Mirkku 7 vee

Mirkku vietti synttäreitä; herkuteltiin kakulla ja riekuttiin pellolla :D

Fetan suureksi hämmästykseksi Mirkku santsasi "ilman lupaa"....
Ja sitten lempipuuhiin pellolle; kierimistä...

Kepinvetoa...

Tukka hyvin, kaikki hyvin? Olisiko jo aavistus harmaata näkyvissä?

Rentoa menoa....

Tänään on ollut mukava lauantai; upea ilma, flunssa alkaa olla takanapäin, Lauralla ja Jerella koulupäivä :D.

Tosin heidän koulussaan oli "avoimet ovet"-päivä, joten sinne oli pakko vääntäytyä. Siellä oli sitten kojua kaikenlaista, kiertelin niitä ja mietin, että kai täältä jotain pitää ostaakin... Kunnes löysin mieluista ostettavaa! Joku fiksu opettaja oli punonut koirille vetoleluja, niitähän piti ottaa oikein kaksin kappalein.

Koulusta Lauran kanssa lähdettiin ajelemaan TSAUn hallille katsomaan Neran kahta pentua; Lolaa ja Pihkaa. Kovin olivat söpö pari. Feta ei vaan oikein lämmennyt pennuille, tai kuuluisikohan paremminkin kirjoittaa, että lämpeni... Nuo ovat Fetalle niin hankalia tilanteita, kun seistään tiiviissä ryhmässä paikoillaan ja täytyy pitää huolta siitä, ettei tuollaiset pennelit pääse liian lähelle Lauraa.

Pihkan emäntä Susannilla on kotisivut, joista voi käydä ihailemassa upeita valokuvia http://personal.inet.fi/koti/karoonan/index.html

Hallilla oli muutenkin kiva käydä moikkaamassa tuttuja, kyllä aina kun pääsee kisoja seuraamaan, tulee sellainen olo, että jos sittenkin vielä joskus...

Fetasta moni saa sellaisen hieman tiukkapipoisen kuvan, mutta kyllä se ottaa yleensä varsin rennosti. Meillä on kotona portaiden kohdalla ikkuna, jonka kaikki meidän koirat ovat ottaneet tähystyspaikakseen. Muut koirat ovat myös istuskelleet siinä ja katselleet ulos, siis takamus ja takatassut yhdellä portaalla ja etutassut alemmalla. Mutta ei Feta. Feta istahtaa siis oikein sananmukaisesti "persiilleen". Puuttuu vaan, että se vielä aikansa kuluksi heiluttelisi takajalkoja : )

Kuulumisia

Meidän perheessä on riehunut oikein megalomaaninen flunssa. Minäkin kunnon kaupungin työntekijänä otin muutaman päivän talvilomaa tällä viikolla ja sängyn pohjallahan ne tuli vietettyä. Hieman oli muita suunnitelmia vapaapäivien varalle. Ehkä eniten harmittaa, kun ei päässyt osallistumaan yhdistyksen vuosikokoukseen Tampereelle.

Muutenkin on tuntunut hieman "ahistavalta". Olen tajunnut, että olen vanha (eihän sen toki näy eikä tunnu missään), minun pieni kuopus vietti hiihtolomaviikon rippileirillä ja esikoisesta tuli virallisesti "vanha". Lauran vanhojen tansseja oli hieno seurata ja kyllä tuo tyttö ainakin äidin silmin näytti niin nätiltä :)

Koirien ulkoilutukset ovat jääneet vähän vähille, kun koko perhe on ollut puolikuntoisena. Pellolla ollaan tarvottu, kun siellä nuo onneksi liikuttavat itse itseään. Hieman ollaan myös pellolla harjoiteltu sellaista erästä kuviota ja laskettu askeleita, saas nähdä tuottaako se tulosta Lauralle ja Fetalle kevään aikana ;).

Laura ja Feta ovat sisällä harjoittelleet paljon noutoa. Jo alkaa kapula pysyä suussa loppuun asti ja hyvä niin, sillä meillä muilla alkaa mennä ne viimeisetkin hermonriekaleet, kolisee niin mukavasti tuo kapula tuossa laattalattialla...

Köhinää ja muuta menoa

Fetalla on ollut harmittavaa köhimistä ja kakomista reilun viikon verran. Ensin luultin, että se on saanut kennelyskän, mutta nyt enemmän ollaan käännytty nielutulehduksen puoleen. Fetaa on pidetty levossa viikon ajan ja kakominen alkaa helpottamaan. Ja jos se olisi ollut kennelyskää, niin todennäköisesti myös Mirkku olisi aloittanut köhimisen, mutta se on pysynyt terveenä.

Tänään uskallettiin jo pyytää koiravieraitakin käymään :) Pia ja Lola tulivat pikaiselle visiitille. Lola oli oikein reipas pentu, hyvin jaksoi rämpiä märässä lumisohjossa pellolla isojen koirien perässä, muutaman kerran pääsi kauhistunut "pentuhuuto", kun Feta-täti juoksi yli... Fetakin oli pennun kanssa oikein nätisti, ei kai ilennyt siskon likkaa kurmottaa.

On tuo pentu pieni...

Mutta varsin anova tuijotus on jo hallussa :)

Talvisia touhuja

Feta on sellainen asioihin varsin tyynesti suhtautuva koira, mutta nyt löytyi se juttu, josta tyttö kiihtyy nollasta sataan... :D

Napattiin muovipussit liukureiksi ja lähdettiin koirien kanssa mäkeen.

Mirkku ei jaksanut innostua tällä kertaa mäenlaskusta, vaan keskittyi enemmän vaanimaan Fetaa, taustalta puuttuu vaan Tappajahain tunnusmusiikki...

Mutta Feta on jo keittynyt varsin hyväksi väistelijäksi ja "mutkajuoksijaksi"

Terveisiä pentulaatikon ääreltä

Kutsuttiin Lauran kanssa itsemme Lehtosen Janeten briardin pentuja ihastelemaan ja sovimme täksi päiväksi treffit. Janette kertoili osoitteensa ja varoitteli asuvansa korvessa, viimeiset kilometrit ihan "metsätietä". Kerroin, että ei ongelmaa, tullaan navigaattorin avulla. Kotipihalla lähtiessämme virittelin Janeten osoitteen laitteeseen ja eikun menoksi.

Vehmaalle löydettiin ongelmitta, sitten navi alkoi ohjailla meitä pienemmille teille ja vielä pienemmille ja pienemmille. Lopulta ajelimme aivan umpimetsässä, auton pohja vain paukkui kallioihin. Tuli mieleen eräskin Linköpingin reissu ; ) Lopulta luulin, että nyt auto hajoaa alle, joten päätin keventää kuormaa: koirat ulos autosta. Oltiinhan aivan keskellä metsää ja köröttelin kävelyvauhtia, joten saivatpahan samalla liikuntaa. Ajattelin siinä muutamaan otteeseen, että tämä ei voi olla totta, että jotkut ihmiset muka asuisivat tällaiset taipaleen takana, mutta navi jatkoi sitkeästi neuvojaan ja pakko oli jatkaa eteenpäin, enhän olisi päässyt missään kääntymäänkään. Sanoin Laurallekin jo, että jäädään kyllä Janetelle yöksi, minua ei saa mikään mahti maailmassa ajamaan samaa reittiä takaisin pimeässä. Lopulta heivasin Laurankin autosta... Parin kilometrin jälkeen metsätie päättyi ihan oikealle tielle ja siitä oli enää ihan lyhyt matka Janeten luo.

Eli tästä opin sen, että jos navi kysyy: Nykyiseen reittiin sisältyy päällystämättömiä teitä. Haluatko välttää päällystämättömiä teitä? Niin VALITSE ehdottomasti KYLLÄ!

Ensin käytiin ihastelemassa Janeten hepat, Uski ja Seine olivat hurmaavia suomenheppoja.

Mirkku ja Feta päästettiin pihalle autosta, mutta vain hyvin lyhyeksi hetkeksi. Mirkun mielestä nääs paras kissa on puussa oleva kissa...

Sisällä meillä oli varsin lämmin vastaanotto, Sani ja äiti-Tara hääräsivät riemukkaasti ympärillä. Tara vei meidät katsomaan pentujaan ja sen mielestä pennut nähtyämme olisimme voineet keskittyä sen rapsuttelemiseen :D Mutta ne pennut! Ei monikaan asia maailmassa ole ihanampi kuin pieni koiranpentu. Se tuoksu ja tuhina ... Pentuja voisi vain katsella ja haistella vaikka kuinka kauan. Toivottavasti jokainen hurmaava, pieni karvapallero löytää oman, rakastavan kodin.

Ja sitten oli vielä Ivana! Syliin paukahti 4 kk pelkkää riemua ja rakkautta. Jos ovat pikkupennut ihania niin kyllä ne ovat vielä tuossa "pöllövaiheessakin". Tästä pikkuneidistä oli vaikea saada kuvaa, ei hetkäkään paikoillaan...Ivanalle oli käynyt ikävästi, kun vanhempi koira oli päässyt hieman kovalla kädellä komentamaan ja nyt kaikki vieraat koirat ovat mörköjä.

Lähdettiin pienelle kävelyllä Ivanan ja Mirkun kanssa. Vaikka Mirkku on monella tavalla huonokäytöksinen riekkurakki, niin se on sosiaalisesti taitava tyttö. Se ravasi hieman Ivanan edellä, joka haukkui ja teki pieniä hyökkäyksiä Mirkkua kohti, joita Mirkku ei ollut huomaavinaan. Muutaman sadan metrin jälkeen Mira komensi Ivanaa pari kertaa, sitten haastoi leikkimään. Ivana oli edelleen varuillaan, mutta haukkuminen loppui ja loppumatkasta Mirkun perässä loikki rento pentu. Kyllä se siitä, Janette.

Kotiinlähtö sujui ongelmitta, Janette saatteli meidät Vehmaan kirkolle.... Kiitos Janette!

Kuulumisia

Kävimme tänään pitkällä metsälenkillä äidin kanssa, ja vaikka äidin motiivit liikkua ovat tällä hetkellä lähinnä aerobisten askelten kerääminen (kinkkumittari isältä), ehdittiin Fetan kanssa ottaa pitkästä aikaa vähän viestiäkin, ja jopa esineruutua... Oli hauska nähdä miten innoissaan Feta on juoksemisesta vieläkin, ja miten hyvin se muistaa homman vaikkei sitä siltä ehkä odottaisi. Se painelee kaikki viisi matkaa täyttä vauhtia, vaikkei matka nyt kovin pitkä ollutkaan, ja silti aina rauhottuu perille päästyään ennen uutta lähtöä. Pentutason esineruutukin kaikkien yllätykseksi onnistui, eikä sen oppimiseen varmastikaan menisi kauaa, jos motivaatiota löytyisi...

Tällaisilla lenkeillä ikävää on vaan seura, eli se Miran piirre, jota äiti kutsuu leikkisyydeksi. Feta-paran kaula ja niska ovat täynnä rupia, mikä kertoo siitä miten hauskaa Fetalla on ollut.. Oliko Hitler leikkisä? Oliko Stalin? Niimpä niin, äiti. Hyvä lupaus uudelle vuodelle voisi olla se, että Miraa edes yritettäisiin hillitä, ihan vaan siksi, että Feta näkisi kolmevuotispäivänsä...

Fetku on ollut myös kuntokuurilla nyt, sillä isä on innostunut lähtemään juoksulenkeille, ja Feta on usein päässyt mukaan. Tulokset näkyvät etenkin (lue: ainoastaan) väsymyksessä; nyt Feta menee nukkumaan jo kahdeksalta yhdeksän sijaan ja nukkuukin sitten aamukymmeneen saakka :D

Tässä vielä poseerauskuva Juuston päästä:

Nuo siunatut koirat...

siis ihan sananmukaisesti :)
Tänään oltiin Mikaelin seurakunnan järjestämässä eläinten joulurauhanjulistus-tapahtumassa. Kirkonmäelle kokoontui huikea määrä koiraväkeä, pääasiassa koirat olivat fifi-kokoluokkaa erilaisissa asusteissaan ja kantokopissaan, tuotiin erästä jopa lastenvaunuissa paikalle... Tapahtumaa oli järjestämässä myös Turun eläinsuojeluyhdistys, eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyserkin oli paikalla Maija-vuohen kanssa. Maija yritti parhaansa mukaan ehtiä syömään kaikkien käsistä ohjelmalehtisiä :D

Mukaan oli päässyt myös Turun varsinainen kuuluisuus; Orson-possu. Orson on paikallisen MC Hehkun presidentti. Orson oli varsin tyynesti koiralauman keskellä, kunnes tapahtuman loppupuolella alkoi "pientä" sikaa pelottaa ja sen se myös kertoi varsin kuuluvalla äänellä.

Läsnä olivat myös varsin komeat ratsupoliisit komeilla hevosillaan. Niitäkin on Turussa enää vain nämä kaksi. Isoja, mutta varsin hyvähermoisia polleja.

Lankisen Pikukin oli kuvaamassa Pet-TV:lle ohjelmaa, toivottavasti hän ymmärsi kuvata paria pipardiakin.... Hali-bernit esittelivät myös toimintaansa ja samoin siellä oli ihmeen paljon opaskoiria paikalla (kokoontumisajot?). Bernitutut alkoivat pyydellä meitä mukaan toimintaan, koska monia lapsia pelottaa bernin tumma ulkonäkö. No Mirkku pitää kyllä lapsista hirmuisesti, lastenkotikeikkoja voisi sen kanssa ajatellakin ja Fetalle nyt taas on ihan sama kuka sitä rapsuttelee...

Lumi tuli, lumi meni...

Lähes pari kuukautta viime päivityksestä, mihinköhän se aika oikein menee... Tuntuu, ettei ole tapahtunut mitään erityistä, mutta kun ajattelee niin on ollut hautajaiset, koeviikkoja, flunssaa ja sitten täällä on satanut, satanut ja satanut ja vielä kerran satanut. Lauran ja Fetan treenit ovat jatkuvasti peruuntuneet, argh.

Pari viikkoa sitten saimme tänne viikoksi talven! Koirat nauttivat lumessa peuhaamisesta ja minä siitä, ettei ollut kuraa sisällä...

Lähdettiin pellolle ottamaan joulukorttikuvia Lauran kanssa, matkalla napattiin mukaan vielä naapurin Eppu-vehnis emäntineen. Eppu on sellainen ylienerginen, hieman alle vuotias poika, jonka kanssa Mirkku vaihtaa joka arkiaamu kuulumiset tuossa klo 6 jälistä... Eppu nautti tyttöjen kanssa peuhaamisesta, mutta sitten nuo alkoivat tehdä sille kiusaa hyppäämällä aina ojan toiselle puolelle.... ja ei Eppu sitten loppujen lopuksi niin paljon nauttinutkaan, kun sai Mirkun jakamattoman huomion :D

Epun lähdettyä otettiin kuvia joulukorttiin ja sen jälkeen Mirkku ja Feta intoutuivat pieneen hippaleikkiin. Fetan kannalta leikeillä on aina hieman surullinen loppu.

Surullisia uutisia on kuulunut paljon viime aikoina ystäviemme koirista; nuori sakutyttö Fanny päädyttiin lopettamaan jatkuvan sairastelun vuoksi. Kaunis, komea ja hienokäytöksinen vanhaherra Bonus siirtyi sateenkaarisillalle. Bonus oli hienoimpia tapaamiani belgejä.

Ja nyt viimeksi kuului suru-uutinen Mantasta, Miran emästä. Manta oli minulle se BRIARDI. Jotenkin sitä ajatteli, että Manta mennä porskuttaa aina vaan, vaikka ikää karttuu. Jaanalle ja perheelle lämmin osantotto.

Mukaviakin uutisia on sentään tullut; Fetasta tuli täti. Nera-sisko pyöräytti 10 penneliä, pentusia voi käydä ihailemassa chaccadon kotisivuilla.

AVOn treenailua...

Vihdoinkin me päästiin ihan oikeaan treeniryhmään, ja nyt onkin jo kahdet treenit takana. Ensimmäisellä kerralla Feta jopa hieman hämmästeli muiden koirien läsnäoloa, vaikka siihen nopeasti tottuikin, eli treeniseuran vaihtuminen tekee kyllä hyvää (neuvoista puhumattakaan!). Tarkoitushan on ollut saada nyt avon liikkeet kisakuntoon, kun kisatkin on jo kerran tiedossa, mutta saapa nähdä sitten...

Onneksi olen ymmärtänyt ottaa Fetan kanssa avoimen luokan liikkeitä jo aikaisemmin, niin ettei tarvinnut aloittaa uusia liikkeitä ihan alusta. Suurin osa liikkeistä onkin siinä kunnossa, että treenillä ja hienosäädöllä ne tulee nopeasti kuntoon. Nouto on ollut suurimpana ongelmana. Feta ei pentuna suostunut ottamaan kapulaa edes suuhun, joten meillä lähtökohtana oli tehdä siitä mahdollisimman kiva. Sitä se nyt onkin, Feta hakee sen iloisesti, mutta yleensä pudottaa sen mun jalkoihin ja tulee sitten perusasentoon... Se ei siis pidä kapulaa suussaan hetkeäkään ellei ole liikkeessä. Ja kaiken lisäksi olen onnistunut opettamaan Fetalle, että "hyvä tyttö" tarkoittaa samaa kuin liikkeen loppuminen. Treeneissä saatiin kuitenkin paljon hyviä neuvoja, ja nyt olen lähtenyt treenaamaan ihan vain vahvistamalla kapulan mulle tuomista. Feta hokasi jutun nopeasti ja nyt kapula pysyy suussa jo oikein mainiosti. Meistä kumpikaan ei ole tosin ihan varma siitä, tuodaanko kapula sivulle vai eteen, joten (heh) tehdään molempia! :DDD

Kaukkareihin me ollaan suhtauduttu vähän vakavammin, ja olen alusta asti pyrkinyt opettamaan liikkeet "teknisesti" oikeiksi ja vahvistan sitä edelleen. Maahanmeno sujuu ainakin todella hyvin miltä etäisyydeltä tahansa, se onkin Fetalle luonnollinen liike! Treeneissä Fetaa kehuttiinkin sen hermoista; kun mitään ei tapahdu, se käy makuulle (ja laittaa silmät kiinni), ja heti kun treenataan, se on taas valmiina ja reippaana.

Treeneissä on molemmilla kerroilla otettu myös paikallaolo, ja ensimmäisellä kerralla Feta alkoi komentaa mua tulemaan piilosta pois. Seuraavalla kerralla homma kuitenkin sujui mutisematta, enkä usko, että siinä on mitään ongelmia.

Koska treenit pidetään agilityhallissa, on tietysti välttämätöntä treenata sitäkin hieman aina tokoilun jälkeen! Olin vähintäänkin pakahtua ylpeydestä, kun huomasin, että Feta on tajunnut kepit ja pujottelee ne juuri niin ketterästi kuin tuon kokoinen koira vaan voi. Äitiparaltakin kuola herahti, se kun ilmeisesti haluaisi aloittaa ko. lajin Fetan kanssa (...vaan ei aloita ;D ).