Näyttelyreissu Tartoon

Lähdettiin taas näyttelyreissulle Viron puolelle, vielä suurinpiirtein samalla kokoonpanollakin. Tällä kertaa suunnattiin Tartoon, Betty-siskon kotikaupunkiin, jossa Tiina ja Annemai auttoivat järjestelyissä mm. etsimällä meille asuinpaikan, joka hurjasta ulkonäöstään huolimatta olikin oikein siisti sisältä (...kunnes me asetuimme sinne tietenkin ;) ).

Me lähdimme matkaan aamuneljältä, kyllä, aamuneljältä, koska äiti oli ilmeisesti fiksun idean saatuaan varannut aikaisimman lauttamatkan... Jatkossa pidämme huolta ettei näin tapahdu!
Matka Tartoon oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun äidin ja Sarin ollessa kuskeina kauas taakse jäivät niin rekat kuin motoristitkin. Kauas taakse jäivät myös Susku ja Pete sekä fokus numero 2, kun Sari äkkäsi loistavan ohituspaikan ja voitonriemuinen hymy huulilleen paineli kaasu pohjassa rekan, ja valitettavasti myös yhdessä sovitun taukokahvilan ohitse. Aten kanssa oltiin hyvin hämmästyneitä Sarin ratkaisusta, mutta kuka tietää, ehkä hän ei vaan halunnut kahville?

Perjantai-iltana Haakit kutsuivat meidät grillijuhliin. Tähän kohtaan äiti kirjottaisi upeista kukkaistutuksista (...), mutta oleellista on kuitenkin juhlissa tarjottu ruoka, joka oli todella hyvää, ja jota oli niin paljon, ettei yksi ihminen millään pystynyt syömään kaikkea, vaikka äiti ja Sari kovasti yrittivätkin. Onneksi paikalla oli Marilinin ihanat koirat sekä Breivin komeita sukulaiskoiria, jotka auttoivat syömään paprikoita ja vähän lihaakin. Illan päätteksi vyöryimme kaikki takaisin majapaikkaan valmistautumaan seuraavan päivän koitokseen.

Kaikki koirat olivat siistissä kunnossa, joten niiden harjaamiseen ei aamulla tarvinut käyttää paljon aikaa. Fetalta puuttuu vielä turkkia ja Ossilta väriä, joten suunnittelimme lainaavamme karvoja Bodelta, mutta Susku ei antanut lupaa? Olimme kuitenkin heränneet hyvissä ajoin ettei tulisi mitään kiirettä, joten arvata saattaa että lähdimme matkaan paniikissa noin varttia ennen kehän alkua :))
Pääsimme paikalle kuitenkin suhteellisen nopeasti, eikä mitään kiirettä sitten ollutkaan. Olimme sopineet äidin esittävän Miran ja Boden, ja Annemain esittävät Fetan ja Ossin, ja kaikki sujui oikein mukavasti: kaikki koirat saivat vaaleanpunaisen nauhan ja hyvän arvostelun. Ossista tuli paras uros, mutta yllätys oli suuri, kun Feta valittiin parhaaksi nartuksi; tämä oli vaihtoehto johon kukaan ei ollut valmistautunut :DD Myös Annemaille tuli paniikki, hänenhän piti esittää molemmat koirat, mutta hirveässä sekasorrossa Sari tyrkättiin kehään Fetan kanssa. Tilanne oli kuitenkin nopeasti ohi ja Fetasta tuli ROP. Huh huh!

Fetan pärjääminen sotki kaikki shoppailusuunnitelmamme, joten päätimme ennen ryhmäkehiä suunnata ostoskeskuksiin edes hetkeksi. Aika kuitenkin kului nopeammin kuin Sari kenkäostoksiltaan huomasi, ja painelimme taas kaasu pohjassa kohti näyttelyaluetta ja tietysti hieman eksyimmekin. Näyttely oli kuitenkin pahasti myöhässä ja Sari sai anteeksi :) Ryhmäkehässä Fetsku sijoittui sitten kolmanneksi.

Näyttelystä kotiutuminen sujui reippaasti, ja menestyksen hämmentämänä tietenkin.
Hauskaa oli, ja ensi kesän reissua suunnitellaan jo ;)

Kesän 2009 touhuja

Päivittely on jäänyt täysin retuperälle "alakerran" koneen hajoamisen myötä... samalla meni taivaan tuuliin paljon tärkeitä valokuvia yms., sähköpostin asetukset... Varmuuskopiointi on aivan yliarvostettu juttu :( Eli minut tavoittaa varmimmin sähköpostitse osoitteesta: teija.ketola@turku.fi.

Muutamin kuvin kesän touhuista:

Vähän tokoilua

Fetan velipoika Ossi Savosta perheineen kävi vierailulla ja pitihän Järvi-Suomen asukki viedä merta ihmettelemään ; )

Välillä lenkillä jolkuteltiin leppoisasti kesän tuoksuista nauttien

Ja välillä piti kiiruutta
Agililiitoa ollaan ehditty muutaman kerran harjoittelemaan

Mutta pääasiassa tämä kesä on mennyt rentoutuessa ...

Laura lupasi kirjoittaa Tarton reissusta erikseen jutun, saas nähdä koska ilmestyy

Treenausta

Otin nyt sitten äidin neuvoista vaarin ja aloitin treenaamaan ihan tosissaan Fetan kanssa. Se on kuitenkin jo niin vanha, että sitä voi vaatia keskittymään ja tekemään asiat kunnolla, ja nyt huomasinkin, että sillä saa myös tulosta!

Tässä vähän kuvia treeneistä:

... aika ovelaa, vai mitä?

Mirkulla on tassu pipi

Perjantaina tehtiin rantalenkki koirien kanssa ja mukaan saatiin vielä Eppu-vehniskin. Koirat aloittivat vedessä möyryämisen jo heti ensimmäisen kuraojan kohdalla :( (se niistä puhtaista koirista). Rannalla sitten jo uitiinkin kunnolla ja nautittiin vedestä. Kotona Laura otti koirat sisään ja minä jäin ulos puuhastelemaan. Pian Laura huusi, että meillä on lattiat täynnä verta, Mirkulla on tassu auki.

No sisällä kyllä näyttikin siltä, että siellä oli teurastettu joku/jokin... Kuinka voi yhdestä tassuhaavasta tulla niin paljon verta. Ja miksi nämä haavat tulevat aina pyhäpäivinä, päivystysaikoihin... Viimeksi, kun kävin Mirkkua tikkauttamassa, niin se touhu maksoi lähes 200 €. No nyt haava mielestäni ei ole syvä, vaan lähinnä anturan pinta on kuoriutunut pois. Täytyy seurailla, miten se lähtee parantumaan ja täytyykö hakea mahd. antibiootit myöhemmin. Mutta tuollainen vanha, juoni narttu osaa ottaa myös sairastamisesta kaiken irti ; ) Kyllä oli Mirkun huokailut hieman teatraalisia eilen illalla, kun istuskelin sen kanssa lattialla ja tyrehdyttelin verenvuotoa tassusta (jäinen sekavihannespussi sidottua tassua vasten). Toivottavasti tämä parantuu nopeammin kuin edellisellä kerralla, meni meidän viimeinen agilitykesä ihan pieleen.

No tänään otin Mirkun ja Fetan mukaan kauppareissulle "ajelemaan", kun Mirkku on pari päivää levossa, niin onpahan sillä jotain touhua. Ja mukaan pääseminenhän on jo se huippujuttu. Enpä taas ajatellut, että on helteinen päivä ja reissu yleensä venyy, kun ollaan Lauran kanssa liikenteessä. Käytiin kirpparilla sekä vaate- ja ruokakaupoissa ja vielä haettiin koirille komeat sääriluutkin palvaamosta.

Ikean luona päätettiin pitää jätsitauko ja päästää koirat vilvoittelemaan. Mikä ihme siinä on, että koirat, jotka kotioloissa paskovat pienen pieniä kikkaroita intoutuvat leikkimään lehmää heti yleisillä paikoilla ja yhtäaikaa. No eihän meillä yleensä mitään pusseja ole mukana, ei auttanut kuin rynnätä takaisin autolle, tyhjennellä vihannekset pusseista ja korjaamaan posket punasena läjät pois. Kyllä saatiin paheksuvia silmäyksiä (ja ei syyttä).

Lauran odotellessa minua jätskin hausta, oli hänen luokseen pysätynyt ensin mies rapsuttelemaan koiria ja kertonut, että heiltä oli viime kesänä jouduttu lopettamaan briardi. Hetken päästä oli tullut nainen ja jäänyt rapsuttelemaan ja kertonut samaa tarinaa. Oli Laura siinä kohtaa sentään ymmärtänyt kysäistä, että menikö miehesi edeltä kauppaan... ja oli mennyt. Eli ei sentään viime kesänä ollut mitään briardien joukkotuhoa Tampereen suunnilla :)

Laura oli viikolla BH-treeneissä Haunisissa, sen seurauksena hän peruutti osallistumisensa käyttäytymiskokeeseen ensi viikonlopulla. Eivät ole kuulemma vielä valmiita...

Paskatykit herkuttelee:

Vieraita ja harjaustalkoot

Tämä viikko hurahti vauhdilla; meillä oli vieraana Mélanie Ranskasta Lauran koulun kautta. Mélanie oli oikein viehättävä nuori nainen ja onneksi vielä koirasellainen :) Hänelläkin oli kotona kaksi koiraa; bordercollie ja beagle. Briardia ei tuntenut entuudestaan...
Oli hauskaa "tutustua" omaan kotikaupuunkiinsa vieraan silmin ja esitellä kotimaan ruokaherkkuja. Tämä tyttö ainakin rakasti suklaata ja ihastui näkkileipään :) Toivottavasti saamme tavata Mélanien uudelleenkin.

Viikolla lueskelin foorumista koirien kampaamisesta posket punottaen... Meillä kun tuo tahtoo vähän jäädä heikoille. No lauantaina koirat pestiin ja tänään kaivettiin kammat yms. tykötarpeet esiin. Mirkun sain selvitettyä yllättävän nopeasti, Laura askarteli Fetan (oikeastaan Fetan jalkojen) kanssa kauemmin. Ihan siistejä tyttöjä niistä tuli:

Tänään on ollut aivan huikea sää, touhusin koko päivän pihalla ja koirat olivat myös siinä. Naapurissa asustaa maailman rumin otus; valkoinen bokseri, joka tylsistyksissään käy vähän väliä raja-aidalla tuhisemassa ja haastamassa näitä meidän koiria. No nehän tietysti ottavat haasteen riemulla vastaan... ja en voi sietää sitä räyhäämistä aidalla. Jälleen koirat ryntäsivät sinne, kauhea rähinä, hyvä ettei tuijapuskat kaatuneet. Minähän sain kuningasidean siinä juostessani, että potkaisen siinä sopivasti ollutta pyykkikoria päin aitaa ja pelästytän koirat. No kunnon potku ja jalka läpi korista, muovireunukset repi jalkaa oikein mukavasti, mutta toimi. Taisi olla huudossa ihan uudenlaista pontta, kun koirat juoksivat suoraan toiseen päähän pihaa ja tuijottivat minua siellä hämmentyneinä. Taas sai paha palkkansa.

Briarditreffit

Tänään ohjelmassa oli pihatöiden sijaan briarditreffit! Paikalle saapui omien karvaturrien lisäksi

neljä aika valloittavaa pentua omistajineen, ja yhdessä sitten teimme pienen lenkin vanhalla maankaatopaikalla.

Jännitin vähän etukäteen Fetan suhtautumista, se kun vahtii mua koko ajan, mutta Fetapas käyttäytyi oikein nätisti! Toki pari kertaa piti hammasrivi paljastaa mutta nekin ihan asiallisessa mielessä, ja käskystä se pysyi kauempana mun luota kun halusin leikkiä pentujen kanssa. Kenties kolmen vuoden ikä toi viisautta mukanansa? ;)

Otin Fetan kanssa myös paikallaolon niin että jätin sen noin parinkymmenen metrin päähän meistä ja sen piti kymmenisen minuuttia pysyä siellä välittämättä pentujen ärinöistä ja leikeistä, ja hyvin meni! Itseasiassa meni todella hyvin ottaen huomioon sen, että Mira yritti lähestyä Fetaa vaanien koko ajan, ja jatkoi aina kun silmä vältti...

Tietenkin käytin myös hyväkseni mahdollisuuden ottaa Fetan kanssa henkilöryhmää, missä ei tietenkään ollut mitään ongelmaa: mikäs neljän tolpan kiertämisessä olisi hankalaa?

Myöhemmin hioin pihalla vielä Fetan hyppytekniikkaa, joka alkaa jo näyttää normaalilta...

Tässä pari kuvaa sessiosta:

Pihatouhuja

Tulihan se kevät tänne :) On päästy jo pihahommiin ja mikäs sen mukavampaa kuin tehdä niitä oman "avustajakoiran" kanssa.

Haravoinnissa Mirkusta on niin suuri apu, että se päätyy aina sisälle tai narun päähän...

Mirasta pihalla puuhaaminen on taas muutenkin mukavaa: aina voi livahtaa aidan alta (ja lonkat ei vaivaa yhtään) mummin puolelle hakemaan possukorvia. Mummia kun sopivasti katsoa tillittää, niin aina irtoaa herkkuja ; )

Huomenna treffataan monta piprun pentua, saapi nähdä millainen vilske siellä on. Vielä kun löydettäisiin joku hyvä paikka, missä saataisiin "porhaltaa" vapaasti. Tuolla vanhalla maankaatopaikalla on aina se riski, että siellä on ulkoilemassa myös joku kuuma kalle, joka ei osaisi olla pentujen kanssa.

Niin ja Sari, Mellu alias Melanie saapuu meille viikon päästä. Jännää. Tumma tyttö tulossa :D

Kevättä vai takatalvea...

Voisi tuo säidenhaltija pikkuhiljaa päättää. Alkaa hieman tuo toppavaatteiden poislaittaminen ja takaisin hakeminen kyllästyttämään...

"Koirarintamalla" on ollut varsin hiljaista noin niin kuin treenimielessä. Edellisviikko meni Jeren rippijuhlien järjestelytouhuissa ja viime viikko niistä toipumisessa. Koirien kanssa on käyty lenkeillä ja hieman tottisteltu sisätiloissa. Usein suunnataan lenkki Vilmaa ja Keijua moikkaamaan, vaikka Mirkusta ja Fetasta satulahuoneessa odottelu on tosi tylsää.

Ja sitten meillä käy nykyään varkaita. Tavarat ovat saaneet olla rauhassa, mutta pöydälle jääneet ruuat ovat kadonneet. Syyllistä vielä etsitään... Eräänä päivänä otin pienet ruokalevot ja herättyäni ajattelin laittaa loppuruuat kylmään, eipä tarvinnut. Laura oli täysiin vakuuttunut, että Mirkkuhan ne oli syönyt. Hieman olin eri mieltä, mutta uskoin häntä, eihän Feta olisi uskaltanut mitään ottaa, jos Mira oli vieressä. Mutta seuraavana aamuna minulta pääsi iso ja äänekäs hymy. Alakerran lattialla oli kasa Lauran ulkovaatteita, oli tainnut Fetalla olla ripuli yöllä :D
Sen kerran jälkeen on pöydiltä hävinnyt muutakin ruokaa, kertaakaan ei ole vuoat tai lasilautaset tippuneet lattialle, taitavia tyttöjä!

No nyt on sentään jo vähän jaksanut suunnitella kevään ajaksi jotain mukavaakin; pääsiäissunnuntaina on "briardtreffit". Lehtosen Janette tuo oman katraansa ja lähialueille sijoittuneet pennut Peltolan vanhalle maankaatopaikalle puolenpäivän aikoihin. Jos joku tämän blogin lukija innostuu pääsiäismunien syönniltään lähtemään mukaan, niin tervetuloa!

Ja sitten pääsiäisen jälkeisellä viikolla meille on todennäköisesti tulossa Ranskasta tyttö (poikakin käy...). Saas nähdä millainen hurmuri sieltä tulee ;)


Lauran kommentti: Silminnäkijöiden mukaan Mira vei ensimmäisen kerran lihapalan, ja myös muiden kertojen syyllinen on pääteltävissä äidin sävystä kirjoittaa. Jos Feta olisi tosiaan vienyt pöydältä, täällä olisi kuvia siitä ristiinnaulittuna, mutta koska varas on ollut Mira, sillä "on vaan ollut vähän nälkä lässynlässyn."

Mirkku 7 vee

Mirkku vietti synttäreitä; herkuteltiin kakulla ja riekuttiin pellolla :D

Fetan suureksi hämmästykseksi Mirkku santsasi "ilman lupaa"....
Ja sitten lempipuuhiin pellolle; kierimistä...

Kepinvetoa...

Tukka hyvin, kaikki hyvin? Olisiko jo aavistus harmaata näkyvissä?

Rentoa menoa....

Tänään on ollut mukava lauantai; upea ilma, flunssa alkaa olla takanapäin, Lauralla ja Jerella koulupäivä :D.

Tosin heidän koulussaan oli "avoimet ovet"-päivä, joten sinne oli pakko vääntäytyä. Siellä oli sitten kojua kaikenlaista, kiertelin niitä ja mietin, että kai täältä jotain pitää ostaakin... Kunnes löysin mieluista ostettavaa! Joku fiksu opettaja oli punonut koirille vetoleluja, niitähän piti ottaa oikein kaksin kappalein.

Koulusta Lauran kanssa lähdettiin ajelemaan TSAUn hallille katsomaan Neran kahta pentua; Lolaa ja Pihkaa. Kovin olivat söpö pari. Feta ei vaan oikein lämmennyt pennuille, tai kuuluisikohan paremminkin kirjoittaa, että lämpeni... Nuo ovat Fetalle niin hankalia tilanteita, kun seistään tiiviissä ryhmässä paikoillaan ja täytyy pitää huolta siitä, ettei tuollaiset pennelit pääse liian lähelle Lauraa.

Pihkan emäntä Susannilla on kotisivut, joista voi käydä ihailemassa upeita valokuvia http://personal.inet.fi/koti/karoonan/index.html

Hallilla oli muutenkin kiva käydä moikkaamassa tuttuja, kyllä aina kun pääsee kisoja seuraamaan, tulee sellainen olo, että jos sittenkin vielä joskus...

Fetasta moni saa sellaisen hieman tiukkapipoisen kuvan, mutta kyllä se ottaa yleensä varsin rennosti. Meillä on kotona portaiden kohdalla ikkuna, jonka kaikki meidän koirat ovat ottaneet tähystyspaikakseen. Muut koirat ovat myös istuskelleet siinä ja katselleet ulos, siis takamus ja takatassut yhdellä portaalla ja etutassut alemmalla. Mutta ei Feta. Feta istahtaa siis oikein sananmukaisesti "persiilleen". Puuttuu vaan, että se vielä aikansa kuluksi heiluttelisi takajalkoja : )