Mirkku 9 vuotta ja muita kuulumisia

6.3. meillä vietettiin Mirkun 9-vuotissynttäreitä. Sankari sai lahjaksi hienon, pinkin vinkudinon, piti ottaa hauska synttärikuva, mutta dino oli jo vainaa, ennen kuin sain kameran valmiiksi :)
Tämän talven aikana Mirkusta on tullut vanha koira, lonkka vaivaa selvästi enemmän ja kaikenlaisia patteja on alkanut löytyä. Ennen se aina kulki perässäni ylä- ja alakerran väliä, nyt iltaisin se odottaa, että kuulee minun menneen sänkyyn ja sitten se vasta lähtee kiipustamaan yläkertaan ja loikkaa jalkopäähän nukkumaan <3

Sairaskertomuksia ja Turun näytelmä

Mirkku on selvinnyt alkutalvesta hienosti, ei ontumista ja on ainakin vaikuttanut täysin kivuttomalta. Nyt viimeisen parin viikon aikana on "huono" lonkka taas selvästi vaivannut muoria. Rimadylia olen antanut säännöllisesti ja lisäksi Tiinan kautta ostamaani Xtra Care glukosamiini- ja kondroitiinivalmistetta. Viimeisen vuoden Mirkku on syönyt Arthrylia, näppärää, kun emännällä ja koiralla on yhteiset tabut.

Fetaa on myös tutkittu :( Loppuvuodesta Fetan liikkeet alkoivat olla jäykät, laukka muistutti pupunloikkaa, agilityssä jäykkyys tuli varsinkin esiin. Fetskua käytettiin muutama kerta hierojalla, joka oli varma, että nivelrikkoahan se..., koska mitään selkeitä jumikohtia ei löytynyt. Joulukuussa Laura vei Fetan lääkärille ja siltä kuvattiin selkä, lonkat ja takajalat. Tuomo-lääkäri oli sanonut Lauralle aikaa varattaessa, että C:n lonkat ovat jo niin huonot, että ei ole hyvä ennuste. Kuvattuaan koiran, Tuomo oli kauan katsellut kuvia ja lopulta sanonut, että hän ei saa näistä kyllä C:n lonkkia mistään kohtaan, lähinnä B:ksi tai jopa A:ksi hän niitä väittäisi. Mutta pääasia oli, että luustoltaan Feta oli priimakunnossa. Syytä jäykkyyteen ei siis vieläkään selvitetty. Feta sai pitkävaikutteisen kortisonipistoksen ja nyt seuraillaan liikkeitä. Piiralle pitäisi varata seuraavaksi aika.

Aura osallistui 23.1. Turun näytelmiin ja tällä kertaa tuloksena oli ERI-arvostelu. Mutta minulla oli kehässä voittajafiilis :D Aura käyttäytyi koko reissun ERInomaisesti, ei väistänyt tuomaria, oli kuin kala vedessä kaikkien ihmisten ja koirien keskellä. Pari varsin asiallista murahdusta tuli liikaa iholle pyrkiville kavereille :)

Muuten en kyllä oiken jaksa näitä näyttelytouhuja ymmärtää; jos vertaan kirjallisia arvosteluja Tartosta ja Turusta niin Tarton arvostelu on paljon parempi ja nauhan väri huonompi...

Nyt odottelen kovasti, että Aura vihdoin aloittaisi ensimmäisen juoksunsa ja sitten pääsisi pikkuhiljaa jännittämään sen lonkkien kohtaloa. Viime aikoina on tullut superupeita lonkkatuloksia briardeille. Paljon onnea kaikille, onni on terve koira!

Pari Satu Vähän ottamaa kuvaa Aurasta:

Tarto 7. - 9.1.

Säiden haltija ei suosinut meidän matkaa, torstai-iltana alkoi niin runsas lumisade, että siirsinmatkamme myöhäisemmälle laivavuorolle, onneksi. Vaikka lähdimme ajoissa liikkeelle, niin parin harhaan ajamisen ja rekkojen väliin juuttumisen jälkeen olimme lähtöselvityksessä 8 min. ennen laivan lähtöä…, mutta mukaan pääsimme.

Tallinnassa oli täysi kaaos, lunta oli paljon, kadut olivat yhtä sohjoa ja ajoväylät kapeat.
Matka Tallinnasta Tartoon kesti yli neljä tuntia yhdellä pysähdyksellä. Ikinä en ole pelännyt liikenteessä yhtä paljon, nähtiin monia kolareita ja tieltä suistumisia. Koskaan en enää lähde omalla autolla talvisaikaan tällaiselle reissulle.

Lauantaina Aura, Feta, Betty ja Tannu (Artan) osallistuivat näyttelyyn. Näyttelyn eläinlääkäri antoi koirille mukana tuomamme tabletit ja kirjoitti todistuksen, varsin vaivatonta, vielä kun joku joskus tarkistaisikin asian ;).
Auran esittäminen meni taas täysin penkin alle, väisti tuomaria, minä kaivamaan kiireesti esiin nameja, jotka tietysti levisivät lattialle ja loppu arvostelun Aura sitten jäljesti makupaloja, hienoa. Auran arvostelu oli ihan ok, mitä nyt on liian laiha (myös Tiinan mielestä) ja turkki täysin pumpulia :)

Feta sai erin ja varsin hyvän arvostelun, mitä nyt siinäkin mainittiin turkki pehmeäksi ... Siskosten ottelu kauneudesta päätyi taas Bettyn voittoon, mutta Fetalle tuli se 3. serti Eestinmaalta ja nyt varmistellaan, että riittääkö se EE MVA-titteliin. Siis lisäksihän täytyy olla vähintään 2-tulos tokon avoimesta luokasta.

Junnu-Tannu keräsi jättipotin: ROP ja RYP1, kyllä sitä juhlittiinkin.

Betty-äiti ei ole koskaan oikein välittänyt vieraista ihmisistä, ollaan oltu lähinnä "ilmaa" hänen arvolleen. Mutta nyt pentujen jälkeen muutos on ollut valtava. Vuosi takaperin en olisi ikinä uskonut tällaiseen kuvaan päätyväni :)

Auralla kotiin tuomisina reissusta oli ripuli, joko matolääkkeestä tai sitten niistä kaikista runsaista herkuista. Aura on tähän asti ollut varsinainen teräsvatsa, mutta nyt nautittiin paskanhajusta koko kotimatka. Takaisin Tallinnaan ajeltiin vuorostaan vesisateessa, matka kesti kahdella kakkatauolla 2,5 tuntia.

Iso Kiitos jälleen koko Haakin perheelle vieraanvaraisuudesta!

Näyttelyn kuvat olivat huonolaatuisia, tässä muutama:

Tannu

Tannu ja Betty

Feta

Ja sitten vielä pieni Tarton matkailumainos ;)

Tarton yliopisto juhlavalaistuksessa

Raatihuone, joka sai toimia joulukalenterina viime vuonna. Päivittäin ikkunan takaa paljastui satu/tarina, joka myös luettiin raatimiehen torilla.

Nooan arkki
Haakin perhe yllätti meidät tarjoamalla Atlantiksessa perjantai-iltana huippuhyvän illallisen. Ravintolan Creme brulee <3>

Hyvää Joulua!

Joulutouhujen aloittelua

Pakattiin kolmikko autoon ja lähdettiin Lauran kanssa kiertelemään joulumyyjäisiä tarkoituksena löytää kaunis, jouluinen ovikranssi. Ensin suunnattiin Kuralan kylämäen (www.elamystenmaa.fi/kurala) myyjäisiin, paljon oli kauniita käsitöitä, mutta ei meidän kranssia :(. Tytöt pääsivät sen sijaan nauttimaan ulkoilusta kylämäen pelloille.

Feta ja Aura
Mira ja Aura
Aura
Mirkku
Ja sitten meidän Feta-lisko, jota alkoi jo poseeraaminen väsyttää
Seuraavaksi Vanhan suurtorin joulumarkkinoille (www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=11749&culture=fi-FI&contentlan=1). Siellä oli väkeä liikkeellä niin paljon, että päätimme ottaa pelkästään Auran mukaan. Tosin kolmen ison koiran kuskaaminen väenpaljoudessa olisi voinut olla mielenkiintoista :)
Aura selvisi hienosti reissusta. Sitä oli suorastaan yllättävän helppo viedä vaahtosammuttimen kokoisten ihmisten, lastenvaunujen ja muun ihmismassan seassa. Hyvä Aura.
Ainoat asiat, mitkä tuottivat Auralle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, olivat ihmiset, jotka kulkivat ruuan kanssa. Jopa riisipuuron tuoksu pisti pienen tytön kuolaamaan :)

Auran ekat synttärit

Tänään viettää Aura jo 1-vuotissynttäreitään. Mihin aika on oikein kulunut?

Koetin jopa hieman kammata tuota höttöturkkia, jotta olisin saanut siistejä kuvia :)

Mutta turha vaiva, pari minuuttia vapaana ja tulos on tällainen...
Kotona katettiin pöytä "koreaksi" ja juhlittiin tyttöjen kesken. Hieman pöydältä syöminen epäilytti Fetaa ja Miraa...

Tänä samana päivänä 10 vuotta sitten saatoimme Tomin kanssa Donnamme viimeiselle matkalle. Yhä Donna on usein mielessäni, olen onnellinen, että sain elää niin upean ja viisaan koiran kanssa yli 12 vuotta.

Donnan myötä kiinnostuin myös briardista rotuna. Donna oli sekarotuisen emän ja briardiuroksen jälkeläinen. Olisi hienoa saada tietää, kuka briardiherra Tampereen suunnilta vieraili Taivassalossa lemmenlomalla vuodenvaihteessa 1987/88.

Pikkuperkeleestä on kasvanut jo aika iso sellainen…

Aura alkaa olla jo ison tytön mitoissa, painoa n. 26,5 kg ja korkeutta ennen himpun yli 60 cm kuin ali. Aura on oikein mukavasti kaikesta tekemisestä syttyvä tyttönen, jaksaa keskittyä ja touhuta jo pidemmänkin aikaa.

Mutta tämä Bettyn ja Faberin rakkaudenhedelmä saisi olla varustettu huomattavasti vähemmällä itsetunnolla, sen usko omaan kaikkivoipaisuuteensa on horjumaton ja lisäksi pieni harkinta ennen suoraa toimintaa olisi sallittua. Eli toisin sanoen ensimmäiset koirien yhteenotot ovat tapahtuneet.
Pari tilannetta on sattunut niin, että kun olen tullut Auran kanssa treeneistä ja Mirkku on tulla höseltänyt vastaan autolle, niin tämä itseriittoinen ja itseensä tyytyväinen perkeles on käynyt takaluukusta suoraan Miran päälle. Ei siinä vielä hampaita ole käytetty, mutta varsin ikävää toimintaa 10 kk:n ikäiseltä ”pennulta”. Siinä on pitänyt hieman palautella Auraa maan pinnalle, minun Mirkkua eivät kakarat komenna.
Muutamia muitakin vastaavia tilanteita on ollut, ja on tosi kurjaa, että Aura kiskaisee oitis hihat ylös ja antaa tulla, ei pienintäkään merkkiä alistumisesta vanhemmalle koiralle.
Koirat voivat edelleen reissata kaikki samassa autossa, olla päivät yhdessä, syödä samassa huoneessa, ei siis tilanne ole niin paha, on vain opittava rauhoittamaan tiettyjä tilanteita, ettei liian suuria tunteita olisi pelissä.

Lauran kanssa tilattiin koirille ruokaa ja leluja zooplussasta. Laura lisäksi tilasi Fetalle oikean luksuspedin; keinonahkaa, pehmustetut reunat, käännettävä/pestävä alunen, siis oikea joka koiran unelma :) Fetakin oli oikein onnellinen lahjasta, siellä se makaili koko illan ja vahti sitä, ettei toiset vaan pääse lähellekään… maailman paras pahvilaatikko :D

Savolaiset kylässä

Saimme Sarin ja Ossin vieraiksi perjantaina 13.8., ilta meni mukavasti tissutellessa ja laitettaessa Ossia ja Fetaa näytelmäkuntoiseksi :)

Lauantaina Turun elonäyttelystä saatiinkin sitten viimonen serti Ossille ja nyt poika on komiasti Fin MVA ja samalla Ossista tuli vielä Eestinkin MVA. Feta pyörähti myös kehässä ja näytti kauneinta hännänkantoaan ;) Tuloksena oli EH.

Lauantaina mentiin vielä lähikentälle hieman tottistelemaan ja leikkimään koirien kanssa.

Ossi

Mirkku tarkkailee tilannetta:
Feta
Sunnuntaina käytiin tekemässä pellolla jälkeä. Lauran kanssa ollaan innostuttu pitkästä aikaa taas lajista.

Feta
Aura
Sari ja Ossi näyttivät meille mallia:

Miten jäljestetään...
Miten koira oikein palkitaan :)
Lisäksi Sari on aivan pistämätön esine-etsinnässä :D
Lopuksi vielä pienet viestijuoksut

Feta
Aura
Oli oikein mukavan aktiivinen viikonloppu, onneksi tätä herkkua on tiedossa pian lisää...

Loman loppu ja arki alkaa

Kyllä voi 5 viikkoa kulua nopeasti. Arjen alkamisen myötä alkavat onneksi myös taas kaikenlaiset treenit. Loma on mennyt täysin laiskotellessa. Helle on ollut uskomaton, jos olisi koirien kanssa jotain halunnutkin treenailla niin se olisi pitänyt tehdä joko kukonlaulun aikaan tai puolenyön jälkeen.

Laura ja Feta jatkavat ainakin agiliitoa ja tokoa, Mirkku jatkaa pupujen jahtaamista sekä oloneuvoksena oloa, Aura on vielä suuri kysymysmerkki. Mutta loppukesä jatketaan nauttien uimisesta ja lämmöstä!