Vieraita Savonmualta ja Harjavallan ryhmis

Sari saapui perjantaina meille Ellinsä kanssa etelänlomalle. Jännitin, miten meidän koirat ottavat uuden tulokkaan vastaan. Molemmat tuulettelivat ikeniään ja tekivät selväksi Ellille, että saat elää. jos et tule liian likelle. Elli fiksuna likkana ymmärsi kiertää molemmat hapannaamat kaukaa. Lenkillä uskalsin päästää Auran Ellin kanssa vapaaksikin, koska ei Aura kenenkään päälle hyökkää, ja tsekkipimu ymmärsi pitää riittävän välimatkan.

Onneksi Laura tuli illemmalla käymään ja Tartosta tuli Ellin toivoma leikkikaveri.

Lauantaiaamuna lähdettiin ajelemaan kohti Harjavallan näytelmiä. Halusin viedä Auran Salvatore Giannonen arvioitavaksi ja Elli pääsi edustamaan tsekinpaimenkoiria luokkansa ainoana. Tietysti briardit olivat aamupäivällä ja tsekkiläinen iltapäivällä, joten oli pitkä päivä tiedossa.

Mirkun kanssa reissaaminen aikoinaan oli melkoisen raskasta, se reppana jännitti häkissä olemista, paineistui vieraista koirista ja ihmisistä ympärillään. Läähätti ja stressasi ja oli aina puolikuollut väsymyksestä. Nyt nautin suuresti Auran kanssa olemisesta. Vieläkin jaksan ihmetellä, että se vaan tyynesti alkaa vetää sikeitä häkissään kaiken hälinän keskellä.

Auran saamaan arvosteluun olen oikein tyytyväinen:

3 years. Correct size. Exel. breed type. Nice head. Typical expression. Complete & scissors bite. Exel. body. Well angulated. Correct coat texture. Changing colour. Exel. Movement & temperament.

Aura sijoittu toiseksi nartuissa saaden varasertin.

Susann ja Pihka olivat myös paikalla ja Susanin häärätessä kameran kanssa, sain lällytellä Pihkaa. Kyllä  niissä Lolan kanssa jotain samaakin on, vaikka Pihka on se asiallisempi versio sisaruksista :).

 Sarin Elli oli ROP ja pääsimme vielä odottelemaan ryhmäkehääkin :)

Aura ja Elli matkustivat ihan sopuisasti autossa, Karehdin niin tuota Sarin häkkisysteemiä.

Sunnuntaina tehtiin koirille vielä pienet jäljet ennen Sarin kotimatkalle lähtöä. Sari sai Ellille lisää kokemusta erilaisita alustoista ja tarkasti se tyttö jäljestikin. Auralle tein lyhyen jäljeen nakinpaloilla. Piti oikein näyttää Sarille, että miten hyviä me ollaan ;) Aura lähti jäljelle ja alkoi heti kakomaan. Kurkistus nameihin ja just juu nakit täynnä kusiaisia eli se siitä sitten. 

Oli ihanaa tavata Sari ja Ellikin, parantaa maailmaa saunassa, syödä ja juoda riittävästi ;) Hitsi tuota meidän välimatkaa.

Kevään touhuja

Kevään aikana on alkanut löytyä kateissa ollut treenihalu ja -ilo. TPH:lla on pyörinyt toko-ryhmä, jossa ollaan käyty säännöllisesti (mitä nyt yksi kerta jäi väliin pikku kolarin vuoksi). Tokoryhmän suurinta antia on ollut saada treenata vieraiden koirien kanssa paikallaoloa ym. häiriöhommaa. Saapi nähdä saadaanko koottua jatkoonkin oma pieni ryhmä. 

Agilityssä ollaan käyty alkeis- ja jatkokurssi ja nyt ollaan oikein pienryhmässä :D. Säälittävää räpellystä minun osaltani, mutta kivaa on ja Aura nauttii.

Toukokuun toisena lauantaina suunnattiin Lauran, Auran, Tarton ja Lolan kanssa Poriin briardien harrastepäiville. Mukavaa oli nähdä toistakymmentä hippitukkaa enemmän ja vähemmän työntouhussa. 

Porissa nähtiin myös Auran siskopuoli Peippo ensimmäistä kertaa.

Näin keväisin, vielä kun lähipellot ovat lyhyessä heinässä saan aina intoa jäljestämiseen. Kauheasti kiinnostaisi peltojälki, mutta en tiedä siitä tarpeeksi ja olen koettanut kyttäillä jotain sopivaa koulutustakin, mutta eipä ole osunut kohdalle.
Auralle olen tehnyt sellaisia muutaman sadan askeleen jälkiä, nappula joka askeleelle ja vaatinut, että se ottaisi ne. Huomasin sitten, että yritän sen saada syömään jäniksen papanoitakin, niin jälkinamia vaihtamaan... Luin josta blogista, että verilätyt ovat hyviä, erottaa kauempaakin. No letun palaset jäljelle ja takaisin pihalle hommiin. Reilun tunnin päästä Tomi huuteli, että tulehan kattomaan kuinka paljon pellolla on variksia... ei toimineet lätytkään :D

Mirkkukin pääsee aina pienelle jäljelle ja mummo nauttii.

Aura hommissa

Parantelen parhaillaan kotona murtunutta pikkurilliä ja on ainakin aikaa touhuta koirien kanssa. Hiotaan avoimen luokan liikkeitä ja jäljestellään. Kesän aikana pitäisi uskaltautua varmaan johonkin kokeeseenkin. Tai sitten ensi kesänä.

Mirkku 11 vuotta

 Mistä on hyvät synttärit tehty?
No tietysti makoisista lahjoista...

Kunnon lumileikeistä...

Hieman oli vain turhan tuulista...

Kaverin kanssa leikkimisestä...

Pakkohan oli Aurastakin laittaa yksi kuva...

Ja kaiken juhlimisen jälkeen maistuu mummokoiralle kunnon tirsat, jahka tuosta heräilee niin vielä on maksalaatikkokakkua tarjolla :)

Helmikuun kootut

Mirkku-muori on aiheuttanut päänvaivaa koko alkuvuoden. Patteja löytyy joka puolelta lisää ja lisää. Sitten se lopetti syömisen ja oli muutenkin oikein apaattinen. Harkitsimme, että joko on tullut aika päästää mummeli ikiuneen. Aloin tehdä sille puuroa ja ostin "märkämuonaa", jotta saisin sen syömään. Ja söihän se näitä herkkuja. Mirkku sai myös luvan tulla iltaisin sänkyyn jalkopäähän, tuntui, ettei sitä voi hemmotella liikaa. Ja sanonta, ettei vanha koira opi uutta, ei pidä sitten paikkaansa tippaakaan. Mirkku on oppinut hyppäämään joka ilta sänkyyn ilman pyytämistä, ja koko ajan se valtaa röyhkeästi itselleen enemmän tilaa :D

Sitten se aloitti tavaroiden repimisen, oma patja revittiin paloiksi, puukorista mutusteltiin kaikki mahdollinen silpuksi... Ja syykin luultavasti selvisi; Mirkulta on lähtenyt edestä alahampaat. Ilmankos ruoka ei maistunut ja ikeniä ilmeisesti kutitti niin, että täytyi pureskella jotain jatkuvasti. Nyt maistuu taas nappulat ja aamulenkille otan molemmat yhtäaikaa ja muutenkin Mirkku on reipastunut tosi paljon. Laiha se on, tuntuu, ettei mikään ruokamäärä imeydy.

Auran kanssa aloitettiin TSAUlla agilityn alkeiskurssi ja olen aivan haltioissani, miten hauskaa se taas onkaan. Oma motoriikka on syvältä ja elopainoakin liikaa, mutta mukavaa on ja sellaisena harrastuksena sen haluan pitääkin, ei mitään kisahaaveita enää. Kyllä on Mirkunkin ajoista muuttunut hirmuisesti alkeiden opetus. Ennen hinkattiin esteitä, nyt suoraan vaan rataa tekemään. Aura on ensimmäinen aikuinen koira, jonka kanssa olen agiliitoa aloitellut ja on se helppoa! Aura perustottelevaisena ja yksoikoisena koirana tekee mitä pyydetään, ei sille raukalle varmaan tule edes mieleen lähteä luvatta riekkumaan ympäri hallia :)

TPH on vastannut muutamana vuonna Muumimaailman Taikatalvi-tapahtuman koiravedätyksestä. Laura innostui asiasta Lolan kanssa, mutta itse en arvannut Auraa viedä treeneihin, ajattelin, ettei siitä ole veturiksi. Ja ennen kaikkea en osannut kuvitella sitä juoksevien lasten ja ihmismassan keskelle. Kun alkoi näyttää, että koirista voi tulla pulaa, niin käytiin Auran kanssa kerran kentällä harjoittelemassa ja sehän meni hienosti.
Auran kanssa olin kahtena sunnuntaina muumimaailmassa ja olen niin tyytyväinen tuohon koiraan. Pampulakoiraa saivat lapset silitellä, jopa halata ja Aura oli aivan luontevasti hommissa.
Muutama entinen briardin omistajakin tuli jutustelemaan, selkeästi ainakin toiselle perheelle briardin kohtaaminen oli herkkä hetki.

Mukavana yllätyksenä tuli TPH:n vuosikokouksesssa vuoden tokokoiran-titteli Auralle! Nyt pitäisi hieman ryhdistäytyä tokorintamalla, jotta voisi yrittää pystiä Auralle myös tänä vuonna :D Laiskoja ollaan oltu, tai siis minä olen ollut..

Turun näytelmä ja muuta touhua

Ilmoitin Auran "kotinäyttelyyn", edellisestä näytelmästä olikin vierähtänyt jo liki 1,5 vuotta. Mukavasti meni, Aura käyttäytyi superhienosti ja kotiin tuomiseksi saatiin sertikin (en tosi tiedä mitä hyötyä niistä on meille :)). Näyttelyn parasta antia oli kuitenkin tavata tuttuja briardisteja. Kerrankin jäi näyttelystä hyvä maku suuhun, kehä oli iso, briardit olivat heti aamulla ja meille oli varattu mukava kulma viimeisestä mahdollisesta hallista, eli sai olla rauhassa ja pois tungoksesta.

Näyttelyn tulokset briardien osalta löytyvät täältä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmNayttely.aspx?Id=8984

Auran arvostelu:

Fem. type, Exc. head, good expression. Good front. Good neck, chest. Deep chest. Exc. topline. Good angulation. Very good in movement. Exc. temperament. Good hair texture.

Muutenkin alkaa olla ilmassa pientä heräämistä talvihorroksesta, ollaan Lauran kanssa vuokrattu hallia muutamana lauantaina ja käyty hieman tokoilemassa. Ensimmäisellä kerralla näkyi kyllä selkästi Auralla tuollainen 4 kk tauko. Eli seuraavalla kerralla palauteltiinkin mieliin, mikä on perusasento ja paikka luoksetulossa.

Lauralta sain Lolaa "lainaksi" viikolla, kävin kokeilemassa, että tekeekö se töitä kanssani ja tekihän se, reilu likka kun on. Lola pääsee hommiin muumimaailmaan hiihtolomaviikolla (www.muumimaailma.fi/fi/taikatalvi/yleista), kun TPH (www.turunpalveluskoiraharrastajat.net) vastaa siellä lasten vedätyksestä. Lola nauttii tästä hommasta, lapset on sen mielestä superihania ja minusta on mukavaa osallistua briardin kanssa tällaiseenkin tapahtumaan.

Mirkun kiikutin tammikuun alussa lääkäriin, kun minusta se oli jotenkin outo. Mummo ultrattiin ja lääkäri ilmoitti vaivan olevan hormonaalinen, nimittäin juoksu... Mutta Mirkku on minusta edelleen outo ja tutkin sen päästä varpaisiin ja sieltähän löytyi vielä nisäkasvainkin :(.
Mirkun käsitys ulkoilustakin on muuttunut täysin, ensimmäisen 10 m:n aikana hoidetaan tarpeet pois alta ja loppuajan voi sitten käyttää lumen syöntiin.
Nyt olen joutunut jo viemään koirat erikseen aamuisinkin ulos, Mirkku ei enää pysy Auran tahdissa ja siitä on rentous kaukana, kun toista vetää perässä ja toista jarruttaa. Paremmalla päällä ollaan kaikki, kun ulkoillaan erikseen.

Askel lyhenee ja lyhenee

Mirkulle on tämä talvi on ollut rankka. Askel on lyhentynyt ja mummo on vanhentunut silmissä. Mirkulla on muutamia patteja, toinen rinnassa ja toinen lantiolla, olen niitä seuraillut ja eivät ole mihinkään kasvaneet. Nyt marraskuussa rokotusten yhteydessä lääkäri tutkaili niitä ja epäili ainakin rinnassa olevan patin olevan pahalaatuinen. 

Mirkun kohdalla olen tehnyt päätöksen, että kaikki vaivat, joita ei saa hoidettu kipulääkkeellä tai ab-kuurilla, saavat olla. Mirkun jalat ovat niin huonot, että en usko minkään pattien leikkauksen parantavan sen elämänlaatua siinä määrin, että se kannattaa tehdä.

Aamulenkeille otan molemmat koirat yhtäaikaa, mutta muuten Mirkun kanssa tehdään useampia lyhyitä lenkkejä. Saamme helposti kilometrin matkaan kulumaan puolisen tuntia, mennään hissukseen, haistellaan ja ihmetellään talvista luontoa. Meillä ei ole enää kiire mihinkään, Mirkku on työnsä tehnyt. 

Portaiden kapuaminen on viimeisen kuukauden aikana alkanut tuottaa suuria vaikeuksia, Tomin kanssa iltaisin "saattelemme" mummon yläkertaa. Jaloissa ei ole enää oikein voimaa ja rappuset ovat liukkaat. Ja kiipeämistä helpottaisi paljon, jos ei Mirkun pitäisi aina kantaa niitä vietävän lelujaan samalla :)

Joulupukki toi Mirkulle ihanan, ison possun ja siitä ei irroiteta hetkeksikään...

Mutta täydestä sydämestäni toivon, että saamme pitää Mirkun vielä kauan luonamme. Vielä ruoka maistuu, kaikessa halutaan olla mukana ja vatsa toimii :D Ja Tarto-pentukin pistettiin ojennukseen...
Toivon, että maaliskuussa saan tehdä maksalaatikkokakun 11 nakin kera, kesästä Mirkku nauttisi, ja sitten mennäänkiin taas jo joulua kohti. Ei ole koskaan sopivaa aikaa luopua jostain niin rakkaasta kuin Mirkku minulle on.

Ja me toivotam, ja me toivotam onnellista ja hyvää joulua!

Jo 3-vuotias ja vielä meidän pentu...

Jo kolme vuotta täynnä, mihin tämä aika oikein menee? Auralle tarjottiin perinteistä nakkikakkua ja hyvin nätti maistuvan :D Ja Mirkku sai tietysti myös omat palansa :)

Queenin ja Arlotin bebet

Varsinainen seikkailu oli taas tämäkin automatka Tiinan luokse, mutta perille päästiin pentuja katsomaan. 

Pennut olivat erittäin tasaluonteisia, Laura joutui kovan valinnan eteen :). Pitkän harkinnan jälkeen pieni, pippurinen pinkki tyttö sai Fetan pentupannan kaulaansa.

Jos vertaan Queenin pentuja Bettyn pentuihin, joita sain seurata suunnilleen saman ikäisinä ja yhtä pitkän ajan, niin nämä mustat söpöläiset ovat paljon rohkeampia, leikkisempiä, rauhoittuvat oitis ihmisen sylissä. Olin aivan myyty. Toivoisin niin, että tänne kotosuomeen päätyisi jollekulle harrastuskaveriksi beessi-, sininen- tai valkea poika tai ne kaikki... Ne ovat huipputyyppejä!

Äiti-Queeni "putissa"

Sininen poika

Laura nautiskelee :)

Lauran tyttö "Tarto"

Riiviöt ruokailemassa

En muista kuka tämä pörröpää, olisikohan neiti Lila

Laura ihastui silloin aikoinaan myös Auran pieneen velipoikaan :) Tällainen komistus pienestä pojasta on kasvanut :) 

 Tannu nautiskelee ja vähän Laurakin :)

Sitten pieni "pläjäys" epämääräisiä ja huonolaatuisia videonpätkiä:

Tarto

Beessi-poika

Sininen poika

Valkoinen poika

Pian on luvassa pentujen tuoksuttelua

Tiina Haakin Quueni (Aquene Avec la Force De Lóurs) pyöräytti 19.9.  maailmaan 7 penneliä (3 tyttöä ja 4 poikaa). Pentujen isukkina on Arlot (Pops du chateau magic).  

Ja näitä palleroita lähdemme katsomaan lokakuun lopulla. Lauralle on ollut hakusessa uusi harrastuskaveri ja näitä pentuja on odotettu kuin kuuta nousevaa... 

Quueni on erittäin eloisa, leikkisä ja sosiaalinen tyttö ja kooltaan sopivan pieni (Lauran haaveena agility, toko) ja  kun myös Arlot on pienikokoinen uros, niin toiveena olisi, että näistä pennuista kasvaisi näpsäkän kokoisia harrastuskavereita.

Queenihan on loistanut lähinnä tuolla kauneuspuolella, mutta lähisuvusta löytyy tuloksia, joten eiköhän siellä taustalla jotain koulutettavuuttakin ole ;)

Lemmenpari Queeni ja Arlot

 Jälkikasvua:

Olin kateudesta vihreä silloin, kun Tiina otti Quuenin, tämän emä Kiowa on yksi kauneimmista nartuista mitä tiedän. Minua on aina miellyttänyt tuollaiset harmaanmustat tytöt. Ja ehkä vielä sellaisen joskus saankin...

KIOWA CENTIèME-CELUI DONATIEN MARQUIS DE SADE

Ja Queenin isukki on varsin komea poika. Tiinalla oli Elroy silloin yhtenä vaihtoehtona Bettyllekin.

ELROY D'UNE AFFAIRE NOIRE 

Suomeen on tulossa näistä pennuista muutama, jos joku muukin kiinnostuu, niin yhteyttä Tiinaan tiina@eplk.ee /  +372 56219501.