Ahne, ahneempi, Aura

Eipä paljon ehdi blogiin kuulumisia kirjata, Auran kanssa pyrin kulkemaan "maailmalla" niin paljon kuin mahdollista ja Mirkullekin pitäisi löytää sitä omaa aikaa.

Pentukurssille päädyin sitten kuitenkin menemään, tuntuu, että tarvitsen tuohon Auraan hieman enemmän käyttöohjeita. Mahtava tyttö tekemään ja keskittymään missä vaan, olemaan oman väen kesken, mutta ei tahdo oikein suvaita vieraiden koskettelua :( Ei räyhää eikä riehu, iholle ei vaan saisi tulla.

Ja Aura on ahne, pelottavan ahne, enkä tällä nyt tarkoita sellaista "hui se puri melkein sormeen"-touhua.

Annoin koirille pihalle rustot, kävin sisällä, takaisin ulos, ajatuksena ottaa Auralta rusto pois ja katsoa sanooko se minulle jotain. Eipä ollut Auralla enää rustoa... luulin, että Mirkku oli käynyt ottamassa sen. Illalla alkoi köhiminen ja sitten yhtäkkiä oksensi koko ruston ulos. Ruston, joka oli yli 20 cm pitkä! Mukavaa, että tuli oksentamalla ulos, eikä repinyt suolistoa... Tästä lähin tuo koira ei saa mitään naudan polvilumpiota pienempää.

Sunnuntaina päästiin kentällekin, oikein useamman briardin voimin. Oli huippu kivaa! Kiitos Ellu, Satu ja Mika!

Mika Vähän hienoja kuvia 25.4.

Vielä on vauhtia Mirkun luoksetulossa

Ja pakkohan oli kokeilla myös "pyörän päällä" olevaa keinua

Feta ja Laura

Fetalle haettiin vauhtia noutoon

Ja luoksetuloon :)

Aura pääsi kokeilemaan rautaputkea, joka ensin ihmetytti erilaisuudellaan

Mutta makkaran perässä mennään läpi mistä vaan...

Ja sitten ihmeteltiin kiikkerää puomia (näin varmaan pilattiin pohja puomin opettelulta)

Aurallekin hieman luoksetuloa :)

Ja ennen kaikkea leikkiä...

Feta 4 vee!

Fetan neljävuotissynttäreitä juhlittiin tietenkin asianmukaisin menoin, maksalaatikkokakulla ja pehmolelulahjoilla, mutta synttäreiden kunniaksi kävimme myös Ruissalossa. Vaikka Feta ja Aura tulevat jo loistavasti toimeen ja leikkivät tuntikausia, Feta nauttii yli kaiken päästessään ulos ilman Miraa ja siskontyttöä.

Kuulumisia

Tältä meidän lattiat näyttää nykyään...

Ja nyt kuulumisia: Aura Ei Onnu. Pari päivää sitä pidettiin levossa, annettiin Rimadylia jne. Seurauksena yksi tuhottu kevythäkki ja muutamat tuhotut hermot... Sitkeästi yritin pitää sitä aloillaan: työnsin revityn häkin rikkinäisen aukon seinää vasten ja laiton pennun häkkiin kattoluukun kautta ja junttasin vielä häkin tuolilla tiukasti paikoilleen..

Seuraavassa vaiheessa näen, miten Aura punnertaa itsensä ulos kattoluukusta, vapaudesta riemastuneena laukkaa, loikkaa n. 3 metrin loikalla isolle sohvalle, hyppää pienelle sohvalle ja siitä riemukas jatkoloikka Fetan selkään laskeutuen alas karvoja liaanina käyttäen, ajattelin, että antaa olla.

Ilmeisesti kyseessä on ollut joku venähdyksen tapainen.

Ja syylliseksi revittyyn pesusieneen paljastui pentu, joka tuli taloon lähes 8 vuotta sitten ;)

Voi kurjuuden kurjuus

Aura ontuu. Tuli taas mieleen Mirkun pentuaika... samanikäisenä sille kävi tapaturma... ja nyt Aura ontuu. Mirkkuhan loukkasi jalkansa liukkaalla laattalattialla, joten Fetan ollessa pentu lattiat peitettiin matoilla ja samoin on tehty nyt. Mitään vahinkoa en ole pennulle nähnyt käyvän.

Ontuminen tulee näkyviin hetkellisesti ulkona umpihangessa juoksemisen jälkeen tai painiessa toisten koirien kanssa. Se ei rajoita sen liikkumista eikä ainakaan halua liikkua... Jalassa ei tuntunut olevan mitään kohtaa, jota se aristaisi. Kannuskynsiä epäilin ensin, mutta ei niissäkään tuntuisi olevan vikaa.

Siis eläinlääkäriin. Ja aikahan oli otettava siltä asemalta miltä nopeimmin sai. Auran jalkoja väänneltiin ja venyteltiin, ei mitään kipupistettä. Vasen takajalka ei ihan helposti taipunut äärivenytykseen, mutta kyllä tyttö aika pontevasti alkoi pistää vastaankin.

Nuori lääkäri oli selvästi hieman neuvoton kysymystulvani edessä, ehdotti kannuskynsien poistoa yms.

Lopulta pienen lämmönnousun perusteella hän diagnosoi Auralle kasvukivut. Pari viikkoa lepoa ja kipulääkitys. Koetetaan nyt pitää tuo elohiiri "levossa" ja katsotaan... Taidan varata jo nyt ihan vaan varoiksi ajan omalle asemalle kuvauksiin :(

Kyllä harmittaa tuon pienen, ihanan, touhukkaan pennun puolesta. En luullut salaman iskevän samaan kohtaan kahdesti.

No rokotukset tuli hankittua samalla reissulla ja Auran paino oli 14,2 kg.

Leikkiä ja lenkkiä

Sunnuntaiaamuksi sovittiin treffit Haunisiin Sadun ja Kauhun kanssa.
Kauhun käytöstä Auraa kohtaan ei voi kuvailla. Toivottavasti jotain siitä välittyy kuvien kautta. Aura ilmoittautui Kauhun fan clubiin oitis jäseneksi :)

Mirkku 8v

Mirkun synttäripäivänä saatiin nauttia upeasta ulkoilusäästä!

Toisilla oli hankikanto ja toisilla ei

Ulkoilun jälkeen maistuikin perinteinen nakkikakku :)

Iltapäivällä saatiin vielä vieraita. Ihana pieni hikkaville, sekä isosiskot Inka ja Saana, jotka olivat taitavia pennunleikittäjiä. Aura odottaa varmasti näitä nuoria naisia uudelleen kyläilemään.

Agiliitoa

Lauran ja Fetan agiliito on edennyt huimasti talven aikana. Harmittavia taukoja on vaan tullut paukkupakkasten takia. Vielä kun Laura alkaa luottamaan koiraansa, että kyllä se tekee ja osaa, niin hyvää tulee :) Tosin hommaa helpottaisi suuresti se, ettei Feta pyrkisi pitämään koko ajan kontaktia Lauraan, edes hyppyjen kohdalla voisi vähän heivata...
Otettiin kamera mukaan hallille, mutta eihän siellä valo riitä kunnon kuviin ja liikkuvaa paria oli muutenkin hankala kuvata, hienoja kuvia olisi ollut kyllä monista esteistä ;)

Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Ei Aurasta agikoiraa tule, ainakaan minun ohjaamaa, mutta täytyyhän silti esteisiin tutustua.

Leikki sujui hienosti hallissa ja pihalla, muutamiin koiriinkiin tutustuttiin jo melko reippaasti. Auralle on kotikulmilta löytynyt mukava leikkikaveri tiibetinterrierri Elsasta, mutta lisää leikkikavereita tarvittaisiin ja paljon.

Houdini

Aura on ollut päivisin kodinhoitohuoneessa meidän ollessa töissä/koulussa. Mummi on käynyt katsomassa päivisin, että kaikki on hyvin. Eräänä päivänä hän soitti ja ihmetteli, ettei Auraa oltukaan laitettu kodinhoitohuoneeseen, oli kyllä laittanut sen vielä sinne. Ajattelin, ettei Jere lähtiessään ollut laittanut ovea kunnolla kiinni... Muutaman tunnin päästä Laura soitti ja ihmetteli, että häntä oli ollut kolme koiraa ovella vastassa.

Kotiin päästyäni laitoimme Auran taas huoneeseen ja menin katsomaan terassin ovelta, miten taitavasti ja rauhallisesti Aura nousee takajaloilleen ja etutassulla avaa kahvasta oven. Se siitä sitten. Aura on loikkinut jo sohvalle ja sänkyyn ensimmäisestä viikosta alkaen, joten kai tämänkin piti olla odotettavissa.

Seuraavana päivänä Feta päätyi oven taakse ja yläkerran portaiden eteen laitettiin tuoleista barrikaadi. No se oli ehkä ollut hidaste, mutta ei este siitä päätellen, että Lauran huoneesta löytyi pieni, sievä torttu :)

Vielä koitettiin versiota, että Mira kodinhoitohuoneeseen ja Feta jäi Auran kanssa. No Miralle ei ovet ole myöskään ongelma, joten taas oli kolme koiraa ovella vastassa...

Joten olkoot kaikki kolme yhdessä päivisin.

Miralla on lonkka taas vaivannut :( Johtuu varmasti rajuista leikeistä pennun kanssa. Olen antanut muutamana iltana Rimadylia ja tammikuussa 2008 saatu 100 tabletin purkki tuli tyhjäksi (n. 20 tabl. olen antanut pois). Muistan vielä sen suuren surun eläinlääkärireissun jäljiltä, kun kuvittelin, ettei Mira pystyisi olemaan lainkaan ilman kipulääkettä, mutta mukavasti on onneksi mennyt. Toivottavasti tilanne pysyy yhtä hyvänä seuraavatkin pari vuotta.

Vihdoin on Fetakin alkanut leikkiä pennun kanssa:

Ekat rokotukset

Tänään oli ensimmäinen eläinlääkärireissu Suomen puolella.

Aika lääkärille oli klo 9, joten Aura sai viettää tunnin ensin työpaikallani. Ihmeellisiä ääniä aikuiset ihmiset päästelevät nähdessään briardin pennun :D

Rokotukset saatiin ja tarkastuksessa todettiin Aura terveeksi tytöksi. Ja sirunumerokin oli oikein, lähetti Tiina sentään oikean pennun ;)

Hauska oli vertailla näitä meidän "tyttöjen" painoja. Ensimmäisellä rokotusreissulla Mirkku on painanut 10,4 kg, Feta 13,8 kg ja Aura nyt 11,2 kg.

Aura ja tosi väsynyt omistaja

Joka ilta olen pakannut pennun autoon ja ollaan käyty tutustumassa uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Ollaan kierretty lähikaupat, Hansa-keskus, terminaali, rautatieasema, kaupungin puistoja, agihalli, hevostalli ja minä olen puolikuollut...

Kaikissa paikoissa Aura on ollut ihan reipas penneli. Rauhoittunut mukavasti nukkumaan jalkoihin, jos mitään ei tapahtu ja leikkiminen on sujunut kaikissa paikoissa.

Mutta joka paketissa on myös miinuksensa. Toisiin koiriin suhtautumisessa on toivomisen varaa. Pikkuperkeleellä on vankkumaton usko itseensä ja uudet koiratuttavuudet saavat aluksi terävän murahduksen. Rauhallisen tutustumisen jälkeen leikki kyllä sujuu. Eli tervetuloa kaikki meille leikittämään Auraa...