hostellihuone, mutta sijainniltaan mielettömän kauniissa paikassa ja kävelymatkan päässä Haapsalun keskustasta.

Kyllä näissä maisemissa kelpasi koiria ulkoiluttaa

Virossa on muuttunut paljon suhtautuminen koiriin, viitisen vuotta sitten vielä vaihdettiin kadun puolta ja katsottiin pelokkaasti ja paheksuvasti. Nyt tultiin koiria katsomaan ja lähes jokaiselta vastaantulijalta irtosi hymy karvakaksikolle. Ravintoloissa tuotiin koiralle vettä jollei henkilökunnan niin toisten asiakkaiden toimesta :)


Ja nämä kukat, olisin vaan voinut seistä ja ihailla niitä

Tällä reissulla päätimme tutustua Noarootsin alueeseen. Aivan mielettömiä merimaisemia, hienoja hiekkarantoja ja myös sitä tietynlaista karuutta, josta pidän erityisesti.

Keskiviikkona saimme vieraan;  Tiina tuli tervehtimään kasvattejaan. Ehdittiin käydä kävelyllä, syömässä ja kahvitella kuulumisten vaihdon ohessa. Ja mikä määrä koirille tuliaisia...




Jurrin emä Queeni on pienen pieni narttu, oli Jurri sitä sentään korkeampi. Ainakin sentin ellei jopa kaksi...

 Ungrun linna (https://www.visitestonia.com/fi/ungrun-linna)

Haapsalun piispanlinna (https://www.visitestonia.com/fi/haapsalun-piispanlinna)

Reissuilla meillä on Tomin kanssa tapana kierrellä myös vanhoja kirkkoja ja ... hautausmaita.

'

Noarootsin alueella on aiemmin asunut ruotsalaisia, vanhoissa hautakivissä olikin paljon ruotsinkielisiä muistovärssyjä. Virossa on viehättävä tapa, ainakin vanhoilla hautausmailla tuoda penkki haudalle.

 

Viimeistä iltaa vietettiin Haapsalun keskustassa ja seurailtiin syöminkien ja juominkien ohessa, kun kaupunkiin alkoi pikkuhiljaa lipua seuraavana päivänä alkavan American Car Shown osallistujia

Kyllä me niin lomasta nautittiin!!!

Treenivermeitäkin olin pakannut Jurria varten mukaan, mutta koskemattominan palautuivat kotiin. Aivan upeita nurmia olisi ollut kyllä jäljen tekoon, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi.

Yhtenä iltana oli paskahalvaus niin, lähellä... Joku suuri humoristi oli sijoittanut sopivasti pienen pusikon taakse taideteoksensa.

Nyt päätetään tämä Viron matkailumainos tältä erään, todennäköisesti ensi kesänä tulossa uusi, hieman toiselta reunalta.
Aura ja Jurri olivat superhelppoja reissukavereita, pääsevät toistekin matkaan.

Rauhallista joulunaikaa

Aura taustajoukkoineen toivottaa kaikille oikein hyvää, rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa!


Auran tämä vuosi on kulunut varsinaisena oloneuvoksena. Alkuvuosi meni vielä toipuessa ja kesällä, syksyllä on pidennetty lenkkejä ja yritetty kohottaa kuntoa.

Ensi vuonna aktivoidutaan; ainakin pari näytelmää on katsottuna ja ehkäpä lähdetään yrittämään sitä tk-kakkosta ennen sääntömuutoksen tuloa.



Pari kuvaa Aurasta tältä päivältä, yriteltiin saada hyviä joulukuvia...

Ilman päähinettä...

Lakin kanssa...

Ja myssylle kyytiä...

Hmph!

Ruosteessa ollaan, siis niin ruosteessa.
Ensin yrittää saada luoksetuloon vauhtia, nyt sitä yrittää pois. Jotenkin järkeilen, että pysähdys olisi melkoisesti Auran ranteelle ystävällisempi sellaisessa tasaisessa rauhallisessa vauhdissa. Yritysteni seurauksena ei pysähdy vaan valuu hissutellen luokseni samalla katsoen, että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä...
Kaukkarit olivat ensin hirveitä, nyt jo persii alkaa pysymään tontissa.
Noutoa ja hyppyä en edes ole vielä uskaltanut yrittää.
Muutenkin varon Auran jalkaa edelleen paljon. Eilenkin metsään lähtiessa se mokoma loikkasi autoon niin, että minusta vaan rusahdus kuului jalasta. Koira ei kyllä ulahtanut, eikä ontunut, joten rusahdus taisi kuulua vain minun korvien välissä.
Ja sitten vielä tuosta otuksesta on tullut kaiken palluttelun jälkeen kuriton. Nykyään se ryntää ilman lupaa joka helvatin välissä mereen polskimaan ja meillä ei ihan puhtaimmat vedet ole tuon laivaväylän vuoksi. Ennen lenkillä remmi-sana sai sen pysähtymään ja sain sen kauniisti kytkettyä joka tilanteessa. Nyt Aura on keksinyt, että tuo samainen sana tarkoittaakin, että peura/pupu lähistöllä ja sana aiheuttaakin nyt kaulan venymisen ja ympäriinsä loikkimisen, huoh.



Vesileikeissä siedetään Tarton iholle tulo :)

Loman alkuun on vielä pitkä aika, mutta kesällä on sentään muutama "koirajuttukin", ihan turistina lähden seuraamaan briardien erkkaria ja maailman voittaja -näyttelyä. Ja Tiina on tulossa kaveriksi molempiin, mukavaa.

Tiinan pentuesuunnitelmatkin ovat edenneet, toivottavasti tästä yhdistelmästä tulee minulle se musta briardi. Siis se, jonka opetan hyville tavoille heti pentuna...

Jippiii!

Tänään oli odottamani ja pelkäämäni kontrolli. 

Ensin Eva Einola-Koponen halusi nähdä Auran liikkeessä, juostiin lääkäriaseman pihalla edes takas ja ympyrää. Hän oli tyytyväinen liikkeeseen, vähän lyhyempi askel on oikeassa jalassa. Tunnustelemalla tutkiessa ei löytynyt turvotusta, ei väljyyttä. Hyvä. 

Ennen röntgeniä pistettiin vielä Auran rokotukset ajan tasalle. 

Tomi tuli mukaan, jotta Auraa ei tarvitse nukuttaa. Viimeksikin saimme sen kuvattua niin hienosti. Aura nostettiin pöydälle ja ensin jalka kuvattiin suorana. Onnistui kerrasta, sitten se olisi pitänyt laittaa kyljelleen ja siitä alkoi painiottelu briard vastaan kolme ihmistä. Briard voitti. Auralle riitti potilaana olo. Pientä hikeä pukkasi pintaan, kun yrittää lyijyessu päällä saada kiemurtelevaa koiraa sopivaan asentoon.

Eläinlääkäri päätti, että yksi kuva riittää ja ei ruveta koiraa enää rauhoittamaan.  Kuvassa oli luusto niin nätisti paikoillaan verrattuna viime syksyn tilanteeseen. 

Auralle ostettiin neopreeninen rannetuki lähinnä muistuttamaan sitä, että vähän varoisi jalan käyttöä maastossa.

Ja me saatiin lupa treenata. Varovasti, koiraa kuunnellen. Eli tokoa voi jatkaa ja ehkäpä peltojälkeä... Kaikki liiallinen hypyttäminen on tietenkin poissuljettu. 

Mutta olen niin onnellinen, Auralla on edessä vielä aktiivista koiramaista elämää. 

Odotusta ja odotusta :)

Auran piti mennä uusintakuvaan maaliskuun loppupuolella, mutta ajattelin lykätä sen pääsiäisen alusviikolle, lomaviikolle. No eikös tuo lääkärikin ole tietysti silloin lomalla... Aika on vasta 12.5.

Auran liikuntaa (ja myös omaa) on lisätty melkoisesti. Paljon vapaana liikkumista niin metsässä kuin pellollakin. Remmilenkeillä (pitkilläkään) ei ontumista tule, mutta vapaana liikkumisen jälkeen selkeästi keventää leikattua jalkaansa. Siinä mielessä odotan niin tuota kuvausta ja lääkärin tuomiota, että tietäisin paremmin suunnitella Auran ja minun yhteistä tulevaisuutta, noin niinkuin treenimielessä. Uskaltaako sitä ikinä enää hypyttää tokohyppyä? Metsässä se ainakin vipeltää kaatuneidun puiden yli...

Jotta Aura ei ihan tylsistyisi, niin ollaan me tehty pari pienenpientä peltojälkeä, raahattu Laura ja Tarto metsään opettelemaan esineruutua yms. Ja Aura kyllä niin nauttii näistä pienistä virikkeistä. Ja se ei edes syönyt Tartoa, vaikka ne olivat vapaana yhdessä!

Meidän tienoot ovat peurat vallanneet. Joka ilta niitä nekee isompia ja pienempiä laumoja. Ja tien yli ryntäävä peuralauma aiheuttaa erinäisiä tuntemuksia taluttajassa. Aura ei onneksi ole niin riistan perään kuin Mirkku oli, se tarvitsee sen näköhavainnon lähteäkseen ja kunnon karjaisu jopa pysäyttää ajon. Mutta sieviä nuo peurat ovat.

Ja sitten olen onnistunut saamaan aikaiseksi elämäni ensimmäiset Olgat ja Pöllöt :)

Ja näidenkin odotetaan kasvavan :) Yleensä keväisin innokkaana istutan siemenestä kaikenlaista. Loppukeväällä ne ovat kuitenkin kuolleet ja nöyrästi käyn ostamassa torilta taimet :D Näiden kyllä pitäisi onnistua, ovat tulleet tavallista kalliimmiksi. Onnistuin kastellassa pilaamaan tuon artekin pöydän...

Koira-asioista vielä sen verran, että olen läpi talven seurannut Haakin Tiinan mietteitä Queenin astuttamisesta ja mahdollisesta urosvalinnasta. Itselle suunnittelen tästä tulevasta pentueesta sitä ensimmäistä mustaa briardia.
Tiinan kanssa ollaan ilta jos toinenkin istuttu koneella ja kirjoiteltu ja linkitelty toisillemme toinen toistaan upeampien urosten kuvia ja sukutauluja :)
Itselläni on ollut kauan haaveena saada briardi eräästä kennelistä ja nyt vaikuttaisi, että se toteutuu puoliksi :D
Pieni, kaunis uros, jolla tuloksia myös harrastuspuolelta. Olen niin tyytyväinen Tiinan valintaan. Toivottavasti kaikki toteutuu ja menee hyvin, niin minulla voi olla ensi keväänä oma pikkumusta, virolais-ruotsalainen pihakoira ;)

Kevättä kohti

Auran kanssa ollaan pidennetty lenkkejä, molemmat ollaan kyllä niin rapakunnossa. Remmilenkit sujuvat ilman ontumista, mutta vapaana juoksun jälkeen ontuminen tulee heti takaisin. Kivulloinen koira ei ole, ilmeisesti käyttää laukatessaan vaan niin eri lihaksia. Viimeinen fyssärikäynti oli 6.2. ja silloin ei ontumista ollut, selkä tosin aivan jumissa. Pitäisikin löytää Auralle hyvä hieroja, koska selkä näyttää sillä nyt jämähtävän helposti jumiin. Se näkyy hyvin lisääntyneenä venyttelynä. Eläinlääkärin kanssa kirjoiteltiin ja sovittiin jalan kuvaamisesta maalis-huhtikuun vaihteessa.

1.3. käytiin Ruissalossa kävelyllä

Tällaista Auran meno oli helmikuun lopulla.

Kun koiran kanssa ei ole voinut touhuta ja ulkoilla, niin on pitänyt keksiä muuta tekemistä (syömisen lisäksi). Olen niin koukussa kutomiseen... Säärystimiä, sukkia, tuubeja, kaulureita. On ollut hauskaa opetella erilaisia palmikoita ja kuvioita, sekä selata taitavien käsityöläisten blogeja.

Tallinnassakin käväistiin työkavereiden kanssa ihan vaan lankaostoksilla :), ennen sieltä tuli kärrättyä vähän muita tuotteita. Tänä talvena vaan ei ole ollut täällä Turun seudulla tarvetta villavaatteille, eli ensi jouluna tietää mitä minun paketeista löytyy :D.

Vuosi vaihtuu

Aura on jatkanut käyntejään fyssärillä ja vesialtaassa. Ensi torstaina on viimeinen kerta, tai siis tehdään jatkosuunnitelma, mutta käyntejä ilman muuta harvennetaan. Lääkäriäkin pitäisi nähdä jossain välissä ja ilmeisesti jalka kuvataankin vielä. Ihan hyvä, että siirtyy tammikuun puolelle, niin ehtii taas tuo vakuutuskausikin nollaantua. On meinaan Auralla hieman hintava jo tuo etujalka. 

Mutta pääasia on, että paraneminen on edennyt hyvin.

 Joulukuussa ollaan kierrelty paljon lähiseutujen ja tietty Turun joulumarkkinoita. Jostain sitä joulutunnelmaa on pitänyt ammentaa tämän sateen ja pimeyden keskellä. Joulukuun alussa suurtorin markkinoilla tontut suostuivat samaan kuvaan Auran kanssa.

Laura laumansa kanssa tuli jouluaattoa viettämään. Pakollinen joulupose:

 Nyt joululomalla olen minäkin päässyt nauttimaan päivänvalosta ja ollaankin käyty metsässä kävelemässä. Auraa en ole vielä päästänyt vapaana liikkumaan edes metsässä ja remminpäässä roikkuminen liukkailla kallioilla ja juurakoissa on tällaiselle täti-ihmiselle hieman haastavaa.

Ja facessa pyörineestä piparihaasteesta innostuneena piti myös kokeilla moista.

Viidellä meni ihan hyvin...

Seitsemän alkoi olla hieman liikaa Auran sietokyvylle :)