keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Mirkku 11 vuotta

 Mistä on hyvät synttärit tehty?
No tietysti makoisista lahjoista...







Kunnon lumileikeistä...


Hieman oli vain turhan tuulista...


Kaverin kanssa leikkimisestä...


Pakkohan oli Aurastakin laittaa yksi kuva...


Ja kaiken juhlimisen jälkeen maistuu mummokoiralle kunnon tirsat, jahka tuosta heräilee niin vielä on maksalaatikkokakkua tarjolla :)




lauantai 2. maaliskuuta 2013

Helmikuun kootut

Mirkku-muori on aiheuttanut päänvaivaa koko alkuvuoden. Patteja löytyy joka puolelta lisää ja lisää. Sitten se lopetti syömisen ja oli muutenkin oikein apaattinen. Harkitsimme, että joko on tullut aika päästää mummeli ikiuneen. Aloin tehdä sille puuroa ja ostin "märkämuonaa", jotta saisin sen syömään. Ja söihän se näitä herkkuja. Mirkku sai myös luvan tulla iltaisin sänkyyn jalkopäähän, tuntui, ettei sitä voi hemmotella liikaa. Ja sanonta, ettei vanha koira opi uutta, ei pidä sitten paikkaansa tippaakaan. Mirkku on oppinut hyppäämään joka ilta sänkyyn ilman pyytämistä, ja koko ajan se valtaa röyhkeästi itselleen enemmän tilaa :D
Sitten se aloitti tavaroiden repimisen, oma patja revittiin paloiksi, puukorista mutusteltiin kaikki mahdollinen silpuksi... Ja syykin luultavasti selvisi; Mirkulta on lähtenyt edestä alahampaat. Ilmankos ruoka ei maistunut ja ikeniä ilmeisesti kutitti niin, että täytyi pureskella jotain jatkuvasti. Nyt maistuu taas nappulat ja aamulenkille otan molemmat yhtäaikaa ja muutenkin Mirkku on reipastunut tosi paljon. Laiha se on, tuntuu, ettei mikään ruokamäärä imeydy.




Auran kanssa aloitettiin TSAUlla agilityn alkeiskurssi ja olen aivan haltioissani, miten hauskaa se taas onkaan. Oma motoriikka on syvältä ja elopainoakin liikaa, mutta mukavaa on ja sellaisena harrastuksena sen haluan pitääkin, ei mitään kisahaaveita enää. Kyllä on Mirkunkin ajoista muuttunut hirmuisesti alkeiden opetus. Ennen hinkattiin esteitä, nyt suoraan vaan rataa tekemään. Aura on ensimmäinen aikuinen koira, jonka kanssa olen agiliitoa aloitellut ja on se helppoa! Aura perustottelevaisena ja yksoikoisena koirana tekee mitä pyydetään, ei sille raukalle varmaan tule edes mieleen lähteä luvatta riekkumaan ympäri hallia :)

TPH on vastannut muutamana vuonna Muumimaailman Taikatalvi-tapahtuman koiravedätyksestä. Laura innostui asiasta Lolan kanssa, mutta itse en arvannut Auraa viedä treeneihin, ajattelin, ettei siitä ole veturiksi. Ja ennen kaikkea en osannut kuvitella sitä juoksevien lasten ja ihmismassan keskelle. Kun alkoi näyttää, että koirista voi tulla pulaa, niin käytiin Auran kanssa kerran kentällä harjoittelemassa ja sehän meni hienosti.
Auran kanssa olin kahtena sunnuntaina muumimaailmassa ja olen niin tyytyväinen tuohon koiraan. Pampulakoiraa saivat lapset silitellä, jopa halata ja Aura oli aivan luontevasti hommissa.
Muutama entinen briardin omistajakin tuli jutustelemaan, selkeästi ainakin toiselle perheelle briardin kohtaaminen oli herkkä hetki.


Mukavana yllätyksenä tuli TPH:n vuosikokouksesssa vuoden tokokoiran-titteli Auralle! Nyt pitäisi hieman ryhdistäytyä tokorintamalla, jotta voisi yrittää pystiä Auralle myös tänä vuonna :D Laiskoja ollaan oltu, tai siis minä olen ollut..